Sukunimi painaa Libanonin vaaleissa

Naisten on turha odottaa murskavoittoa Libanonin kesäkuun 7. päivän parlamenttivaaleissa, sillä heillä on vain kaksi prosenttia ehdokkaista. Sanonnan mukaan "naiset pääsevät parlamenttiin vain surupuvussa" eli tunnettujen poliitikkojen leskinä tai tyttärinä.

Geagea, Hariri, Zwein ja Tueni ovat Libanonissa yhtä tunnettuja nimiä kuin Gandhi Intiassa ja Kennedy Yhdysvalloissa.

Kun tunnettua nimeä kantaa naisehdokas, se tarkoittaa Libanonin myrskyisessä politiikassa yleensä sitä, että suvun miespuolinen jäsen on kuollut, ja usein väkivaltaisesti.

"Libanonissa sanotaan, että naiset pääsevät parlamenttiin vain surupuvussa", sanoo Abdi Kadi, joka vetää YK:n hanketta naisten osallistumisen lisäämiseksi.

Naiset tarvitsevat hyviä sukulaissuhteita

Libanonissa parlamenttipaikat jaetaan uskontopohjaisten väestöryhmien kesken. Pärjätäkseen vaaleissa naiset tarvitsevat poliittista ja taloudellista tukea sekä ennen kaikkea oikeita sukulaissuhteita, Kadi jatkaa.

Beirutin kristityn puolen ainoan ortodoksiedustajan paikan povataan menevän naiselle nimeltä Nayla Tueni.

Paikkaa piti hallustaan Naylan isä Gebran Tueni, kunnes hänet murhattiin pian valintansa jälkeen vuonna 2005.

Nayla Tueni toimii Beirutin johtavan sanomalehden An-Naharin apulaisjohtajana. Lehden perusti hänen isoisoisänsä ja hänen isänsä johti sitä ennen kuolemaansa. Tuenin ehdokkuutta tukee länsimielinen Maaliskuun 14. päivän liitto.

"Perheeni historia ja isäni marttyyrikuoleman jälkeinen tilanne vaikuttivat päätökseeni. Jos isäni olisi elossa, en olisi harkinnut ehdokkuutta", Tueni kertoo.

Ensikertalaisen valinta ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa. Sen koki Gilberte Zwein hävittyään vaalit Keserwanin piirissä vuosina 1996 ja 2000. Hän tuli valituksi vasta 2005 ja yrittää nyt uudistaa paikkansa Vapaan isänmaallisen liikkeen ainoana naisedustajana.

"Mieskansanedustajia pidetään tärkeämpinä kuin naisia"

Zweinin isoisä istui Libanonin ensimmäisessä parlamentissa maan itsenäistyttyä 1943. Zweinin poika ja kampanjapäällikkö Jean-Michel Abouhamad de Tarrazi kertoo äitinsä innostuneen politiikasta varhain - vetäessään oman isänsä onnistunutta vaalikampanjaa.

"Sukunimi on menestyksen välttämätön ehto, mutta se ei yksin riitä. Nykyisin ihmiset äänestävät yhä enemmän selvän poliittisen ohjelman nojalla", Tarrazi sanoo.

"Naisten ongelma on epäfeministinen yhteiskuntamme. Mieskansanedustajia pidetään tärkeämpinä kuin naisia", Libanonin demokraattisten vaalien yhdistyksen johtaja Yarra Nassar sanoo.

Kesäkuun vaaleissa ottavat yhteen islamistisen Hizbollahin johtama oppositio ja länsimaiden tukema hallitseva enemmistö. Useimmat naisehdokkaat kampanjoivat riippumattomina ilman kummankaan leirin tukea.

Heihin kuuluu Baabdan maroniittikristittyjä edustava Therese Rizkallah, entinen turvallisuuspalvelun eversti.

"Moni vakuuttaa, ettei nyt ole minun aikani. Samaa minulle sanottiin, kun liityin armeijaan. Mutta jos naiset pystyvät taistelemaan miesten rinnalla, miksi he eivät voisi edustaa maataan?" tivaa Rizkallah, jonka mielestä sadankin äänen saalis kertoisi muutoksesta.

Tripolin sunneihin lukeutuva lääke-edustaja Hoda Sankari haluaa murtaa myytin siitä, että naispoliitikkojen on kuuluttava mahtisukuihin.

"Meidän naisten on ryhdyttävä puolustamaan oikeuksiamme", sanoo Sankari, 28, jonka punainen jumpperi loisti iloisesti vaalikeskustelussa, johon hän osallistui 13 tripolilaisen miesehdokkaan rinnalla.