ANC:n vaalivoitto ei vakauta Etelä-Afrikan politiikkaa

Vaalitulos ei riitä rauhoittamaan Etelä-Afrikan poliittista sekasortoa. Se on jatkunut vuodesta 2007, jolloin Jacob Zuma nousi valtapuolue ANC:n johtajaksi silloisen presidentin Thabo Mbekin tilalle.

Zuman tukijoukko muodostuu mitä erilaisimmista  ideologioista ja etupiireistä. Joukkoa yhdistää lähinnä asettuminen Mbekiä vastaan.

Toinen yhteinen vastustaja on ollut syyttäjälaitos. Sitä painostettiin hylkäämään Zumaa vastaan nostetut 783 rikossyytettä, jotka liittyivät valtion asekauppoihin.

Syytteet hylättiin pari viikkoa ennen huhtikuun 22. päivän vaaleja, minkä jälkeen Zuman kannattajat saattoivat keskittyä vaalivoiton hankkimiseen.

"Haavoittuneiden koalitio" nousi valtaan

Zuman leiriä on kutsuttu ”haavoittuneiden koalitioksi”, koska mukana ovat kaikki Mbekin syrjimät ANC-johtajat. Mbeki tuli presidentiksi 1999 Nelson Mandelan jälkeen ja joutui eroamaan viime syksynä syytettynä salaliitosta Zumaa vastaan.

Tarkkailijoiden mukaan juuri Zuman leirin poliittinen monivärisyys on turvannut sille laajan kannatuksen.

Zuma itse pani peliin etnisen taustansa jo vuoden 2006 raiskausoikeudenkäynnissä, jossa hän puhui äidinkieltään zulua.

Hänen liittolaisenaan ANC:ssa on kuitenkin samaan aikaan Etelä-Afrikan kommunistipuolue, joka on perinteisesti ollut valkoisten johtama ja juntannut riippumattomuuden roduista yhdeksi ANC:n peruspilareista.

Zuma taas on korostanut rotutietoisuuden ohella miehisyyttään ja seksuaalista identiteettiään. Kun häntä syytettiin suojaamattomasta seksistä ystävänsä hiv-positiivisen lesbotyttären kanssa, Zuma puolustautui sanomalla, että zulujen kulttuuri velvoittaa miehet seksiin naisten sitä vaatiessa.

Vapauduttuaan raiskaussyytteestä Zuma juhli voittoaan avioitumalla toisen naisen kanssa ja pöyhisteli moniavioisuudellaan.

Zuma on lähestynyt valkoisiakin patriarkaalisten perinteiden vaalijoita tapaamalla entisen valtalinnakkeen, Kansallispuolueen, edustajia.

Hän vakuutti afrikaanereille, että nämä ovat ainoita oikeita Afrikan valkoisia, ja suututti maansa englanninkieliset valkoiset.

Lisäksi Zuma pitää yhteyttä mustien perinteisiin päälliköihin maaseudulla eikä unohtanut vanhoillisia kirkkojakaan vaalien alla.

Abortti ja homoliitot kielletään?

Tukileiriin kuuluva tohtori Mathole Motshekga arvioi, että kun Zumasta tulee presidentti, abortin ja homoliitot sallineet lait voivat joutua uuteen harkintaan.

Populismi kuitenkin vaikeuttaa Zuman ennustettavuutta. Hän on esimerkiksi perunut yhden homojenvastaisen lausuntonsa ANC:n nuorisoliiton vaatimuksesta.

Sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat kuuluneet ANC:n peruspilareihin. Vahva naisliitto yritetään ehkä rauhoittaa vaalien jälkeen perustamalla oma naisten asioiden ministeriö.

ANC:n vapaamielisiä on lohduttanut liikemies Cyril Ramaphosan mukanaolo Zuman leirissä. Ramaphosa johti vuonna 1994 Etelä-Afrikan edistyksellisen perustuslain laadintaa.

Huhujen mukaan Ramaphosa voi itsekin havitella presidentinvirkaa. Kannattajat toivovat, että hän auttaisi nostamaan perustuslain kunniaan ja vahvistaisi riippumattomia laitoksia, joiden asema heikentyi Zuman oikeustaisteluissa. Esimerkiksi syytäjälaitoksen johtaja erotettiin ja Zumaa tutkinut osasto lakkautettiin.

Myös talouden näkökulmasta Zuman koalitio on värikäs ulottuen uusliberaaleista kapitalisteista sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin.

Keskusammattijärjestö Cosatulla oli tässäkin vaalikampanjassa tehtävänään kerätä äänet kaupunkien työtätekeviltä.

Cosatu ajaa keynesiläistä kapitalismia, jossa valtiolla on keskeinen rooli. ANC:n nuorisoliitto on puolestaan uusliberaaleilla linjoilla, ja kommunistit haaveilevat sosialistisesta tulevaisuudesta.

Zuman haasteena on nivoa ristiriitaiset pyrkimykset yhteen, mikä ei lupaa Etelä-Afrikan politiikan tasoittumista lähiaikoina.