Maksamme ilmastovelkaa

”Emme voi olettaa edes rikkaimpien ja saastuttavimpien kehitysmaiden tekevän suuria päästövähennyksiä, mikäli teollisuusmaatkaan eivät siihen pysty. Teollisuusmailla on historiallisista syistä ilmastovelkaa,” toteaa Siemenpuu-säätiön toiminnanjohtaja Hanna Matinpuro.

Kehitysmaille ilmastonmuutoskeskustelu näyttäytyy varsin toisenlaisena kuin vauraille länsimaille. Monet teollisuusmaissa vielä tuntemattomat ilmiöt, kuten ilmastopakolaisuus, ovat kehitysmaissa arkipäivää. Länsimaissa pakolaisten virtoihin vain ei ole kiinnitetty huomiota, sillä ihmiset muuttavat pääasiassa maiden rajojen sisällä.

Boliviasta vastalause Kööpenhaminalle

Kööpenhaminan ilmastokokouksen saamattomuus turhautti Bolivian presidentti Evo Moralesin, joka kutsui keväällä koolle kehitysmaiden ruohonjuuritason toimijoita Cochabambaan.

”Kokouksen vaatimukset olivat erittäin radikaaleja”, Matinpuro kertoo. 35 000 osallistujan kokous vaati muun muassa kansainvälisen ihmisoikeustuomioistuimen perustamista ja teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamista puoleen.

”Cochabamban linjaukset jätettiin kuitenkin täysin huomiotta Bonnin ilmastoneuvotteluissa. Etelän kansalaisjärjestötoimijat ovat toki kriittisiä myös omien valtioidensa toimia kohtaan, mutta silti heidän mielestään teollisuusmaiden olisi kannettava vastuu. Kehitysmaat ja niiden kansalaisliikkeet ovat hyvin pettyneitä, koska eivät saaneet ääntään kuuluviin.”

Vaikeat lähtökohdat Cancúniin

Cancúnissa marras-joulukuun taitteessa pidettävän ilmastokokouksen asetelmat ovatkin haasteelliset. Monet suuret kysymykset ovat yhä auki, ja jopa sopimuksen muodosta on epäselvyyttä.

”Tällä hetkellä luvatut päästövähennykset rajoittaisivat lämpötilan nousun kolmeen asteeseen, ja se ei riitä”, valittelee Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Venla Virkamäki.

Tavoitteiden yhteensovittamattomuus on saanut muun muassa pienet saarivaltiot ja öljyvallat keskenään sotajalalle. Saarivaltioiden AOSIS-yhteenliittymä esitti Bonnissa tutkimusta 1,5 asteen lämmönnousutavoitteesta, mutta öljyvaltiot estivät tämän kirjaamisen raporttiin.

”Myös pitkän aikavälin rahoitus on edelleen avoinna. Kehitysmailla ei ole varaa satsata juurikaan, eikä toisaalta teollisuusmaiden osuus saisi olla pois muista kehitysyhteistyövaroista”, Virkamäki toteaa.

Sitovuus ja sanktiot olennaisia

YK:n kansainvälisten ilmastoneuvottelujen johtajaksi valittiin vastikään costaricalainen Christiana Figueres. Hän toimii myös Cancúnin kokouksen puheenjohtajana, mikä on saanut kehitysmaiden edustajat toivomaan etelän näkökulmien huomioimista. Hanna Matinpuron mukaan kehitysmaissa toivotaan vahvaa ilmastosopimusta, joka asettaisi sitovia rajoituksia sekä jonka rikkomisesta rankaistaisiin.

Kehitysmaiden toimijoiden on välillä mahdoton ymmärtää länsimaiden toiminnan logiikkaa.

”Meillä kävi ryhmä vieraita etelästä, ja heitä hämmästytti miten emme olleet onnistuneet kampanjoimaan tarpeeksi torjuaksemme ydinvoimapäätöksen”, naurahtaa Matinpuro. ”Se oli jo noloa.”