Epävirallinen talous kukoistaa Angolassa
Pitkän sisällissodan päättyminen vuonna 2002
käynnisti Angolassa talouskasvun laajojen öljy- ja
timanttiesiintymien ansiosta. Kasvu ei kuitenkaan hyödyttänyt kaikkia
angolalaisia, koska työpaikkoja syntyi hyvin vähän. Moni on joutunut ryhtymään katukaupustelijaksi.
Pitkän sisällissodan päättyminen vuonna 2002
käynnisti Angolassa kaksinumeroisen talouskasvun laajojen öljy- ja
timanttiesiintymien ansiosta. Kasvu ei kuitenkaan hyödyttänyt kaikkia
angolalaisia, koska työpaikkoja syntyi hyvin vähän.
Kaksi kolmasosaa Angolan liki 18-miljoonaisesta väestöstä elää alle 1,5 eurolla päivässä. He työskentelevät talouden epävirallisella sektorilla, jonka arvioidaan kattavan 60 prosenttia maan taloudesta.
27 vuotta jatkunut sisällissota ja marxilainen taloudenpito tappoivat Angolan yksityissektorin. Tehottomat valtionyritykset ajoivat yritteliäisyyden maan alle.
Nyt yritteliäisyys on tullut päivänvaloon. Tuore Portugalin innovaatioyhdistyksen (SPI), Angolan katolisen yliopiston ja liikepankki Banco Fomento Angolan tekemä tutkimus (GEM) osoittaa, että 43 tutkitun maan joukossa Angola on kärjessä aloittelevien yrittäjien määrässä.
"Angolassa pidetään yritteliäisyyttä hyvänä asiana ja liikemiehiä kunnioitetaan", professori Augusto Medina SPI:stä sanoo.
"Tämä yritteliäisyys on pakon sanelemaa. Ihmiset eivät löydä työtä, joten he ryhtyvät katukaupustelijoiksi", Medina lisää.
Epävirallisen sektorin kaupustelijaksi voi ryhtyä kuka hyvänsä, vaikka lukutaidoton nainen. Ei tarvita byrokratiaa eikä paperitöitä.
Katukauppiaat ostavat tavaraa pienissä erissä, mikä lisää kustannuksia. Yksinäisillä kaupustelijoilla ei useinkaan ole varastoa. Ja jotkut tuntevat olevansa pakotettuja antamaan alennusta sukulaisille ja tuttaville.
Pääkaupungin Luandan kaduilla myydään kaikkea autostereoista piraattihajuvesiin, tuoreeseen kalaan ja kiinalaisiin aamutossuihin. Tavara tulee Etelä-Afrikasta, Kiinasta ja Brasiliasta, jonne naiset lentävät hankintamatkoilleen ja huijaavat tullia palatessaan.
Epävirallisen sektorin yrittäjät eivät saa pankista luottoa. Pankkien asiakkaana on lähinnä hyvin voiva eliitti, jolla on oikeanlaiset perhesuhteet.
Kanadalaisen kansalaisjärjestön DW:n tutkimuksen mukaan epävirallisen sektorin yrittäjät ottavat lainaa yksityisiltä erittäin korkeaa korkoa vastaan.
DW ja sen paikalliset yhteistyökumppanit ovat alkaneet jakaa Luandassa mikrolainoja Bangladeshin Grameen-pankin esimerkkiä seuraten. Asiakkaita on jo tuhansia.
Tuki on tarpeen, sillä GEM-tutkimus osoittaa, että viidesosa Angolan uusista yrityksistä lopettaa toimintansa ensimmäisen vuoden aikana. Epäonnistumisluku on korkein tutkituissa 43 maassa.
Luandan katukaupustelijoiden elämä vaikeutui hiljan, kun osavaltio kielsi katumyynnin. Tarkoituksena on puhdistaa Luanda ja saada kaupustelijat pysymään toreilla.
