Yhdysvallat on Itä-Aasiassa sekä kumppani että kilpailija
Yhdysvallat toivoo Kiinalta apua
taloustaantuman helpottamiseksi ja Pohjois-Korean ydinneuvottelujen
jatkamiseksi. Valtavirta Kiinassa pitää Yhdysvaltojen sotilaallista
läsnäoloa Itä-Aasiassa vakauttavana ja tasapainottavana voimana.
Yhdysvallat toivoo Kiinalta apua
taloustaantuman helpottamiseksi ja Pohjois-Korean ydinneuvottelujen
jatkamiseksi. Valtavirta Kiinassa pitää Yhdysvaltojen sotilaallista
läsnäoloa Itä-Aasiassa vakauttavana ja tasapainottavana voimana.
Yhdysvaltojen
puolustusministeriö näkee Kiinan edelleen nousevana ja uhkaavana
sotilasmahtina. Mutta maan ulkoministeriö on tukeutunut Kiinan
välittäjän kykyihin Pohjois-Korean suhteissa. Yhdysvaltojen
valtionvarainministeriö puolestaan toivoo, että Kiina ostaa edelleen
amerikkalaisia obligaatioita ja toteuttaa oman talouden
elvytyspakettinsa.
Kiinallakin on kaksijakoinen näkemys Yhdysvalloista, erityisesti Aasian alueellisissa turvallisuuskysymyksissä.
"Kiinan tapa nähdä Yhdysvallat on ollut hyvin jakautunut.
Meillä on haukkoja eli uuskonservatiiveja, jotka väittävät
Yhdysvaltojen olevan imperialistinen. Ja meillä on maltillisia, jotka
uskovat Yhdysvaltojen olevan aina Kiinan kumppani", Pekingin yliopiston
kansainvälisen ja strategisen tutkimuksen keskuksen varajohtaja Zhu
Feng sanoo.
Kolmekymmentä rauhan vuotta
Zhu tähdentää, että Kiinan nousu kansainvälisille areenoille on ollut rauhanomainen.
"Ennen vuotta 1979 me veimme vallankumousta ulkomaille ja
halusimme taistella kaikkien kanssa. Mutta kolmeenkymmeneen vuoteen
Kiina ei ole ollut osapuolena yhdessäkään sodassa."
Siitä huolimatta Kiinan hallitus on uudistanut asevoimia
laajamittaisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Zhun mukaan tässä ei
ole minkäänlaista ristiriitaa.
"Meillä on voimakas kansallinen ylpeys. Me uskomme olevamme
globaali voima. Mikään suurvalta ei vain lepää laakereillaan
vanhentuneine aseineen."
Yhdysvallat, Kiina, molemmat Koreat, Japani ja Venäjä
osallistuvat neuvotteluihin Pohjois-Korean ydinohjelman lopettamiseksi
ja maan tuomiseksi kansainväliseen yhteisöön.
Keskusteluissa on ollut esillä näiden neuvottelujen
muuttaminen alueelliseksi turvallisuusjärjestelmäksi. Avoinna on,
olisiko järjestelmä Kiina-keskeinen, Yhdysvallat-keskeinen vai
rakenteeltaan tasapuolinen.
Vaikkei Yhdysvallat olekaan monen Itä-Aasian alueellisen
instituution jäsen, Zhun mukaan Kiina pitää sen osallistumista
turvallisuusjärjestelyihin ensiarvoisen tärkeänä.
"Kiinassa ei voida kuvitella tulevaisuuden alueellisia
turvallisuusjärjestelyjä ilman Yhdysvaltojen osallisuutta. Kiinalla ei
ole minkäänlaista pyrkimystä pitää Yhdysvaltoja niiden ulkopuolella."
Yhdysvaltalainen diplomaatti Mitchell Reiss on toista mieltä.
Hän ei usko Kiinan haluavan Yhdysvaltojen osallistuvan Itä-Aasian
instituutioihin. Hän muistuttaa, että Kiina teki kovasti töitä
pitääkseen Yhdysvallat poissa Itä-Aasian huippukokouksesta.
"Siitä on vain 200 vuotta, kun Yhdysvallat päätti
Monroe-opissaan pitää Euroopan maat poissa etupiiristään Latinalaisessa
Amerikassa. Kiinalle sallitaan, että se toimii samoin omassa
etupiirissään."
Kiina ja USA: 2000-luvun tärkein suhde
Dartmouth Collegen professorin Michael Mastandunon mukaan
lyhyellä aikavälillä keskinäinen taloudellinen riippuvuus saa Kiinan ja
Yhdysvallat löytämään yhteisiä intressejä. Mutta kun Kiinan valta
tulevaisuudessa kasvaa, se ei enää Mastandunon mukaan hyväksy
Yhdysvaltojen keskeistä roolia alueella.
Tämä jännite lyhyen aikavälin yhteistyön ja pitkän aikavälin
konfliktin välillä näkyy jo Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa. Zhu
kehuu presidentti Bushin hallintoa Kiinan-suhteiden vahvistamisesta,
Taiwanin itsenäisyyspyrkimysten pidättelystä ja yhteistyön
parantamisesta Intian kanssa. Hän kuitenkin varoittaa "kasvavasta
ristiriidasta".
"Miten meidän pitäisi nähdä kaupallinen kumppanuutemme
Yhdysvaltojen kanssa, kun se vieraannuttaa Kiinaa strategisesta
vuoropuhelustaan Japanin ja Australian kanssa tai ehdotuksestaan
demokratioiden liitoksi?" Zhu kysyy.
Mastanduno viittaa Yhdysvaltoja ja Kiinaa erottavaan kuiluun.
"On aikaa nähdä, toimiiko vapaamielinen kokeilu käyttää
taloudellista yhteistyötä nousevan valtion muuttamiseksi
hyväntahtoiseksi. Jos se ei toimi, meillä on todennäköisesti aikaa
muuttaa strategiaa", Mastanduno sanoo.
Reissin mukaan Yhdysvaltojen tulevan presidentin Barack Obaman
ensimmäinen tehtävä on tunnustaa näiden kahden maan välinen suhde.
"En osaa kuvitella tärkeämpää suhdetta tällä vuosisadalla. Kun
otetaan huomioon finanssimarkkinoiden tapahtumat, luonnollinen
aloituspiste on talous."
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia