Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat Angolassa
Kuljettajan ohjaamassa autossa töihin matkaava
tyylikäs naisjohtaja ja katuvierellä vihanneksia kauppaava slummiasukas
edustavat kahta Angolaa, jotka sivuuttavat toisensa päivittäin koskaan
kohtaamatta.
Kuljettajan ohjaamassa autossa töihin matkaava
tyylikäs naisjohtaja ja katuvierellä vihanneksia kauppaava slummiasukas
edustavat kahta Angolaa, jotka sivuuttavat toisensa päivittäin koskaan
kohtaamatta.
Sisällissodan päätyttyä 2002 Angola on
nauttinut jopa 15 prosentin vuotuisesta talouskasvusta. Sitä ovat
siivittäneet öljyn korkea hinta ja rakennushankkeisiin kohdistuneet
ulkomaiset investoinnit.
Angola on ohittanut Nigerian Afrikan suurimpana öljynviejänä ja noussut timanttikaupassa maailman viidenneksi.
Kaksi kolmasosaa Angolan 18-miljoonaisesta väestöstä elää
kuitenkin yhä alle kahdella dollarilla (1,4 eurolla) päivässä,
Maailmanpankki kertoo.
Kuilu levenee
Angolan katolisen yliopiston CEIC-tutkimuslaitos arvioi maan
työttömyysasteen 25 prosentiksi muistuttaen, että yli puolet asukkaista
toimii epävirallisessa taloudessa ja pienviljelijöinä.
Öljynporaus työllistää heikosti, ja rakennusyhtiöt tuovat työvoimansa
Kiinasta ja muualta Aasiasta.
"Kansan pieni vähemmistö rikastuu ja enemmistö jatkaa köyhtymistään",
oppositiopuolue Unitan tiedottaja Alcides Sakala tiivistää.
Elintasokuilu näkyy pääkaupungissa Luandassa. Luksusasunnoista
maksetaan 17 000 euron kuukausivuokria, mutta ympärillä hyörii
kerjäläisiä ja sodassa vammautuneita. He yrittävät ansaita muutaman
rovon auttamalla asukkaita parkkeeraamaan kalliita maastureitaan.
Rikkaita varten rakennetaan yksityissairaaloita, mutta
perusterveydenhuolto potee huutavaa resurssipulaa. Eliitti maksaa
huikeita koulumaksuja yksityisissä opinahjoissa, mutta kolmannes
lapsista ei käy lainkaan koulua. Useimmat tekevät sen sijaan työtä.
"Rikkaiden ja köyhien välillä on valtava kuilu, ja monet eivät
aavistakaan, miten vauras Angola on", Pelastakaa lapset -järjestön
maajohtaja Douglas Steinberg sanoo. Sisämaan asukkaat eivät näe
rannikon öljynporaustorneja, tulovirtoja, uusia rakennuskohteita,
loistoautoja ja kalliita ravintoloita, hän jatkaa.
Steinberg uskoo tietämättömyyden ylläpitävän eriarvoisuutta.
"Kun ihmiset eivät tunne maansa vaurautta, he eivät osaa vaatia
hallitusta tilille rahojen käytöstä."
Investoinnit auttaisivat
CEIC:n raportin mukaan Angolan bruttokansantuote viisinkertaistui vuosina 2003-2008, mutta köyhyys on silti ennallaan.
Luandan slummissa työskentelevä sisar Domingas Loureiro epäilee, että
Angolan hallitus ei ole perillä ilman sähköä sekä vesi- ja
viemärihuoltoa elävien ihmisten kurjuudesta.
Angolaa 30 vuotta luotsannut presidentti Jose Eduardo Dos
Santos on myöntänyt köyhyyden ja työttömyyden olevan valtavia
haasteita. Hänen mukaansa niistä selvitään vain jatkuvien ulkomaisten
investointien avulla.
Yhdysvaltalainen toimittaja tivasi hiljan Angolan
ulkoministeriltä Assunção Dos Anjosilta, miten Afrikan suurin
öljyntuottaja voi jäädä naapureistaan jälkeen YK:n inhimillisen
kehityksen indeksissä.
"Antakaa meille aikaa ratkaista ongelma. Meillä on mekanismit,
meillä on tahto ja rakenteet, joiden avulla taata asukkaillemme
säälliset elinolot. Valitettavasti köyhyyttä ei voiteta taikasauvaa
heiluttamalla", ministeri vastasi.
Luandan arviolta viidelle miljoonalle slummiasukkaalle taikasauva näyttää kuitenkin ainoalta pelastukselta.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia