Ekomatkailu toi valon karibialaiskylään
Dominikaanisessa tasavallassa energiahuolto on sekä epäluotettavaa että kallista.
Los Calabazosin syrjäisessä vuoristokylässä kaikki on nyt toisin: ekomatkailun ansiosta sähköä riittää kellon ympäri.
Dominikaanisessa tasavallassa energiahuolto on sekä epäluotettavaa että kallista. Los Calabazosin syrjäisessä vuoristokylässä kaikki on nyt toisin: ekomatkailun ansiosta sähköä riittää kellon ympäri.
"Sähköt palasivat!" Huuto raikuu vähän väliä
Dominikaanisessa tasavallassa, jonka energiahuolto on sekä
epäluotettavaa että kallista.
Los Calabazosin syrjäisessä vuoristokylässä kaikki on nyt toisin:
sähköä riittää kellon ympäri. Ansio siitä kuuluu naiselle, joka
tunnetaan nimellä Doña Esperanza (Rouva Toivo).
Aiemmin seudun miehet tekivät velkavankeudessa töitä muualla
asuville maanomistajille ja kylä junnasi uneliaassa köyhyydessä. Doña
Esperanzan kokoama naisryhmä herätti sen eloon ekomatkailun avulla.
Lomakeskukset eivät hyödytä paikallisia
Kaikki alkoi 1998, kun alueella hurrikaanituhoja korjaamassa
ollut saksalainen insinööri toi kylään sata "turistia", jotka maksoivat
dollarin uinnista Yaquejoessa.
"Kuulimme silloin ensi kerran sanan ekoturismi ja ansaitsimme sata taalaa sinä päivänä!" Doña Esperanza muistelee.
Niin syntyi Yaquen ääni -hanke, jonka ansiosta kylä on nyt omavarainen jopa sähköntuotannossa.
Dominikaanisen tasavallan matkailua on hallinnut all inclusive
-malli, josta saadut verotulot muodostavat neljänneksen
bruttokansantuotteesta. Maa on noussut Karibian johtavaksi
matkailukohteeksi.
Lomakeskuksilla on kuitenkin niukalti yhteyksiä paikalliseen
elämään. Työntekijöille maksetaan huonosti, ja yritykset tuovat
ulkomailta väen johtotehtäviin.
All inclusive -lomakeskuksen tuottamasta sadasta dollarista jää
paikkakunnalle ehkä vain yksi dollari, Solemar International -yhtiön ja
Yhdysvaltain kehitysapuviraston konsultti Ashley Silver arvioi.
Los Calabazosin ekoturismihankkeen tuotto jää kylään ja sijoitetaan
asukkaiden hyvinvoinnin kohentamiseen. Tuloista maksetaan esimerkiksi
sairaala- ja hautauskuluja.
Asukkaat palaavat kylään
Doña Esperanzan mukaan tulot eivät kata kaikkia menoja, mutta
uusia virityksiä kehitellään kylässä vierailevien
kansalaisjärjestöihmisten kanssa.
Ensimmäinen yhteistyökumppani oli Pronatura-järjestö, joka auttoi
rakentamaan vieraita palvelevan ravintolan. Plan Nagua taas pystytti
ensimmäiset viisi mökkiä 1999.
"Vuonna 2000 tajusimme, että tarvitsemme sähköt, jos tänne alkaa tulla matkailijoita", Doña Esperanza sanoo.
Väitöskirjaansa kylässä valmistellut nuori saksalainen Claudia
Hall tarjoutui avuksi, ja lopulta kylään pystytettiin vesivoimala
muutamien ympäristörahastojen tuella.
YK:n kehitysrahaston UNDP:n raportti vuodelta 2006 kertoo
kylän olojen kohentuneen monin tavoin. Jätteistä 80 prosenttia
kierrätetään ja orgaaninen aines käytetään lannoitteeksi. Kulotus ja
metsäkato ovat vähentyneet 90 prosenttia.
Maaltapako on kylässä pysähtynyt, ja asukkaita on jopa palannut.
"Olen onnellinen voidessani hoitaa ravintolaa ja mökkikylää
täällä muiden naisten kanssa", vuosia Bonaon kaupungissa asunut Lina
Batista kertoo.
Kotikylänsä valopuoliin hän lukee myös sen, että sähköä saa edullisesti ja katkoitta.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia