Perhesuhteet edelleen naispoliitikon ainoa tie valtaan

"Politiikka muuttaa naista, mutta politiikka muuttuu vasta kun naisia on tuhat." Näin lausui Chilen presidentti Michelle Bachelet hiljan Espanjan television haastattelussa. Lausunto sopii erityisen hyvin maihin, joissa naisen tie valtaan on avautunut sukulaisuuden kautta. Kyse on usein kehitysmaista, joissa sukupuolten tasa-arvosta vasta haaveillaan.

Toisaalta myös Hillary Clintonin vahva asema Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailussa johtuu isolta osin siitä, että hänen miehensä sattuu olemaan entinen presidentti Bill Clinton.

Sukunsa miehiä johtoasemaan seuranneiden naisten lista on pitkä. Esimerkiksi Panaman presidenttinä vuodet 1999-2004 toiminut Mireya Moscoco on kolminkertaisen ex-presidentin Arnulfo Ariasin leski.

Isabel Martínez de Perón oli Argentiinan presidenttinä miehensä Juan Domingo Perónin kuoltua 1974-1976. Argentiina sai joulukuussa historiansa toiseksi naispresidentiksi Cristina Fernández de Kirchnerin, joka valittiin vaaleilla aviomiehensä seuraajaksi.

Zárate's Political Collections -teos muistuttaa, että kun kuninkaalliset jätetään laskuista, nykyajan ensimmäinen poliittinen naisjohtaja oli Mongoliassa. Sühbaatar-nimisen johtajan leski Sühbaataryn Yanjmaa johti Mongoliaa syyskuusta 1953 seuraavan vuoden heinäkuulle.

Filippiinien presidenttinä oli 1986-1992 Corazon Aquino, jonka mies Benigno Aquino murhattiin tämän palatessa maanpaosta 1983. Mies johti Ferdinand Marcosin diktatuurin vastustajia, ja kansanliikkeen keulahahmoksi nousi murhan jälkeen hänen vaimonsa.

Sri Lankan vuosien 1994-2005 presidentti Chandrika Kumaratunga on harvinainen esimerkki naisesta, joka nousi valtaan naispuolisen sukulaisen eli äitinsä, kolminkertaisen pääministerin Sirimavo Bandaranaiken, jalanjäljissä.

Tapaninpäivänä murhattu Benazir Bhutto toimi Pakistanin pääministerinä 1988-1990 ja 1993-1996. Hän oli maata aiemmin johtaneen ja sittemmin hirtetyn Zulfikar Ali Bhutton tytär.

Maailman suurinta muslimivaltiota, Indonesiaa, johti 2001-2004 Megawati Sukarnoputri, jonka odotetaan asettuvan ehdolle taas 2009. Hänen isänsä, presidentti Sukarno, piti valtaa 1945-1967.

Bangladeshin politiikan kilpailevat naispuoliset voimahahmot Sheikh Hasina ja Khaleda Zia olivat vuorotellen pääministerin virassa ennen maan nykyistä poikkeustilaa. Hasina "peri" valtansa isä- ja Zia miesvainajaltaan.

Kaikki vallankahvaan päässeet naiset eivät ole leimallisesti naisjohtajia, muistuttaa Charlotte Bunch, joka vetää globaalin naisjohtamisen tutkimuskeskusta Yhdysvaltain Rutgersin yliopistossa.

"Eliittiin kuuluvalla henkilöllä on perhesuhteita ja mahdollisuus saada huomiota ja valtaa, jolloin sukupuoli menettää merkitystään", hän pohtii.

"Hillary Clinton tai Etelä-Aasian naisjohtajat eivät olisi nykyisessä asemassaan ilman perheensä suhteita", Bunch vakuuttaa.

Hänen mielestään Clintonin tapaus osoittaa, että politiikassa pärjääminen voi olla tavalliselle naiselle Yhdysvalloissa yhtä vaikeaa kuin kehitysmaissa.

Jääminen merkkimiehen leskeksi avaa joskus naiselle oikotien politiikan huipulle. Silloin ei tarvitse edetä askel askeleelta, mikä monesti katkaisee naisten tien jo kauan ennen huippua.

Perhe- ja poliittiset suhteet myös tavallaan peittävät naisen sukupuolen, ja "naisesta tulee mies", Bunch sanoo viitaten varsinkin muslimimaihin, joissa naisena eteneminen on tavattoman vaikeata.

Sama päti myös Britanniaa 1558-1603 hallinneeseen kuningatar Elisabet I:een. "Hänetkin nähtiin perimmiltään miehenä, mikä ei vaarantanut vallitsevaa järjestystä."

Chilen naispresidentin mainitsemia tuhatta naista äkkiyleneminen ei kohtaa. Siitä seuraa, että yksin huipulle nousseet naiset eivät yleensä saa aikaan merkittäviä muutoksia politiikassa, tutkija järkeilee.