Vapaamatkustajat vaarantavat ilmastouhkan torjunnan | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Vapaamatkustajat vaarantavat ilmastouhkan torjunnan

Saamme koko ajan lisää tietoa siitä, että ilmastonmuutos uhkaa ajaa maapallon kaaokseen. Pahimman välttämiseksi tarvitaan yhteistyötä, mutta sen onnistuminen ei ole tuoreiden testien valossa lainkaan itsestään selvää.

Maailman valtioiden on määrä kokoontua Kööpenhaminaan vuoden 2009 lopussa asettamaan tavoitteet ja aikataulu kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiselle. Tutkijoiden mukaan tavoitteeksi on asetettava, että päästöjä vähennetään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Jos tavoitteeseen ei päästä, jokainen yksilö kärsii. Silti ei ole varmaa, että kaikki ovat valmiita ponnistelemaan riittävästi oman ja yhteisen edun hyväksi.

Tähän viittaavat myös tulokset, joita Manfred Milinski saksalaisen Max Planck -instituutin evoluutiobiologian laitokselta sai kokeissaan.

"Ihmiset eivät toimi järkevästi edes suojellakseen omaa etuaan", Milinski havaitsi.

Pelieuroja maailman pelastamiseksi

Testinä käytettiin yksinkertaista peliä. Kaikille kuudelle pelaajalle annettiin oma 40 euron pankkitili. Jokaisella pelikierroksella pelaajilla oli mahdollisuus siirtää nolla, kaksi tai neljä euroa yhteiselle ilmastotilille nimettömästi.

Peli päättyy kymmenen kierroksen jälkeen, jolloin ilmastotilillä pitäisi olla vähintään 120 euroa, jotta maapallo pelastuisi. Silloin pelaajat myös saavat pitää omalle tililleen jääneet rahat.

Jos yhteistilille ei kerry vaadittua summaa, on 90-prosenttisen varmaa, että maapalloa uhkaa katastrofi ja kaikki pelaajat menettävät rahansa.

Kymmenestä koeryhmästä vain viisi saavutti tavoitteen, ja nekin nipin napin, vaikka osanottajille oli tehty etukäteen selväksi, millaisen riskin ilmastonmuutos aiheuttaa. He tiesivät myös, että jos jokainen antaa joka kierroksella kaksi euroa, summa täyttyy ja kaikille jää vielä 20 euroa.

"Kaikkien ryhmien olisi pitänyt selvitä testistä", Milinski kommentoi IPS:lle koettaan, jonka tuloksista Yhdysvaltain tiedeakatemian Pnas-julkaisu kertoi helmikuussa.

Yksien ahneus provosoi toisia

Epäonnistumisten syynä olivat "vapaamatkustajat". Aluksi kaikki maksoivat kaksi tai jopa neljä euroa per kierros, mutta sitten jotkut lopettivat ja toivoivat, että muut maksaisivat heidänkin edestään. Yksien ahneus ilmeisesti innosti toisiakin pihistämään maksuissaan.

Vasta, kun alkoi näyttää, että ryhmä jää 120 euron tavoitteesta, maksut nousivat jälleen. Viidessä ryhmässä tämä tapahtui liian myöhään, ja ne hävisivät pelin muutaman euron tähden.

"Tämä oli kaikista tekemistäni testeistä turhauttavin", Milinski sanoo.

Tulos sai Milinskin pelkäämään, että ihmiskunta on suurissa vaikeuksissa. Kyse oli sentään terävistä yliopisto-opiskelijoista, jotka ovat hyvin perillä ilmasto-ongelmista. Lisäksi tavoite oli hyvin selvä ja pelisäännöt maapallon pelastamiseksi yksinkertaiset.

Kun ryhmä kasvaa, yhteistyö vähenee

Milinskin huolta ei vähennä havainto, jonka mukaan yhteistyöllä on taipumus vähentyä ryhmäkoon kasvaessa. "Lisäksi monet eivät ole perillä ilmasto-ongelman koko laajuudesta. Ja ilmastoneuvottelujen suuressa pelissä asiat ovat paljon malleja monimutkaisempia."

Todellisessa pelissä ilmeisiin vapaamatkustajiin kuuluvat Yhdysvallat ja Kanada, kun taas Britannia pelaa "rehellisesti" ja Ruotsin kaltaiset "hyväntekijät" tekevät enemmän kuin oman osuutensa vähentääkseen päästöjä.

Uhkan vakavuus on tehtävä selväksi

Yhteistyötä voi kuitenkin oppia parantamaan, lohduttaa Harvardin yliopiston evoluutiobiologian tutkija Anna Dreber, joka oli mukana laatimassa Pnasiin kommenttia Milinskin tutkimuksesta.

"Jos testissä epäonnistuneet ryhmät pelaisivat uudelleen, ne voisivat oppia parantamaan suoritustaan", Dreber sanoo.

Hän pitää lupaavana Milinskin pelin toista versiota, jossa ilmaston pelastamisesta oli hyvin vähän toiveita mutta jossa jotkut osanottajat silti sijoittivat rahaa siihen. Dreberin mukaan tämä osoitti, että "ihmiset ovat valmiita ottamaan riskejä ilmaston hyväksi."

Myös Milinski havaitsi, että jos ihmisille uskotellaan, että riski on pieni, he eivät ryhdy yhteistyöhön. Uhkan suuruus on tehtävä selväksi, jotta vastatoimiin tulee pontta.

Dreber pitää yhtä lailla tärkeänä tunnustuksen jakamista niille maille, yhteisöille ja yksilöille, jotka ponnistelevat ympäristön pelastamiseksi. Silloin muut innostuvat seuraamaan niiden esimerkkiä ja ryhtyvät yhteistyöhön, hän uskoo.

Vastaavasti vapaamatkustajien suosio hiipuu eikä niille heltiä apua muilta.

On epärealistista odottaa, että maailman poliittiset johtajat ratkaisevat ilmasto-ongelmat ensi vuonna Kööpenhaminassa, Milinski sanoo.

Ihmisten on tajuttava, että hiilidioksiditulva nousee nopeasti ja uhkaa vakavasti heitä ja heidän lapsiaan. Meidän kaikkien on muutettava elintapojamme vähentääksemme fossiilisten polttoaineiden käyttöä, Milinski opastaa.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia