Pakistanin pakolaiset majoittuvat heimoveljien koteihin
Pakistanin pataaneilla on ikiaikainen perinne,
jonka nojalla heimoveljet ovat aina tervetulleita toistensa kotiin.
Vieraanvaraisuudesta on ollut suuri apu viime aikojen pakolaistulvassa.
Pakistanin pataaneilla on ikiaikainen perinne,
jonka nojalla heimoveljet ovat aina tervetulleita toistensa kotiin.
Vieraanvaraisuudesta on suuri apu viime aikojen pakolaistulvassa.
Pakistanin armeijan ja taleban-kapinallisten taistelut ovat ajaneet 2 – 3 miljoonaa ihmistä evakkoon Swatin, Bunerin ja Dirin alueilta Pakistanin Luoteisessa rajamaakunnassa.
Valtio on perustanut 17 pakolaisleiriä konfliktialueen ulkopuolelle, mutta valtaosa evakoista on saanut suojan pataanien kodeista tai julkisista rakennuksista.
Väkeä on tulvinut Swabin alueelle, joka sijaitsee sadan kilometrin päässä maakunnan pääkaupungista Peshawarista. Kaksi siellä sijaitsevaa pakolaisleiriä oli toukokuun lopulla ottanut vastaan noin 60 000 ihmistä.
Alueelle on kuitenkin kirjattu saapuneeksi 350 000 evakkoa, joten 290 000 on majoittunut koteihin ja vierastaloihin, Shahram Khanin kaupungin samanniminen pormestari kertoo.
Hänen mukaansa Swabin asukkaista 95 prosenttia elää köyhyydessä, mutta vieraanvaraisuus on heille kunnia-asia.
Sama pataanien perinne sai vuonna 2001 aikaan sen, että Afganistanin pääkaupungista häädetyt talebanit ja näiden liittolaiset toivotettiin tervetulleiksi Pakistanin rajan takana lähellä Luoteista rajamaakuntaa sijaitsevilla heimoalueilla.
Pataanit ovat Afganistanin suurin etninen ryhmä, ja Pakistanissa heidän kieltään pashtua puhuu kahdeksan prosenttia väestöstä.
Pataanit eli pashtut jakautuvat kummassakin maassa lukuisiin heimoihin ja klaaneihin. Niitä kuitenkin yhdistävät sama kieli ja kunniaperinteet, kuten vieraanvaraisuus.
"Olemme köyhiä, mutta majoitamme kuusi henkeä kahden huoneen taloomme. Ei minulla ole tähän varaa, mutta suojan epääminen olisi vastoin pataanien perinteitä", Swabin alueella sijaitsevan Rustamin kyläkauppias Farooq Khan kertoo.
"Ajat ovat kovat. Esitämme intialaisia elokuvia, jotta vieraamme voivat rentoutua", samassa kylässä asuva Zahir Mohammad jatkaa.
Pakolaiset ovat kiitollisia isännilleen, joista monet ovat heitä köyhempiä.
Bunerista paennut Wazir Khan kertoo tarjonneensa isäntäväelleen turhaan rahaa. "Meitä on yhdeksän henkeä majoitettuina etäisen sukulaisen taloon, jossa meistä pidetään erittäin hyvää huolta", hän kertoo.
Pakistanin pääkaupungista Islamabadista tuli bussilla ryhmä yliopiston opettajia ja opiskelijoita tuomaan avustustarvikkeita pakolaisille. Heitä järkytti lasten valtava määrä.
"Jokaisessa avustamassamme perheessä oli vähintään seitsemän lasta. Eräs mies ei muistanut varmasti, onko hänellä 16 vai 17 jälkeläistä. Kouluun majoitetussa 300 pakolaisen ryhmässä oli syntynyt neljä lasta kolmen viikon aikana ja lisää oli tulossa", retkeen osallistunut ydinfyysikko ja rauhanaktivisti Pervez Hoodbhoy kertoo.
"Leikin lasten kanssa ja anelen isältä, että jäisimme tänne pysyvästi, jotta olisimme turvassa Talebanilta", Rustamiin Bunerista paennut Zeeshan Omar, 13, sanoo.
Peshawarissa asuva opettaja Aziz Shah on majoittanut kotiinsa yhdeksän Dirin pakolaista.
"Elämämme on sekaisin, sillä emme voi mennä vapaasti kotiin, jossa on vieraita naisia", Shah myöntää korostaen kuitenkin, että verisen kriisin viattomia uhreja on autettava.
"Emme unohda isäntiemme vieraanvaraisuutta, vaan maksamme samalla mitalla, jos he joutuvat vastaavaan ahdinkoon", Swatista Peshawariin paenneet veljekset Inamullah ja Jawad vakuuttavat.
Pakistanin armeijan ja taleban-kapinallisten taistelut ovat ajaneet 2 – 3 miljoonaa ihmistä evakkoon Swatin, Bunerin ja Dirin alueilta Pakistanin Luoteisessa rajamaakunnassa.
Valtio on perustanut 17 pakolaisleiriä konfliktialueen ulkopuolelle, mutta valtaosa evakoista on saanut suojan pataanien kodeista tai julkisista rakennuksista.
Väkeä on tulvinut Swabin alueelle, joka sijaitsee sadan kilometrin päässä maakunnan pääkaupungista Peshawarista. Kaksi siellä sijaitsevaa pakolaisleiriä oli toukokuun lopulla ottanut vastaan noin 60 000 ihmistä.
Alueelle on kuitenkin kirjattu saapuneeksi 350 000 evakkoa, joten 290 000 on majoittunut koteihin ja vierastaloihin, Shahram Khanin kaupungin samanniminen pormestari kertoo.
Hänen mukaansa Swabin asukkaista 95 prosenttia elää köyhyydessä, mutta vieraanvaraisuus on heille kunnia-asia.
Sama pataanien perinne sai vuonna 2001 aikaan sen, että Afganistanin pääkaupungista häädetyt talebanit ja näiden liittolaiset toivotettiin tervetulleiksi Pakistanin rajan takana lähellä Luoteista rajamaakuntaa sijaitsevilla heimoalueilla.
Pataanit ovat Afganistanin suurin etninen ryhmä, ja Pakistanissa heidän kieltään pashtua puhuu kahdeksan prosenttia väestöstä.
Isännät vieraita köyhempiä
Pataanit eli pashtut jakautuvat kummassakin maassa lukuisiin heimoihin ja klaaneihin. Niitä kuitenkin yhdistävät sama kieli ja kunniaperinteet, kuten vieraanvaraisuus.
"Olemme köyhiä, mutta majoitamme kuusi henkeä kahden huoneen taloomme. Ei minulla ole tähän varaa, mutta suojan epääminen olisi vastoin pataanien perinteitä", Swabin alueella sijaitsevan Rustamin kyläkauppias Farooq Khan kertoo.
"Ajat ovat kovat. Esitämme intialaisia elokuvia, jotta vieraamme voivat rentoutua", samassa kylässä asuva Zahir Mohammad jatkaa.
Pakolaiset ovat kiitollisia isännilleen, joista monet ovat heitä köyhempiä.
Bunerista paennut Wazir Khan kertoo tarjonneensa isäntäväelleen turhaan rahaa. "Meitä on yhdeksän henkeä majoitettuina etäisen sukulaisen taloon, jossa meistä pidetään erittäin hyvää huolta", hän kertoo.
Pakistanin pääkaupungista Islamabadista tuli bussilla ryhmä yliopiston opettajia ja opiskelijoita tuomaan avustustarvikkeita pakolaisille. Heitä järkytti lasten valtava määrä.
"Jokaisessa avustamassamme perheessä oli vähintään seitsemän lasta. Eräs mies ei muistanut varmasti, onko hänellä 16 vai 17 jälkeläistä. Kouluun majoitetussa 300 pakolaisen ryhmässä oli syntynyt neljä lasta kolmen viikon aikana ja lisää oli tulossa", retkeen osallistunut ydinfyysikko ja rauhanaktivisti Pervez Hoodbhoy kertoo.
"Leikin lasten kanssa ja anelen isältä, että jäisimme tänne pysyvästi, jotta olisimme turvassa Talebanilta", Rustamiin Bunerista paennut Zeeshan Omar, 13, sanoo.
Peshawarissa asuva opettaja Aziz Shah on majoittanut kotiinsa yhdeksän Dirin pakolaista.
"Elämämme on sekaisin, sillä emme voi mennä vapaasti kotiin, jossa on vieraita naisia", Shah myöntää korostaen kuitenkin, että verisen kriisin viattomia uhreja on autettava.
"Emme unohda isäntiemme vieraanvaraisuutta, vaan maksamme samalla mitalla, jos he joutuvat vastaavaan ahdinkoon", Swatista Peshawariin paenneet veljekset Inamullah ja Jawad vakuuttavat.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia