Intia on hukkumassa vanhoihin tietokoneisiin, kännyköihin ja tulostimiin. Ympäristöliike vaatii tiukempia lakeja elektronisen jätteen käsittelystä.

"Virallisesti tilastoidaan vain televisiot, kännykät ja tietokoneet, mutta myös muunlainen elektroninen sekajäte aiheuttaa terveys- ja ympäristöongelmia", ympäristöjärjestö Greenpeacen Intian myrkkyjätekampanjan vetäjä Ramapati Kumar kertoo.

Intiasta puuttuu lainsäädäntö, joka rajoittaisi myrkyllisten kemikaalien käyttöä elektroniikan tuotannossa tai säätelisi elektroniikan hävitystä.

"Koska saastetta syntyy eniten elektronisen jätteen hävittämisessä ja kierrätyksessä, haluamme lakien koskevan myös niitä", Kumar sanoo.

Elektronisissa laitteissa on paljon myrkyllisiä aineita, kuten lyijyä, kadmiumia, dioksiinia, furaania, klooria ja bromia. Niiden polttamisessa syntyy myrkyllisiä kaasuja.

Takapihateollisuus saastuttaa

Baselin sopimus säätelee elektronisen jätteen kauppaa, mutta se ei koske käytetyn elektroniikan korjausta ja uusiointia.

Intiaan onkin syntynyt kasapäin hökkeliteollisuutta: erilaisilla takapihaviritelmillä erotellaan elektroniikkaromusta uudelleen käytettävät kemikaalit. Ilmaan pääsee myrkkykaasuja, ja prosessit saastuttavat myös maaperää sekä vesistöjä.

"Nämä ihmiset työskentelevät alkeellisissa oloissa. Happokylvyillä ja avotulella he saavat kierrätettävistä metalleista talteen vain 30-35 prosenttia. Paras ratkaisu olisi, että tuotevalmistajat kantaisivat vastuunsa", Greenpeacen Abhishek Pratap sanoo.

Greenpeace ajaa sitä, että elektroniikkateollisuus valmistaisi puhtaita tuotteita ja kehittäisi kierrätyssysteemin. Niiden tulisi sitoutua ottamaan kuluttajilta takaisin vanhat tuotteensa ja lähettämään ne virallistetuille kierrättäjille.

Nokialle hyvä todistus

Greenpeace arvioi neljännesvuosittain Intian elektroniikkateollisuuden ympäristöystävällisyyden. Suomalainen Nokia pääsi nyt ykköseksi "vihertymisen ja PVC-muovista irrottautumisen" vuoksi.

"Ennen Nokialla oli kaksoisstandardi elektroniikan vastaanottopolitiikassaan, sillä systeemi toimi muualla paitsi Intiassa", Kumar kertoo.

Greenpeacen aloitettua yrityksiä vertailevan kampanjansa Nokia on perustanut Intian suurimman elektroniikan keräys- ja kierrätyskeskuksen, hän iloitsee.

Intialaiset it-jätit Infosys ja Wipro ovat yhtä lailla tietoisia kierrätyksestä, mutta hollantilainen Philips vastustaa Greenpeacen mukaan voimakkaasti yksityistä vastuunottoa.

Intiassa toimivista suurista it-firmoista valtaosa noudattaa Euroopan unionin määräyksiä vaarallisten aineiden rajoituksista. Esimerkiksi korealaisella Samsungilla on Intiassa 31 keräyskeskusta.
 

Romu kerääntyy Intiaan

Suuryhtiöiden vastuulle lankeaa kuitenkin vain alle kolmannes Intian elektroniikkajätteestä.

"Alle viisi prosenttia jätteestä päätyy viralliselle kierrätyssektorille", Intian ensimmäisen elektroniikkajätteen kierrätysyrityksen E-Parisaran johtaja P. Parthasarathy kertoo. Maassa toimii vain kymmenen virallistettua e-jätteen kierrättäjää.

Parthasarathyn mukaan Intiaan tuodaan länsimaista vuodessa virallisesti 50 000 tonnia, "todellisuudessa paljon enemmän", vanhentunutta elektroniikkaa, joka kunnostetaan ja otetaan sitten uudelleen käyttöön.

"Sinällään tämä ei ole ongelma, koska kehitysmailla ei ole rahaa kalliiseen, uuteen teknologiaan. Mutta lopulta ongelmaksi nousee laitteiden hävitys. Viejämaat eivät määrittele elektroniikkaromua jätteeksi."

Intialaisjärjestö Toxics Link paljasti vuonna 2003, että yksistään Mumbain kaupunki tuotti vuodessa 19 000 tonnia elektroniikkajätettä, josta iso osa on peräisin salaisilta länsimaisilta viejiltä.