Yhteisömatkailu tuo turismirahaa köyhillekin Etelä-Afrikassa

Valkoinen vähemmistö omistaa edelleen valtaosan Etelä-Afrikan matkailuyrityksistä. Yhteisöpohjaisen matkailun ansiosta köyhimmätkin pääsevät hyötymään Afrikasta unelmoivista turisteista.

Etelä-Afrikka on koko Afrikan mantereen toiseksi suosituin matkakohde Egyptin jälkeen. Vuonna 2007 Etelä-Afrikassa kävi ennätykselliset yhdeksän miljoonaa ulkomaista matkailijaa, mikä on 8,3 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Matkailusektori on tärkeä työllistäjä ja muodostaa 8,1 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Matkailijamäärien kasvaessa Etelä-Afrikassa on ryhdytty kiinnittämään yhä enemmän huomiota siihen, kuinka matkailu voisi hyödyttää tasapuolisemmin koko maan väestöä, etenkin köyhyydestä ja työttömyydestä kärsiviä mustia asukkaita.

Mustaa enemmistöä voimistetaan pisteytysjärjestelmällä

Apartheidin perintönä valkoinen vähemmistö omistaa edelleen noin 95 prosenttia maan matkailuyrityksistä. Mustien osallisuutta edesauttaakseen hallituksen ympäristö- ja matkailuasioiden yksikkö (Department of Environmental Affairs and Tourism, deat) lanseerasi vuonna 2006 BEE-pisteytysjärjestelmän (Black Economic Empowerment, BEE).

Pisteytysjärjestelmän mukaan matkailuyritys saa sitä enemmän pisteitä mitä enemmän se työllistää mustia työntekijöitä, erityisesti naisia, aina siivoojista johtoportaaseen. Lisäksi pisteitä saa, jos ostaa palveluja ja tuotteita mustilta pienyrityksiltä. Myös mustien omistusosuus yrityksen osakkeista on yksi keskeinen kriteeri.

Järjestelmä koskee kaikkia matkailuyrityksiä matkanjärjestäjistä ja autonvuokraamoista hotelleihin ja ravintoloihin. Ideana on tukea korkeiden BEE-pisteiden saaneiden keskinäistä verkostoitumista ja yhteistyötä. Korkeat BEE-pisteet ovat myös edellytys erilaisten taloudellisten etujen saamiselle.

Koska järjestelmä on melko uusi ja perustuu vapaaehtoisuuteen, sen todellisesta merkityksestä on toistaiseksi vähän tietoa.  Järjestelmä on saanut myös kritiikkiä: se ei ota kantaa työntekijöiden kohteluun eikä muihin eettisiin ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin.

Kokonaan mustien pitämiä pienyrityksiä matkailun alalla tulee jatkuvasti lisää, mutta monien aloittelijoiden ongelmana on alkupääoman ja tarvittavien yritystaitojen sekä markkinointikanavien puute.  Tukea, koulutusta ja rahoitusta on vaikea saada, vaikka halukkuutta ja motivaatiota yrityksen perustamiseen riittäisikin.

Iso turismibisnes valkoisten käsissä

Vuonna 2000 perustettu matkailuyritysten tukiohjelma (Tourism Enterprise Programme, TEP, nykyisin -Partnership) on kouluttanut ja tukenut tuhansia pienyrityksiä, mutta se on voinut vastata vain osittain nopeasti kasvavaan kysyntään.

Suurin osa mustien omistamista pienyrityksistä on Bed & Breakfast-tyyppisiä majoituspalveluja etenkin suurten kaupunkien township-alueilla, kuten Sowetossa, Khayelitsassa ja Inandassa. Näiden lisäksi on yhä enemmän yhteisöpohjaisia yrityksiä.

Matkailijan näkökulmasta valinnanvaraa riittää, jos haluaa tukea nimenomaan mustien pyörittämiä yrityksiä. Joidenkin tutkijoiden ja poliitikoiden mielestä asia on kuitenkin mutkikkaampi.

Siinä missä suuret ja eniten voittoa käärivät firmat ovat edelleen valkoisten käsissä, mustat saavat puuhastella kaikenlaisten pienhankkeiden parissa. On poliittinen kysymys, missä määrin mustien pitäisi päästä enemmän osallisiksi myös isojen matkailuyritysten omistajuuteen.

Olennaista on, että matkailu tuo tuloja ja työpaikkoja etenkin sellaisille alueille jotka kärsivät suuresta työttömyydestä. Näillä alueilla pienelläkin matkailuhankkeella voi olla iso vaikutus.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Kehitysmaatutkimuksen laitoksella Helsingin yliopistossa ja tekee väitöskirjaa Namibian turismista.

Lähteet:
-Christian Rogerson: Transforming the South African tourism industry: the emerging black-owned bed and breakfast economy. GeoJournal Vol. 60, 2004.
-Tourism BEE Charter & Scorecard. A User’s Guide. Department of Environmental Affairs and Tourism & Tourism Business Council, South Africa.
-2007 Annual Tourism report. South African Tourism Strategic Research Unit.

Artikkeli on ilmestynyt Suomi - Etelä-Afrikka -seuran julkaisussa Ubuntu (1/2009).