Indonesialainen lastenkoti sinnittelee luovuuden voimalla

Anna-Liisa Jaanu-Ismudjito nukkuu viiden tunnin yöunia ja työskentelee seitsemän päivää viikossa – muuten hänen ja aviomies Suprapto Ismudjiton johtama lastenkoti Indonesiassa ei toimisi. 

Silti aikaa jää myös viljelyyn, puiden istutukseen ja diabetesklinikan pyörittämiseen.

Pirkanmaalta Valkeakoskelta kotoisin oleva Anna-Liisa Jaanu-Ismudjito muutti Indonesiaan tekemään sairaanhoitajan töitä jo vuonna 1974. Idea lastenkodista kypsyi kymmenen ensimmäisen vuoden aikana.

- Silloin sairaalassa oli paljon lepraa sairastavia lapsipotilaita. Aloin pohtia, olisiko parempi, että he eläisivät mieluummin kodissa kuin sairaalassa aikuisten ympäröiminä.

Yhteistyökumppaniksi löytyi lopulta kehitysyhteistyöjärjestö Emmaus Helsinki ry, ja vuonna 1986 Ismudjitojen lastenkoti Yayasan Penghibur pääsi aloittamaan toimintansa Keski-Jaavan maakunnassa sijaitsevassa Keletin kylässä.

Suurin osa ensimmäisistä asukeista sairasti lepraa, pitkäaikaista tautia, joka aiheuttaa muun muassa vaikeita iho-oireita. Nykyisin sitä hoidetaan Indonesiassa paljon aiempaa paremmin.

- Nyt meillä on enää muutamia lapsia, joiden vanhemmilla on ollut lepra. Muut lapset ovat täys- tai puoliorpoja tai esimerkiksi kotoisin hyvin köyhistä perheistä, Jaanu-Ismudjito kertoo.

Tällä hetkellä lastenkodissa on 26 lasta, jotka ovat iältään 8–17-vuotiaita. Yleensä peruskoulun päätettyään he lähtevät opiskelemaan tai töihin. Yhteensä lastenkodissa on asunut noin 180 lasta.

- Kaikki lapset ovat päässeet elämään kiinni, Jaanu-Ismudjito sanoo. 
 

Kaikki hyötyvät

Ismudjitot vierailivat tänä kesänä Suomessa. He tapasivat muun muassa suomalaisia kummeja, joiden lahjoitusten ansiosta lastenkoti edelleen toimii. Yhteensä kummeja on noin 90. 

Pelkillä lahjoituksilla ei kuitenkaan kouluteta kymmeniä lapsia, makseta henkilökunnan palkkoja ja toteuteta kehitysprojekteja.

Lastenkoti säästää rahaa esimerkiksi kasvattamalla itse chiliä ja vihanneksia. Se pitää maito- ja lihakarjaa, myy kalaa sekä kasvattamiaan sieniä ja käyttää lehmänlantaa biokaasuna lastenkodin keittiössä.

Tuloista jaetaan muillekin Keletin asukkaille. Ismudjitot pyörittävät esimerkiksi diabetesklinikkaa, jota rahoitetaan lihakarjasta saatavalla rahalla.

- Annamme jollekin perheelle kasvattavaksi lehmän, joka myydään lihaksi vuoden kuluttua. Osa rahoista menee perheelle, osa diabetesklinikalle. Sitten ostetaan uusi lehmä, Jaanu-Ismudjito kuvailee.

Maanvyörymät kuriin

Ismudjitot ovat olleet mukana myös rakentamassa kaivoja ja vessoja alueen köyhimmille. Lisäksi he pitävät omaa hammasklinikkaa, järjestävät erilaisia kursseja sekä auttavat alueen neuvolatoiminnassa muun muassa jakamalla äideille ja lapsille vitamiineja ja lisäravintoa.

He ovat toimineet myös esimerkkinä alueen ympäristön kohentamiselle. 1980-luvulla Jaanu-Ismudjito hankki lähes paljaaksi hakatun maapalan läheiseltä Guwo-vuorelta ja alkoi istuttaa sille puita yhdessä lasten kanssa.

Sittemmin toiminta laajeni, ja vuosina 2006–2009 alueelle istutettiin Emmauksen tuella yhteistyössä kyläläisten ja virkamiesten kanssa ainakin 30 000 puuta.

- Alue on vihertynyt huomattavasti. Maanvyörymiäkään ei ole ollut, kuten muualla, Jaanu-Ismudjito sanoo.

Lastenkotia ja yhteisöä hyödyttävät ideat vaativat aimo annoksen luovuutta ja käytännön järkeä, mutta Jaanu-Ismudjito suhtautuu työhönsä vaatimattomasti.

- Ideat vain ovat tulleet mieleen, kun olen istuskellut ja miettinyt, hän naurahtaa.

Muiden etujen ohella myös lastenkodin lapsille erilaiset projektit ovat hyödyksi. Lapset osallistuvat lastenkodin töihin ja esimerkiksi puunistutukseen ja oppivat näin käytännön taitoja aikuisuutta varten.

Talouskriisi suurin ongelma 

Hyvistä tuloksista huolimatta viimeiset pari vuotta ovat olleet lastenkodille hankalaa aikaa. Ensin tuli lintuinfluenssa, jonka vuoksi lastenkoti joutui hävittämään siipikarjansa. Sitten alkoi globaali talouskriisi, joka nosti jo muutenkin korkeat hinnat pilviin.

Jaanu-Ismudjiton mukaan lastenkodin pitämisen suurin hankaluus onkin pärjätä taloudellisesti. Nykyisetkään kummit eivät tahdo riittää.

- Miten löytäisimme yhteyksiä, joiden avulla voisimme perustarpeiden ylläpitämisen lisäksi esimerkiksi kunnostaa paikkoja? Joskus tuntuu, että täytyisi olla jokin yritys taustavoimana, jotta pystyisimme elättämään itsemme.

Silti hän on motivoitunut jatkamaan toimintaa, vaikka eläkeikäkin olisi jo käsillä.

- Lapset ovat terveitä ja päässeet työelämään kiinni. Palkitsevinta on se, että ylipäätään on vuodesta vuoteen selvitty.

Samalla myös Indonesian kehitys on edennyt kovaa vauhtia. Se näkyy Jaanu-Ismudjiton mukaan etenkin vaurastumisessa: bambumökit ovat vaihtumassa tiilitaloihin.

- Vielä 1980-luvulla ihmiset kulkivat polkupyörillä ja hevosilla. Nyt polkupyöriä on vain vanhuksilla, ja tilalle ovat tulleet moottoripyörät. 
 

Lisätietoa lastenkodin toiminnasta ja kummiudesta:

Lastenkotia ylläpitävän Yayasan Penghibur -säätiön kotisivut

Suomalainen Yayasan Penghiburin tuki ry