Ilmastonmuutos kaipaa naisnäkökulmaa
YK:n ilmastonmuutoshuippukokoukseen syyskuun
lopulla osallistuneista 146 valtuuskunnasta vain seitsemää johti
nainen. Yksi heistä oli Suomen presidentti Tarja Halonen.
YK:n ilmastonmuutoshuippukokoukseen syyskuun
lopulla osallistuneista 146 valtuuskunnasta vain seitsemää johti
nainen. Yksi heistä oli Suomen presidentti Tarja Halonen.
"Jälleen
kerran naiset on jätetty ulkopuolelle neuvotteluista, vaikka asia
koskettaa heitä eniten", Britannian Oxfam-järjestön johtaja Barbara
Stocking kuvasi tilannetta.
Stockingin mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa eniten naisiin,
koska he ovat vastuussa useimmista perustarpeista, kuten vedenhausta,
perheen ravitsemisesta, maan muokkauksesta ja puhtaudesta. "Heidän
työnsä liittyy suoraan veteen."
Halonen muistutti, että ilmastonmuutos koettelee ankarimmin
maailman köyhimpiä alueita ja heikoimpia ihmisryhmiä. "Koska maailman
köyhistä 70 prosenttia on naisia, he kärsivät eniten."
Naiset katsovat eteenpäin
YK-kokouksen ympärillä järjestettiin New Yorkissa
Ilmastoviikko, jolla haluttiin painostaa maailman johtajia pikaisiin ja
päättäväisiin ratkaisuihin kasvihuonekaasujen vähentämisessä.
Ilmastoviikolle saapunut Yhdysvaltain Biloxissa toimivan
Rannikon naiset muutoksen puolesta -järjestön johtaja Sharon Hanshaw
huomautti, että naiset katsovat pitkälle eteenpäin. "He ajattelevat
lastensa ja lastenlastensa tulevaisuutta sekä yhteisönsä
selviytymistä."
Inuiittien napapiirineuvoston puheenjohtaja, kanadalainen Sheila Watt-Cloutier kytki ilmastonmuutoksen ihmisoikeuksiin.
Hän painotti, että lumi ja jää ovat välttämättömiä edellytyksiä
inuiittien liikkumiselle ja kuljetuksille. Kun jää sulaa, sekä
turvallisuus että ruokaturva heikkenevät.
"Kaikki muistavat nälkiintyneen jääkarhun Al Goren elokuvasta
Epämiellyttävä totuus, mutta olemmeko paremmin perillä arktisen alueen
villieläinten kuin ihmisten oloista?" Watt-Cloutier kysyi.
Yhtäläistä huolta heijasti ugandalainen Constance Okollet, jonka kylä
on kolmen viime vuoden aikana kokenut sekä odottamatonta kuivuutta että
tuhoisia sateita.
Vuoden 2007 kuivuuden aikana "kärsimme kolerasta, malariasta,
ripulista ja ruokapulasta. Lapset olivat liian sairaita käymään
koulua", Okollet kertoi.
Kun kuivuus iski, "kärsimme nälkää ja olimme riippuvaisia
ulkopuolisesta avusta, mikä on nöyryyttävää ja alueella ennen
kokematonta", hän jatkoi.
Apua arkeen
Papua-Uudesta-Guineasta saapunut Ursula Rakova mainitsi, että
Carteretinsaarten lukumäärä on kasvanut kuudesta seitsemään, koska
vedenpinnan nousu on jakanut yhden saaren kahtia.
Rakova kertoi melovansa nyt kanootilla entisessä puutarhassaan. "Mutta me emme halua joutua pakolaisiksi. Olemme ylpeää väkeä."
Rakova on perustanut Purjehdimme omin avuin aalloilla -nimisen
järjestön ja kerännyt rahaa, jotta veden valtaamat talot voitaisiin
korvata uusilla.
"Paikallishallinnosta ei ole ollut mitään apua, eikä myöskään
saarilla kolmen vuoden aikana vierailleista 17 ulkomaisesta
mediaryhmästä", Rakova valitti.
Sukupuolten tasa-arvon kytkeminen ilmastonmuutokseen on
verrattain uusi asia, Cookinsaarilta tullut toimittaja Ulamila Kurai
Wragg myönsi.
Hänen mukaansa naisilla on kuitenkin tärkeä rooli, koska he
katsovat asioita pitkällä tähtäimellä ja ovat mukana ruohonjuuritason
kansalaistoiminnassa.
Presidentti Halonen muistutti, että kestävää kehitystä edistetään
parhaiten auttamalla naisia selviytymään jokapäiväisestä elämästään.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia