Paluu kotimaahan vaikeaa lapsille

Arviolta puoli miljoonaa ihmistä pakeni ulkomaille Argentiinan sotilasdiktatuurin vainoa vuosina 1976-1983. Takaisin kotimaahan palanneiden määrästä ei ole minkäänlaista arviota. Nyt on tutkittu ensimmäistä kertaa palanneiden pakolaisten lasten sopeutumista entiseen kotimaahan.

"Olla valtion terrorismia pakenevien lapsi on jo itsessään taakka. Vielä raskaampaa on palanneiden lapsilla, koska heillä ei ole päätäntävaltaa asiassa. Vaikeinta on niillä lapsilla, jotka syntyivät ulkomailla", tutkimuksen toinen tekijä sosiologi Roberto Aruj sanoo.

Aruj kertoo, että palanneiden pakolaisten oloista on hyvin vähän tietoa, mutta heidän lapsistaan ei tähän mennessä tiedetty mitään. Argentiinan yhteiskunnassa sotilasdiktatuurin vainon aika on salattu aihe, siitä on hyvin vähän muistoja. Vainottuja ja sotilasdiktatuurin kaatumisen jälkeen palanneita syrjitään yleisesti.

Toimiiko oikeus?

Argentiinassa on meneillään lukuisia oikeudenkäyntejä diktatuurin aikana kidutuksiin ja murhiin syyllistyneitä vastaan. Mutta yhdessäkään oikeudenkäynnissä ei ole käsitelty sitä, että tuhannet joutuivat pakenemaan ulkomaille, Aruj toteaa.

Monet palanneiden lapset pelkäävät, että heille voi käydä samoin kuin heidän vanhemmilleen ja he kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen.

Kaikki tutkitut olivat alle 37-vuotiaita. Vain vajaa viidennes sanoi, että päätös paluusta oli heidän omansa. Nuoret kertoivat kärsivänsä juurettomuudesta ja sopeutumisvaikeuksista. 

Salaista pakolaisuutta

Monet sanoivat salaavansa ulkomailla oleskelunsa todellisen syyn. He kokivat utelut yksityiselämästään kiusallisina. Useimmat kertoivat asuneensa ulkomailla vanhempien opintojen vuoksi.

Useimmat haastatelluista vakuuttivat, ettei heitä ole syrjitty.

Maanpakolaisuus johtaa usein avioeroon. Kolmen neljäsosan nuoren vanhemmat olivat eronneet tai asuivat erillään. Puolet oli eronnut maanpaossa, puolet kotiin paluun jälkeen.