Iranin johto usuttaa vastustajiaan ulos maasta

"Hallituksen vastustajat pakotetaan valitsemaan omaehtoinen maanpako, jotta suuresta mielipidevankien määrästä aiheutuvia kuluja saataisiin alas", eräs nimettömänä pysyttelevä uudistusmieleinen teheranilaispoliitikko sanoo.

Hän muistuttaa, että Irania hallinnut shaahi toimi samoin ennen kukistumistaan vuoden 1978 islamilaisessa vallankumouksessa. Hän antoi vastustajiensa valita lähtemisen, vankilan tai jopa kuoleman välillä.

Vangittuna oleva entinen opiskelijajohtaja Abdollah Momeni kuuluu niihin, joka haluttaisiin nyt ulos Iranista.

Momeni vietiin telkien taa kesällä opiskelijoiden joukkopidätyksessä, eikä hän ole sen jälkeen saanut olla yhteydessä ulkomaailmaan.

Momeni tuotiin kuitenkin kerran käymään kotona poliisien kanssa, jotka halusivat tutkia hänen papereitaan. Momenin vaimo kertoi miehensä laihtuneen hälyttävästi ja saaneen ruhjeita eri puolille kehoa.

Mies oli onnistunut kertomaan, että kuulustelijat tivaavat häneltä jatkuvasti, miksei hän suostu lähtemään maasta.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat viime kuukausina arvostelleet Irania pidätysten kiihdyttämisestä. Opiskelijoiden ohella tyrmään on viety työläisiä, toimittajia ja akateemista väkeä.

Monia vankeja syytetään kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, mistä voi seurata kuolemantuomio tai muu ankara rangaistus.

Kahdelle naiselle määrättiin hiljan vankeutta ja raipaniskuja osallistumisesta rauhanomaiseen mielenosoitukseen, ja kaksi kurditoimittajaa sai kuolemantuomion.

Presidentti Mahmoud Ahmadinejadin kovan linjan hallitus rankaisee vastustajiaan myös epäämällä opiskeluoikeuden tai mahdollisuuden päästä valtion virkaan.

Eräs Teheranin yliopistossa opintojaan lopetteleva naisopiskelija kertoo kurssitoverinsa jääneen korkeamman opetuksen ministeriön ideologisten tarkastajien haaviin ja menettäneen mahdollisuutensa jatkaa opintojaan Iranissa.

"Hänen ajatusmaailmaansa ei pidetty sopivana ylempään korkeakoulututkintoon, joka voisi avata tien valtion virkaan", nainen sanoo.

Myös yliopistojen professorien vaino on kiihtynyt. Telkien takana ovat muun muassa Haleh Esfandiari ja Kian Tajbkhsh, joita syytetään maan turvallisuuden vaarantamisesta.

Naisopiskelijan tietojen mukaan useiden korkeakoulujen professorit on määrätty raportoimaan kaikista ulkomaanmatkoistaan. Valtion yliopistoista on hiljan erotettu seitsemän professoria, joista kolme on tunnettuja uudistusmielisiä.

"Se on varoitus kaikille: ole hiljaa tai menetät työsi", nainen sanoo.

Myös taiteilijoiden teokset on alistettava ideologiselle ennakkosensuurille ennen kuin ne julkistetaan. Siksi moni taiteilija valitsee maasta lähtemisen, kuten palkittu elokuvaohjaaja Mohsen Makhmabaf, joka poistui Iranista muutama vuosi sitten vastalauseena työnsä rajoittamiselle.

Nimettömänä haastatellun poliitikon mukaan tilanne on muuttunut sikäli, että takavuosina Iranin johto ei päästänyt vastustajiaan ulkomaille puhumaan siitä pahaa.

Nyt ulkomaailman mielipiteistä ei piitata, ja hallitus tahtoo eroon kotimaisesta oppositiosta. Siksi lähtölupia annetaan niillekin, joiden tuomio on kesken tai jotka ovat juuri vapautuneet vankilasta, hän pohtii.

Esimerkiksi toimittaja ja kirjailija Akbar Ganji, joka oli vähällä menehtyä syömälakkoonsa vankilassa, pääsi lähtemään maasta heti vapauduttuaan keväällä 2006.

Eräs opiskelijajohtaja oli hiljan lomalla vankilasta osallistuakseen vankilassa syömälakkoon kuolleen veljensä hautajaisin. Hän onnistui karkaamaan maasta.

"Ilmeisesti miehen mukana hänen kotikaupunkiinsa matkustaneet vartijat olivat saaneet ohjeet sulkea silmänsä ja antaa vangin mennä", poliitikko kertoo.

Hänen mielestään hallitus katkaisee tällä politiikallaan omat siteensä yhteiskuntaan. Lähteneitä on toisaalta helpompi syyttää vieraan vallan kätyreiksi, hän jatkaa.