Venäjä parantaa suhteitaan Turkkiin EU:n empiessä

Turkki ja Venäjä olivat sodassa 12 kertaa kolmen vuosisadan aikana, mutta nyt niistä on tullut parhaat ystävät. Kun Euroopan unioni vitkuttelee Turkin jäsenyyden kanssa, uudet kumppanit kiinnostavat.

Turkki ja Venäjä luonnehtivat nyt suhteitaan "moniulotteiseksi yhteistyöksi", mutta seuraava askel voi olla strateginen kumppanuus.

Venäjän pääministeri Vladimir Putin vieraili elokuun alussa Ankarassa ja allekirjoitti kollegansa Recep Tayyip Erdoganin kanssa 20 pääasiassa energia-alaa koskevaa sopimusta.

Johtajat julistivat, että kaksi Eurooppaan suuntautuvaa kaasuputkihanketta – EU:n ja Yhdysvaltain ajama Nabucco ja Venäjän South Stream - eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan.

Jos ne toteutuvat, Turkki ja Venäjä ovat avainpelureita Euroopan kasvavilla kaasumarkkinoilla. Kumman tahansa vihamielisyys vaarantaisi Euroopan energiatalouden, ja pahinta olisi jos maat liittoutuisivat EU:ta vastaan.

EU:hun vai ei?

Jotkut tarkkailijat näkevätkin Venäjään lähenemisen Turkin varoituksena EU:lle.

"Turkki ei muuta ulkopolitiikkaansa. Suhteet länteen ovat yhä etusijalla. Mutta energiakysymys tuo uusia ulottuvuuksia. Energiayhtälö lisää Turkin poliittista riippumattomuutta", Milliyet-lehden kolumnisti Sami Kohen kirjoittaa.

"Jos EU ei halua meitä, emme ryhdy rukoilemaan. Euroopan pitää miettiä, mitä Turkin jääminen unionin ulkopuolelle ja liittoutuminen Venäjän kanssa merkitsevät", liikemies Hasan Aydemir neuvoo.

Englanninkielisen Hürriyet-lehden kolumnisti Yusuf Kanli taas uskoo Venäjän-suhteiden paranemisen tuovan Turkin lähemmäs EU:ta, koska Eurooppa oivaltaa Turkin strategisen aseman.

Turkki on pyrkinyt mukaan Euroopan integraatioon jo 50 vuotta, turhaan. Nyt lähenemistä jarruttaa muun muassa Ranskan, Saksan ja Itävallan vastustus.

Turkin ja Venäjän suhteet taas kehittyvät koko ajan. Venäjän öljyä alkaa virrata Etelä-Turkissa sijaitsevaan satamaan ja maakaasua viedään Turkin kautta Libanoniin ja Israeliin. Venäläinen yhtiö on mukana Turkin ydinvoimahankkeessa.

Vihamiehistä ystäviksi

Myös kulttuuriyhteistyö tiivistyy, sillä venäläiset ovat saksalaisten jälkeen Turkin suurin matkailijaryhmä, jonka koko nousi viime vuonna kolmeen miljoonaan.

Englanninkielisten nimikilpien rinnalle on ilmestynyt venäläisiä esimerkiksi Fethiyen, Antalyan ja Alanyan lomakohteissa. Radio-ohjelmaa ja sanomalehtiä on tarjolla venäjäksi.

Turkissa vietettiin 2007 venäläisen kulttuurin vuotta, ja Venäjä järjesti sen vastineen viime vuonna.

Venäjä on noussut Turkin suurimmaksi kauppakumppaniksi. Maiden kaupan arvo kahdeksankertaistui 2000-luvulla ja oli viime vuonna liki 27 miljardia euroa. Summan ennustetaan nousevan neljässä vuodessa 70 miljardiin.

Venäjältä ja Turkilta toivotaan yhteistä diplomatiaa, joka ratkoisi alueellisia kiistoja muun muassa Armenian ja Azerbaidzhanin sekä Armenian ja Turkin välillä. Jopa Iranin taivuttelu maltillisemmalle linjalle voisi onnistua.

Lähentymistä helpottanee Putinin, 56, ja Erdoganin, 55, samankaltaisuus. Molemmilla on vaatimaton tausta, ja he näyttävät olevan valmiita hautaamaan vanhoja kaunoja. Heitä pidetään vahvoina johtajina, jotka pysynevät vallassa pitkään. Yhteistä miehille on myös tietty karskius, dynaamisuus ja urheilullisuus. Jos Putinissa on häivähdys tsaaria, Erdogan puolestaan vertautuu Turkin sulttaaneihin.

Tsaarien Venäjä ja sulttaanien hallitsema ottomaanivaltakunta tosin olivat toistensa kimpussa 1600-luvulta 1900-luvulle. Venäjä onnistui asteittaan irrottamaan Mustanmeren ja Balkanin turkkilaisten otteesta.

Toisen maailmansodan jälkeen Josif Stalin epäonnistui yrityksissään saada Bosporinsalmi ja Dardanellit halintaansa.

Vielä 1980-luvulla Turkki oli idässä lännen etuvartio Neuvostoliiton pelättyä laajenemista vastaan. Silloin kammottu neuvostokarhun syleily on nyt vaihtunut keskinäiseksi halaukseksi.