Hivin kanssa kasvavat sambialaisnuoret vaikeiden valintojen edessä
Aidsiin johtava hi-virus varjostaa monen sambialaisen elämää jo lapsesta tai nuoresta lähtien. Asian kertominen tai salaaminen on oma valinta, josta tässä kaksi erilaista esimerkkiä.
Aidsiin johtava hi-virus varjostaa monen sambialaisen elämää jo lapsesta tai nuoresta lähtien. Asian kertominen tai salaaminen on oma valinta, josta tässä kaksi erilaista esimerkkiä.
Sambialainen Andela Milambo (nimi muutettu), 16, haluaa aviomiehen. Hän ei etsi rakkautta, vaan ihmistä jakamaan kanssaan hi-viruksen raskauttaman elämän.
Milambo kertoo saaneensa aidsia aiheuttavan viruksen kuusivuotiaana saastuneesta injektioruiskusta. Kuolemanpelko on jatkuvasti läsnä, ja muut virustulehdukset tekevät ajoittain olosta sietämättömän.
Milambo jää usein pois koulusta "pienten sairauksien", kuten vilustumisten vuoksi, sillä niihin liittyy usein kova yskä.
Hän saa huonoja todistuksia, mutta "se ei haittaa, koska en muutenkaan suunnittele jatko-opintoja", tyttö sanoo.
Milambon ihmissuhteet ovat jääneet pinnallisiksi, koska hän ei halua paljastaa sairauttaan. Hänen mielestään asiasta tietävät vanhemmat ja lähisukulaiset vain pahentavat tilannetta yrittäessään auttaa.
"Kun olen sairas, he tulevat niin surullisiksi ja stressaantuneiksi. Kärsin mieluummin hiljaisuudessa", Milambo sanoo.
Nuorten syrjivät asenteet ja tietämättömyys hivistä ja aidsista kauhistuttavat Milamboa.
"En voisi koskaan kertoa nuorelle ihmiselle hiv-positiivisuudestani, leima tappaisi minut nopeammin kuin aids", hän tunnustaa.
Milambo kadehtii tyttöjä, jotka käyvät elokuvissa ja tanssimassa. Hänen oma aikansa kuluu hengissä pysymiseen ja "tylsiin asioihin", kuten läheisen klinikan vertaistukitoimintaan.
"Oikeasti klinikka on ainoa paikka, jossa tunnen oloni mukavaksi. Vertaiskouluttajana saan hoitoa ja tietoa helposti", hän selittää.
Sieltä hän etsii myös aviomiestä. "Klinikan miehillä on tietoa ja myötätuntoa, koska he työskentelevät hivin parissa. Kun täytän 18, valitsen yhden heistä miehekseni."
"Mies tekee perheemme hyvinvointia koskevat päätökset, ja minä saan katsella tv:tä tai lukea muotilehtiä. Avioituminen tekee minusta oikean ihmisen. Sen minäkin voin saavuttaa", Milambo uskoo.
James Banda, 18, ei salaa hiv-positiivisuuttaan. Hän kuitenkin tapailee vain tyttöjä, joilla on sama virus, koska ei jaksa selitellä lääkitystään.
Bandan mukaan useimmat tytöt lähtevät karkuun kuultuaan aidsista ja "ne, jotka jäävät, pitävät minua hyväntekeväisyysprojektinaan".
Banda sai HI-viruksen ensimmäiseltä seksikumppaniltaan ja teki diagnoosin saatuaan kaiken "ohjeiden mukaan".
"Menin terapiaan ja kerroin tilanteestani jokaiselle, joka jaksoi kuunnella. Kansalaisjärjestöt laittoivat kuvani nuorille suunnattuun valistusjulisteeseen. Pian kuitenkin kyllästyin puhumaan koko ajan hivistä ainoana itseäni määrittelevänä asiana", Banda kertoo.
Joskus hän toivoo, ettei olisi ollut niin avomielinen: kun diskossa ihmiset tulevat varoittelemaan juomisesta tai joku kuiskaa, että eikö hän ole oppinut läksyään.
"Hiv-positiivisen opaskirjat kehottavat elämään mahdollisimman normaalia elämää, mutta minun elämäni ei voi koskaan olla normaalia", hän sanoo.
Jatkuvasti vaanivat tulehdussairaudet, paremman hoidon etsiminen ja vaikeus suunnitella tulevaisuutta tekevät Bandan mukaan elämästä epänormaalia.
Hän on päättänyt koulunsa erinomaisin arvosanoin ja aikoo opiskelemaan kirjanpitoa. Vaikka tulevaisuus näyttää hyvältä ja turvana on vanhempien ja muutamien ystävien tuki, "elämä hivin kanssa on silti kirotun kovaa", nuorukainen sanoo.
Sambialainen Andela Milambo (nimi muutettu), 16, haluaa aviomiehen. Hän ei etsi rakkautta, vaan ihmistä jakamaan kanssaan hi-viruksen raskauttaman elämän.
Milambo kertoo saaneensa aidsia aiheuttavan viruksen kuusivuotiaana saastuneesta injektioruiskusta. Kuolemanpelko on jatkuvasti läsnä, ja muut virustulehdukset tekevät ajoittain olosta sietämättömän.
Milambo jää usein pois koulusta "pienten sairauksien", kuten vilustumisten vuoksi, sillä niihin liittyy usein kova yskä.
Hän saa huonoja todistuksia, mutta "se ei haittaa, koska en muutenkaan suunnittele jatko-opintoja", tyttö sanoo.
Milambon ihmissuhteet ovat jääneet pinnallisiksi, koska hän ei halua paljastaa sairauttaan. Hänen mielestään asiasta tietävät vanhemmat ja lähisukulaiset vain pahentavat tilannetta yrittäessään auttaa.
"Kun olen sairas, he tulevat niin surullisiksi ja stressaantuneiksi. Kärsin mieluummin hiljaisuudessa", Milambo sanoo.
Nuorten syrjivät asenteet ja tietämättömyys hivistä ja aidsista kauhistuttavat Milamboa.
"En voisi koskaan kertoa nuorelle ihmiselle hiv-positiivisuudestani, leima tappaisi minut nopeammin kuin aids", hän tunnustaa.
Milambo kadehtii tyttöjä, jotka käyvät elokuvissa ja tanssimassa. Hänen oma aikansa kuluu hengissä pysymiseen ja "tylsiin asioihin", kuten läheisen klinikan vertaistukitoimintaan.
"Oikeasti klinikka on ainoa paikka, jossa tunnen oloni mukavaksi. Vertaiskouluttajana saan hoitoa ja tietoa helposti", hän selittää.
Sieltä hän etsii myös aviomiestä. "Klinikan miehillä on tietoa ja myötätuntoa, koska he työskentelevät hivin parissa. Kun täytän 18, valitsen yhden heistä miehekseni."
"Mies tekee perheemme hyvinvointia koskevat päätökset, ja minä saan katsella tv:tä tai lukea muotilehtiä. Avioituminen tekee minusta oikean ihmisen. Sen minäkin voin saavuttaa", Milambo uskoo.
James Banda, 18, ei salaa hiv-positiivisuuttaan. Hän kuitenkin tapailee vain tyttöjä, joilla on sama virus, koska ei jaksa selitellä lääkitystään.
Bandan mukaan useimmat tytöt lähtevät karkuun kuultuaan aidsista ja "ne, jotka jäävät, pitävät minua hyväntekeväisyysprojektinaan".
Banda sai HI-viruksen ensimmäiseltä seksikumppaniltaan ja teki diagnoosin saatuaan kaiken "ohjeiden mukaan".
"Menin terapiaan ja kerroin tilanteestani jokaiselle, joka jaksoi kuunnella. Kansalaisjärjestöt laittoivat kuvani nuorille suunnattuun valistusjulisteeseen. Pian kuitenkin kyllästyin puhumaan koko ajan hivistä ainoana itseäni määrittelevänä asiana", Banda kertoo.
Joskus hän toivoo, ettei olisi ollut niin avomielinen: kun diskossa ihmiset tulevat varoittelemaan juomisesta tai joku kuiskaa, että eikö hän ole oppinut läksyään.
"Hiv-positiivisen opaskirjat kehottavat elämään mahdollisimman normaalia elämää, mutta minun elämäni ei voi koskaan olla normaalia", hän sanoo.
Jatkuvasti vaanivat tulehdussairaudet, paremman hoidon etsiminen ja vaikeus suunnitella tulevaisuutta tekevät Bandan mukaan elämästä epänormaalia.
Hän on päättänyt koulunsa erinomaisin arvosanoin ja aikoo opiskelemaan kirjanpitoa. Vaikka tulevaisuus näyttää hyvältä ja turvana on vanhempien ja muutamien ystävien tuki, "elämä hivin kanssa on silti kirotun kovaa", nuorukainen sanoo.
Sambian faktat:
- Asukkaita 12,2 miljoonaa
- Hiv-positiivisia (15-49v) 17%
- Eliniänodote 44,5 vuotta
- Alle 1,5 eurolla päivässä eläviä 81,5%
- Aikuisten lukutaito 71%
(Lähde: YK-järjestöt)
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia