"Maapallo pelastuu, jos puolet siitä suojellaan"
"On aika lausua yksinkertainen totuus: koko
homma hajoaa käsiin, ellei vähintään puolta planeetasta suojella",
Harvey Locke kiteyttää luonnonsuojelijoiden, tutkijoiden ja
alkuperäiskansojen edustajien pohdinnat maapallon tulevaisuudesta.
"On aika lausua yksinkertainen totuus: koko
homma hajoaa käsiin, ellei vähintään puolta planeetasta suojella",
Harvey Locke kiteyttää luonnonsuojelijoiden, tutkijoiden ja
alkuperäiskansojen edustajien pohdinnat maapallon tulevaisuudesta.
Ajatusta hiottiin Wild Foundation -järjestön Maailman erämaakokouksessa, joka pidettiin 9. kerran marraskuussa Meksikossa.
Samaan aikaan Brysselissä julkistettu talousraportti arvioi luonnon "infrastruktuurin" tuhoutumisen ja heikkenemisen vuotuiset kustannukset 1 700 - 3 000 miljardiksi euroksi.
Ilmaston lämpeneminen, vesipula, saastuminen, kalakantojen kutistuminen, aavikoituminen ja kestämätön ruoan tuotanto ovat tämän vuosisadan valtavia haasteita. Ihmiskunta ei selviä niistä muutoin kuin suojelemalla yli 50 prosenttia maista ja meristä, uskoo Locke, joka toimii Wild Foundationin luonnonsuojelustrategian varapuheenjohtajana.
Kunnianhimoisella visiolla on tieteellinen perusta, ympäristötutkija Kenton Miller vakuuttaa. Hän johti aiemmin Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) suojelualuekomiteaa.
Miller ja muut asiantuntijat ajoivat vuonna 1982 läpi tavoitteen, että kaikki maat suojelisivat vähintään 12 prosenttia tärkeimmistä luontokohteistaan vuoteen 1992 mennessä.
Moni valtio on vähitellen saavuttanut tavoitteen. Ilmastonmuutos ja muut uhkat kuitenkin nostavat suojelutavoitteen kattamaan puolet maapallosta, Miller vahvistaa.
"Meidän on suojeltava ja elvytettävä järjestelmät, jotka pitävät planeetan elossa ja tarjoavat meille ilman, veden ja ruoan", hän sanoo.
Elävät organismit säätelevät ilmastoa sekä kierrättävät ja puhdistavat ilmaa, vettä ja orgaanisia yhdisteitä. Viime vuosisadoilla ihminen on häirinnyt luonnon prosesseja metsänhakkuilla ja ylikalastuksella sekä saaste- ja kasvihuonekaasupäästöillä.
Tuhojen korjaaminen vaatii laajojen ja toisiinsa liittyvien maa- ja valtamerialueiden suojelua.
Millerin mukaan kehityshankkeet ja muun muassa teollinen kalastus, kaivostoiminta, maatalous ja puuplantaasit kielletään suojelualueilla, jotta luonto voi elpyä, viilentää planeettaa ja tarjota ihmisille välttämättömät palvelut.
Monille se merkitsee muuttoa. Lisäksi ihmisten on varmistettava kaiken tavaran kierrätyskelpoisuus, tuotettava tarvitsemansa energia ja lopetettava hiilen ja öljyn käyttö.
"Visionamme on maisema, jossa ihmisyhteisöt nivoutuvat yhteen laajojen erämaa-alueiden kanssa", Miller sanoo.
Ajatusta hiottiin Wild Foundation -järjestön Maailman erämaakokouksessa, joka pidettiin 9. kerran marraskuussa Meksikossa.
Samaan aikaan Brysselissä julkistettu talousraportti arvioi luonnon "infrastruktuurin" tuhoutumisen ja heikkenemisen vuotuiset kustannukset 1 700 - 3 000 miljardiksi euroksi.