Poliisi partioi kaduilla hätistäen kaupustelijoita ja takavarikoiden näiden tavarat. Kauppiaat uhmaavat kieltoa.
"Minä aion myydä kadulla. Ihmiset eivät käy toreilla, vaan asiakkaamme ovat täällä", Paulo Silva,18, sanoo aurinkolasikokoelmansa ääressä.
Kaksi kolmasosaa Angolan liki 18-miljoonaisesta väestöstä elää alle 1,5 eurolla päivässä. He työskentelevät talouden epävirallisella sektorilla, jonka arvioidaan kattavan 60 prosenttia maan taloudesta.
27 vuotta jatkunut sisällissota ja marxilainen taloudenpito tappoivat Angolan yksityissektorin. Tehottomat valtionyritykset ajoivat yritteliäisyyden maan alle.
Nyt yritteliäisyys on tullut päivänvaloon. Tuore Portugalin innovaatioyhdistyksen (SPI), Angolan katolisen yliopiston ja liikepankki Banco Fomento Angolan tekemä tutkimus (GEM) osoittaa, että 43 tutkitun maan joukossa Angola on kärjessä aloittelevien yrittäjien määrässä.
"Angolassa pidetään yritteliäisyyttä hyvänä asiana ja liikemiehiä kunnioitetaan", professori Augusto Medina SPI:stä sanoo.
"Tämä yritteliäisyys on pakon sanelemaa. Ihmiset eivät löydä työtä, joten he ryhtyvät katukaupustelijoiksi", Medina lisää.
Matala kynnys
Epävirallisen sektorin kaupustelijaksi voi ryhtyä kuka hyvänsä, vaikka lukutaidoton nainen. Ei tarvita byrokratiaa eikä paperitöitä.
Katukauppiaat ostavat tavaraa pienissä erissä, mikä lisää kustannuksia. Yksinäisillä kaupustelijoilla ei useinkaan ole varastoa. Ja jotkut tuntevat olevansa pakotettuja antamaan alennusta sukulaisille ja tuttaville.
Pääkaupungin Luandan kaduilla myydään kaikkea autostereoista piraattihajuvesiin, tuoreeseen kalaan ja kiinalaisiin aamutossuihin. Tavara tulee Etelä-Afrikasta, Kiinasta ja Brasiliasta, jonne naiset lentävät hankintamatkoilleen ja huijaavat tullia palatessaan.
Luottoa ei heru
Epävirallisen sektorin yrittäjät eivät saa pankista luottoa. Pankkien asiakkaana on lähinnä hyvin voiva eliitti, jolla on oikeanlaiset perhesuhteet.
Kanadalaisen kansalaisjärjestön DW:n tutkimuksen mukaan epävirallisen sektorin yrittäjät ottavat lainaa yksityisiltä erittäin korkeaa korkoa vastaan.
DW ja sen paikalliset yhteistyökumppanit ovat alkaneet jakaa Luandassa mikrolainoja Bangladeshin Grameen-pankin esimerkkiä seuraten. Asiakkaita on jo tuhansia.
Tuki on tarpeen, sillä GEM-tutkimus osoittaa, että viidesosa Angolan uusista yrityksistä lopettaa toimintansa ensimmäisen vuoden aikana. Epäonnistumisluku on korkein tutkituissa 43 maassa.
Luandan katukaupustelijoiden elämä vaikeutui hiljan, kun osavaltio kielsi katumyynnin. Tarkoituksena on puhdistaa Luanda ja saada kaupustelijat pysymään toreilla.
Poliisi partioi kaduilla hätistäen kaupustelijoita ja takavarikoiden näiden tavarat. Kauppiaat uhmaavat kieltoa.
"Minä aion myydä kadulla. Ihmiset eivät käy toreilla, vaan asiakkaamme ovat täällä", Paulo Silva,18, sanoo aurinkolasikokoelmansa ääressä.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia