Ilmastonmuutos kiihdyttää pakolaisuutta
Ilmastonmuutos lisää kehitysmaiden köyhien tarvetta lähteä
pakolaisiksi, norjalaisen Norwegian Refugee Council -järjestön tuore
raportti varoittaa.
Ilmastonmuutos lisää kehitysmaiden köyhien tarvetta lähteä
pakolaisiksi, norjalaisen Norwegian Refugee Council -järjestön tuore
raportti Tulevaisuuden pakolaistulvat varoittaa.
Tämä lisää muuttoliikettä köyhistä maista Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan, mutta valtaosin niin sanotut ilmastopakolaiset muuttavat maan sisällä tai köyhästä maasta toiseen Afrikassa ja Aasiassa.
Ihmiset joutuvat ilmastopakolaisiksi monista eri syistä. Ympäristön tila voi huonontua asteittain: esimerkiksi kuivuus leviää pikku hiljaa Saharan reuna-alueilla, jolloin myös asukkaat lähtevät pois ripotellen.
Ilmastonmuutoksen kiihdyttämät tulvat ja myrskyt ajavat koko asujaimiston pois kertarysäyksellä. Merenpinnan nousu puolestaan uhkaa kokonaisia saarivaltioita. Esimerkiksi Tuvalun saarivaltion Tyynellämerellä ennustetaan muuttuvat asuinkelvottomaksi vuoteen 2050 mennessä.
Raportin mukaan maaperän köyhtyminen ja aavikoituminen ovat vaikuttaneet merkittävästi Länsi-Sudanin Darfurin alueen kriisiin.
Tiheästi asutuilla alueilla, kuten Kiinassa ja Intiassa, äkilliset ympäristökatastrofit saavat liikkeelle suuren ihmisjoukon. Karibian alue on harvempaan asuttu, mutta siellä voimakkaat syklonit ovat todennäköisiä. Keski-Aasia sekä Afrikasta Sahelin ja Niilin alueet ovat herkkiä kuivuudelle.
Raportin mukaan ilmastopakolaisten kansainvälisoikeudellista asemaa pitää parantaa. Esimerkiksi YK:n pakolaissopimukseen voisi sisällyttää ympäristön tilan heikentymisen tai ympäristötuhon yhdeksi vainon muodoksi. Tällöin ympäristöpakolaisia ei periaatteessa voisi palauttaa lähtömaihinsa.
Raportissa kuitenkin huomautetaan, että "ilmastopakolainen" ja "ympäristöpakolainen" voivat olla harhaanjohtavia käsitteitä. Hitaasti etenevien ympäristökatastrofien yhteydessä poliittisia konflikteja, talousvaikeuksia ja ympäristön tilan heikentymistä on vaikea erottaa toisistaan.
Tämä lisää muuttoliikettä köyhistä maista Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan, mutta valtaosin niin sanotut ilmastopakolaiset muuttavat maan sisällä tai köyhästä maasta toiseen Afrikassa ja Aasiassa.
Ihmiset joutuvat ilmastopakolaisiksi monista eri syistä. Ympäristön tila voi huonontua asteittain: esimerkiksi kuivuus leviää pikku hiljaa Saharan reuna-alueilla, jolloin myös asukkaat lähtevät pois ripotellen.
Ilmastonmuutoksen kiihdyttämät tulvat ja myrskyt ajavat koko asujaimiston pois kertarysäyksellä. Merenpinnan nousu puolestaan uhkaa kokonaisia saarivaltioita. Esimerkiksi Tuvalun saarivaltion Tyynellämerellä ennustetaan muuttuvat asuinkelvottomaksi vuoteen 2050 mennessä.
Raportin mukaan maaperän köyhtyminen ja aavikoituminen ovat vaikuttaneet merkittävästi Länsi-Sudanin Darfurin alueen kriisiin.
Tiheästi asutuilla alueilla, kuten Kiinassa ja Intiassa, äkilliset ympäristökatastrofit saavat liikkeelle suuren ihmisjoukon. Karibian alue on harvempaan asuttu, mutta siellä voimakkaat syklonit ovat todennäköisiä. Keski-Aasia sekä Afrikasta Sahelin ja Niilin alueet ovat herkkiä kuivuudelle.
Raportin mukaan ilmastopakolaisten kansainvälisoikeudellista asemaa pitää parantaa. Esimerkiksi YK:n pakolaissopimukseen voisi sisällyttää ympäristön tilan heikentymisen tai ympäristötuhon yhdeksi vainon muodoksi. Tällöin ympäristöpakolaisia ei periaatteessa voisi palauttaa lähtömaihinsa.
Raportissa kuitenkin huomautetaan, että "ilmastopakolainen" ja "ympäristöpakolainen" voivat olla harhaanjohtavia käsitteitä. Hitaasti etenevien ympäristökatastrofien yhteydessä poliittisia konflikteja, talousvaikeuksia ja ympäristön tilan heikentymistä on vaikea erottaa toisistaan.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia