Yksilöt Etelä-Amerikan luontoa pelastamassa

Elba Muñoz hoitaa kaltoin kohdeltuja apinoita Chilessä, Trinidad Vela ennallisti kuivuneen jokiuoman Perussa ja Rubén Pablos pelastaa Patagonian metsiä Argentiinassa.

"Joidenkin mielestä olen sankari, toiset pitävät minua sekopäänä", chileläinen kätilö Elba Muñoz sanoo. Hän on perustanut apinoiden turvakeskuksen Chilen pääkaupungin Santiagon lähelle.

Yli puolet keskuksen kuluista maksaa Muñozin perhe, loppuosaa rahoittaa 240 tukijan joukko. Keskuksessa on nyt 145 apinaa, jotka edustavat kymmentä eri lajia.

Useimmat apinat on takavarioitu laittomilta eläinkauppiailta, ja ne olivat tullessaan sairaita tai loukkaantuneita.

Tarina juontuu vuoteen 1994, jolloin Muñozin ovelle ilmestyi joku kauppaamaan pientä karvaista apinaa. Sen jälkeen kädellisiä alkoi ilmaantua lisää niin, että pari vuotta myöhemmin Muñoz perusti niille Peñaflor-turvakodin.

Hän on sittemmin perehtynyt monipuolisesti apinoiden elämään ja puhunut väsymättä niiden puolesta. Apinoiden laiton kauppa onkin vähentynyt Chilessä merkittävästi.

Muñoz aikoo kuitenkin sulkea keskuksen, kunhan sen viimeinen asukas kuolee vanhuuteen. "Vankeudessa elävät apinat ovat aina onnettomia. Keskus on vankila, vaikkakin Chilen paras", hän sanoo.

Talonpojan tytär pelasti joen

Perulainen Trinidad Vela on talonpojan tytär Juanjuín kylästä Amazonian viidakossa. Velan koulusivistys jäi muutamaan vuoteen, mutta 14 vuotta sitten hän istutti loppuun kalutulle laidunmaalle metsän, jonka ansiosta vesikin on palannut kuivuneeseen jokiuomaan.

Alueella koettiin 2005 historian pahin kuivuus, mutta Velan kylästä vesi ei loppunut.

"Alussa kaikki pitivät minua hulluna", kertoo nyt 72-vuotias Vela, joka istutti jokivarteen mahonkipuita ja ceddarmäntyjä, kun toiset koettivat kasvattaa kokapensasta ja appelsiinipuita.

Tuloksena oli seudun ainoa yksityinen luonnonsuojelualue, joka sai nimen Pacunucho elpyneen joen mukaan.

"Kuivuuskauden jälkeen ihmiset alkoivat ymmärtää, että metsät ovat elämällemme välttämättömiä", hän sanoo.

Taimia palaneiden metsien tuhkaan

Buenos Airesissa syntynyt Rubén Pablos on johtanut vuodesta 1996 uudelleenmetsitysohjelmaa Barilochen lähellä Patagoniassa.

Hän asettui Barilocheen 1990 ja luonnonystävänä havahtui siihen, että tulipalot tuhosivat joka vuosi noin 10 000 hehtaaria metsää läheisessä Nahuel Huapín luonnonpuistossa.

Pablos ilmoittautui ensin vapaaehtoiseksi palomieheksi luonnonpuistoon. Pian hänelle valkeni, ettei tuhoutuneiden metsien korvaamiseksi tehty mitään, joten hän pani pystyyn Andien-Patagonian metsänpelastusprojektin. Siihen kuuluva taimitarha tuottaa nyt 50 000 puunalkua vuodessa.

"Järjestämme kouluissa metsää käsitteleviä työpajoja ja viemme joka vuosi 2 000 koululaista istuttamaan taimia palaneille alueille", kertoo itseoppinut Pablos, joka johtaa nyt Kansalaisten kylvöyhdistystä.

Pablosin aloitteesta Barilochessa alettiin vuonna 2004 viettää metsäpäivää toukokuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupunki järjestää metsänistutustalkoot.

Patagonian muut kaupungit ovat seuranneet esimerkkiä, ja Argentiinan parlamentti harkitsee tapahtuman julistamista valtakunnalliseksi.