Ilmaston lämpeneminen, vesipula, saastuminen, kalakantojen kutistuminen, aavikoituminen ja kestämätön ruoan tuotanto ovat tämän vuosisadan valtavia haasteita. Ihmiskunta ei selviä niistä muutoin kuin suojelemalla yli 50 prosenttia maista ja meristä, uskoo Locke, joka toimii Wild Foundationin luonnonsuojelustrategian varapuheenjohtajana.
Planeetta pidettävä elossa
Kunnianhimoisella visiolla on tieteellinen perusta, ympäristötutkija Kenton Miller vakuuttaa. Hän johti aiemmin Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) suojelualuekomiteaa.
Miller ja muut asiantuntijat ajoivat vuonna 1982 läpi tavoitteen, että kaikki maat suojelisivat vähintään 12 prosenttia tärkeimmistä luontokohteistaan vuoteen 1992 mennessä.
Moni valtio on vähitellen saavuttanut tavoitteen. Ilmastonmuutos ja muut uhkat kuitenkin nostavat suojelutavoitteen kattamaan puolet maapallosta, Miller vahvistaa.
"Meidän on suojeltava ja elvytettävä järjestelmät, jotka pitävät planeetan elossa ja tarjoavat meille ilman, veden ja ruoan", hän sanoo.
Elävät organismit säätelevät ilmastoa sekä kierrättävät ja puhdistavat ilmaa, vettä ja orgaanisia yhdisteitä. Viime vuosisadoilla ihminen on häirinnyt luonnon prosesseja metsänhakkuilla ja ylikalastuksella sekä saaste- ja kasvihuonekaasupäästöillä.
Luonnon saatava elpyä
Tuhojen korjaaminen vaatii laajojen ja toisiinsa liittyvien maa- ja valtamerialueiden suojelua.
Millerin mukaan kehityshankkeet ja muun muassa teollinen kalastus, kaivostoiminta, maatalous ja puuplantaasit kielletään suojelualueilla, jotta luonto voi elpyä, viilentää planeettaa ja tarjota ihmisille välttämättömät palvelut.
Monille se merkitsee muuttoa. Lisäksi ihmisten on varmistettava kaiken tavaran kierrätyskelpoisuus, tuotettava tarvitsemansa energia ja lopetettava hiilen ja öljyn käyttö.
"Visionamme on maisema, jossa ihmisyhteisöt nivoutuvat yhteen laajojen erämaa-alueiden kanssa", Miller sanoo.
Talous luontoa palvelemaan
Luonto vaatii investointeja ja suojelua, kuten mikä tahansa rakennettu infrastruktuuri, taloustieteilijä Pavan Sukhdev muistuttaa.
Hän on virkavapaalla Deutsche Bankista ja johtaa YK-vetoista ekosysteemien ja biodiversiteetin taloustiedettä koskevaa Teeb-hanketta.
Sukhdevin mukaan nykyinen taloustiede ei ota huomioon luonnon ja sen tarjoamien olennaisten palvelujen arvoa.
"Taloustiede on pelkkä työkalu, jonka avulla voidaan pyrkiä muuhunkin kuin kasvun ja voiton maksimointiin. Talousjärjestelmän tarkoitukseksi on otettava luonnon ja ihmisyhteisöjen arvostaminen ja suojelu", hän sanoo.
Yksi keino on "verottaa sitä, mitä otamme, eikä sitä mitä valmistamme."
Sukhdev kertoo lukuisien tutkimusten osoittavan, että suojelualueisiin sijoittamisen kustannus-hyötysuhde on 1:25 tai jopa 1:100.
Hän patistaa valtioita lopettamaan ympäristölle haitallisen toiminnan tukemisen. Ensimmäisenä listalla on fossiilisten polttoaineiden vuotuinen 160-200 miljardin euron tukipotti.
Yhtä tärkeää on pysäyttää metsäkato, joka tuottaa viidenneksen vuotuisista hiilidioksidipäästöistä ja valtaosan luonnon "infrastruktuurin" tuhoutumien jättikustannuksista.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia