Öljyn hinta ei riitä mullistamaan maailmaa
Kaikki valittavat nyt öljyn kalleutta, mutta
hinta ei vieläkään heijasta sen ympäristökustannuksia. Eikä se riitä
aiheuttamaan muutoksia, jotka veisivät ihmiskunnan vähemmän
katastrofaaliselle tielle, asiantuntijat sanovat.
Kaikki valittavat nyt öljyn kalleutta, mutta hinta ei vieläkään heijasta sen ympäristökustannuksia. Eikä se riitä aiheuttamaan muutoksia, jotka veisivät ihmiskunnan vähemmän katastrofaaliselle tielle, asiantuntijat sanovat.
Öljyn hinnan nopea nousu viime vuosien aikana ei
ole johtanut tarvittavaan globaalin talousjärjestelmän sääntelyyn.
Pikemminkin on vain mukauduttu tilanteeseen ja yritetty säilyttää
nykyinen järjestys, sanoo Gilperto Dupas.
Dupas johtaa kansainvälistä taloustutkimusta Brasilian São Paulon
yliopistossa ja toimii Kansainvälisen taloustutkimuslaitoksen (IEEI)
puheenjohtajana.
Dupasin mukaan öljyn kysynnän kasvu jatkuu, koska länsimaiset
kulutusmallit leviävät varsinkin Kiinaan ja Intiaan. Lisäksi autojen
hinnat halpenevat, koska "henkiin jäävät vain yhtiöt, jotka valmistavat
niitä (autoja) 2 500 dollarilla, mikä kiihdyttää yksityisautoilua".
Ruoan ja energian kysynnän maailmanlaajuisen kasvun ohella myös
tavaratuotanto kiihtyy, koska monien laitteiden elinkaari lyhenee
entisestään. Pyrkimys voiton maksimointiin edistää jatkuvasti "entistä
luovempaa tuhoa", tutkija ennustaa.
Vain inflaatio näkyy
Öljyn ennätyskorkeiden hintojen ainoa näkyvä seuraus on Dupasin mukaan laajalle levinnyt inflaatio. Se tuntuu varsinkin ruoan hinnoissa ja heijastaa nyky-yhteiskunnan öljyriippuvuutta.
Kriisi ei
kuitenkaan ole riittävän syvä nostattaakseen syvällisiä kysymyksiä koko
talousjärjestelmästä.
Järjestelmällä on valtava kyky torjua painetta ja muutoksia,
Dupas sanoo. Kirjassaan O mito do progresso (Edistyksen myytti) hän
tutkii, kuka määrää kehityksen suunnan ja mitkä ovat sen sosiaaliset
ja ympäristökustannukset.
Dupas epäilee, ettei globaali talousjärjestelmä kykene
sääntelemään itseään loputtomasti pahenevassa kriisissä, jota
ilmastonmuutos syventää.
"Uusia Kiinoja" on aina
Myös Rio de Janeiron liittovaltion yliopiston professori Fernando
Cardim de Carvalho uskoo, että nyt ollaan uudessa pitkään
jatkuvassa tilanteessa, jota leimaavat öljyn, kuparin ja teräksen
kohoavat hinnat.
Aiemmin teollistuminen nopean talouskasvun maissa – kuten
Aasian "tiikeritalouksissa" eli Hongkongissa, Singaporessa,
Etelä-Koreassa ja Taiwanissa – perustui halpaan työvoimaan, joka
loppui, kun maa saavutti tietyn kehitysasteen. Väestön elintaso kohosi
asteittain, mikä vakautti prosessia.
Nyt ei tapahdu niin, Cardim sanoo.
Yli 1,3 miljardin asukkaan Kiina edustaa "rakenteellista
voimaa, kysynnän kasvua, jolle ei näy rajaa". Siksi prosessia jatkamaan
on tarjolla aina "uusia Kiinoja", jotka ovat samaan aikaan sekä
moderneja että alikehittyneitä, Cardim pohtii.
"Ilmiölle ei löydy vertailukohtia historiasta", hän muistuttaa.
Kiina säilyttää kilpailukykynsä tekstiilituotannossa, joka
aiemmin etsi alati uusia entistä köyhempiä ja halvemman tuotannon
maita.
Kallis öljy voi kuitenkin johtaa nopeasti talouslamaan, mikä voisi
pitkällä tähtäimellä kannustaa öljyn korvaamista uusiutuvilla
energiamuodoilla.
Tästä seuraa Cardimin mukaan uusi teollinen vallankumous.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia