Suorat tulonsiirrot hyödyttäisivät köyhiä
Paras apu köyhille on monen tutkijan mielestä pieni kuukausittainen käteissumma. Erilaisten lyhytkestoisten hätäapuhankkeiden sijasta tarvittaisiin säännöllistä raha-apua. Suorasta raha-avusta on alettu keskustella muun muassa Mosambikissa.
Miten valtio voisi tehokkaimmin lievittää
asukkaidensa köyhyyttä? Yleismaailmallinen kysymys kärjistyy
kehitysmaissa, joissa resurssit ovat vähissä. Yhä useammin esiin nousee
suora raha-apu, kuten nyt Mosambikissa.
Mosambikin Teten
kaupungin hökkelislummissa tehtiin viime vuonna tutkimus, joka kattoi
500 kotitaloutta. Perheisiin kuului 6-10 henkeä, mutta useimpien
kokonaistulot jäivät alle 40 euron, joka on maatyöläisen minimipalkka.
Teten asukkaat ovat kuitenkin yritteliäitä. He viljelevät
pieniä palstoja, käyvät kauppaa torilla ja bussiasemalla, rakentavat ja
vuokraavat hökkeleitä, keräävät ja myyvät polttopuuta. Jotkut myyvä
seksiä, ja toiset kerjäävät kadulla. Harvalla on työpaikka
kotiapulaisena tai yövartijana.
Tutkituista 14 prosenttia – lähinnä vanhukset ja äidit –
saavat valtion sosiaaliapua. Sitä annetaan noin 3 euroa aikuista ja 1,5
euroa lasta kohti kuukaudessa, ilemenee Leonor Teressa Matinen ja
Ambrosio de Fonsecan tekemästä selvityksestä.
"Harva slummiperhe saa kolme ateriaa päivässä, ja
taloudellinen epävarmuus on jatkuvaa", Matine kertoi köyhyyttä
pohtineessa seminaarissa Maputossa.
Suorasta avusta hyviä kokemuksia
Mosambikin sisällissota päättyi 17 vuotta sitten, ja maahan on sen
jälkeen saatu houkuteltua ulkomaisia sijoittajiakin. Köyhyys on silti
vallalla: Mosambik on 127. YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä,
joka kattaa 135 maata.
Talonpojan käteisansiot jäävät usein alle euroon kuukaudessa,
brittiläinen tutkija Joseph Hanlon sanoi. YK:n mukaan Mosambikin lasten
aliravitsemus on kasvussa.
Monen tutkijan mielestä paras apu köyhille on pieni
kuukausittainen käteissumma. Siitä on saatu hyviä kokemuksia muun
muassa Meksikossa ja Brasiliassa.
"Syrjäseutujen vanhuksille käteisestä on enemmän hyötyä kuin
ruoka-avusta. Rahan turvin he voivat hankkiutua sairaalaan ja ostaa,
mitä tarvitsevat", Beirassa toimivan Helpage järjestön johtaja Janet
Duffield selitti.
Järjestö on tutkinut vanhusten köyhyyttä oloissa, joissa perinteiset turvaverkot pettävät ja rahalähetykset ulkomailta ehtyvät.
"Köyhien kulutus on hyvin järkevää. Jopa yksi dollari (0,74
euroa) viikossa auttaa tekemään tuottoisia investointeja", Helpagen
tutkija Sydney Machafa jatkoi.
Mosambikin budjetista menee vain 0,6 prosenttia sosiaalitukeen.
Auttajat haluttomia
Tutkijoiden mielestä erilaisten lyhytkestoisten
hätäapuhankkeiden sijasta tarvittaisiin säännöllistä raha-apua.
Nykyisin maaseudulla on heikosti kysyntää maataloustuotteille, koska
asukkailla ei ole rahaa ostaa mitään.
"Kaikille jaettava avustus suojelisi köyhiä ja kiihdyttäisi
maaseudun talouskasvua", riippumaton konsultti Bridget O'Laughlin
uskoo.
Rahan jakaminen 20-miljoonaiselle väestölle vaatisi kuitenkin
suostumuksen myös avunantajilta, jotka kustantavat yli puolet
Mosambikin 2,6 miljardin euron budjetista.
Hanlonin mukaan "kehitysaputeollisuus" ei halua sitoutua pitkäkestoisiin hankkeisiin, joista ei näy ulospääsyä.
Kuka on köyhistä köyhin?
Malawi alkoi syksyllä 2006 kokeilla
sosiaaliavun jakamista seitsemällä maan 27 alueesta. Pienin avustus on
kolme euroa kuussa, ja lasten koulunkäyntiä kannustetaan noin euron
lisätuella.
[img_assist|nid=231989|title=|desc=|link=none|align=left|width=200|height=200]Sosiaaliapukokeilu on nyt joutunut arvostelun kohteeksi, koska tukea saavien valinta koetaan paikoin epäoikeudenmukaiseksi.
Miten erottaa "todella köyhät" muista köyhistä maassa, jonka asukkaista
65 prosenttia elää alle dollarilla (0,74 eurolla) päivässä? Malawin
kansalaisjärjestöjen IPRSE-tutkimuslaitos kysyy.
Avunsaajat valitsee paikallisista asukkaista koottu
lautakunta, johon kuuluu yleensä perinteisiä päälliköitä ja muita
arvohenkilöitä.
"Ongelmia syntyy, kun köyhät joutuvat valitsemaan toisia
köyhiä edunsaajiksi. Valintaan pitäisi löytää parempi tapa", IPRSE:n
kehitys- ja ohjelmajohtaja Paul Msoma sanoo.
Avun piiriin on päässyt esimerkiksi Malita Namalomba, 65, joka
on joutunut huolehtimaan seitsemästä orvoksi jääneestä
lapsenlapsestaan.
"Tuki auttaa minua ruokkimaan ja kouluttamaan lapset. Mutta
naapurini ovat yhtä köyhiä, eivätkä he saa mitään. He ovat alkaneet
karsastaa minua", Namalomba kertoo.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia