Kallis öljy riepottaa kehitysmaita

Niin sanottu Opvi-indeksi (Oil Price Vulnerability Index) mittaa kansantalouksien haavoittuvuutta öljyn hinnan vaihteluille. Erityisen herkkiä ovat pienet ja köyhät kansantaloudet, joiden öljyriippuvuus on suuri, YK:n kehitysohjelman UNDP:n raportissa todetaan.

Vuonna 2003 öljy maksoi 22 dollaria tynnyriltä. Nyt öljybarreli maksaa noin 90 dollaria, ja 100 dollarin rajan rikkoutumista ei enää pidetä ihmeenä. Dollari on noin 0,69 euroa.

Aasiassa öljyn hinnannoususta kärsivät kovimmin Afganistan, Bangladesh, Malediivit, Nepal, Pakistan, Sri Lanka, Kambodzha, Laos, Filippiinit ja monet oienet Tyynenmeren saarivaltiot.

UNDP:n tutkijat havaitsivat huimia eroja verratessaan Kiinan, Intian, Indonesian ja Laosin köyhien kotitalouksien energiamenoja vuosina 2002 ja 2005.

Kotitalouden maksut keittopolttoaineista kasvoivat 171 prosenttia ja liikennepolttoaineista 120 prosenttia. Sähköönkin meni rahaa 67 prosenttia ja valaistukseen 55 prosenttia aiempaa enemmän. Köyhimmät kotitaloudet joutuvat nyt viettämään illat ja yöt pimeässä.

Kun YK:n jäsenvaltiot asettivat vuonna 2000 vuosituhattavoitteita esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittamiseksi vuoteen 2015 mennessä, öljyn mahdollista hinnannousua ei otettu huomioon.

"Elimme onnellisessa maailmassa, jossa öljytynnyri maksoi 25 dollaria", UNDP:n tutkija Nandita Mongia kertoo.

Maat, joiden bruttokansantuote on korkeampi ja talouskasvu voimakkaampaa, ovat pystyneet suojautumaan öljyn hintashokeilta. Myös vähäinen riippuvuus öljystä tai öljyn nettovienti luonnollisesti auttavat.

Tähän ryhmään kuuluvat Aasiassa Bhutan, Intia, Burma, Thaimaa, Vietnam, Indonesia, Papua Uusi-Guinea ja Mongolia.

UNDP kuitenkin varoittaa, etteivät nämäkään maat välty ongelmilta, jos öljyn hinta pysyy korkeana pitkään.