Sri Lankan hiljaisilla on asiaa

Sodan jälkeistä Sri Lankaa rakennetaan enemmistön ehdoilla. Maan valtaapitävien ihmisoikeuskäsitys on kapea erityisesti tamiliväestön, toimittajien ja humanitaarisen avun työntekijöiden suhteen. Srilankalainen ihmisoikeusaktivisti K. M. Rukshan Fernando puhuu moniäänisyyden puolesta.

Viime vuoden toukokuussa Sri Lankan presidentti Mahinda Rajapaksa ilmoitti lähes 30-vuotisen sodan päättyneen hallituksen joukkojen ja tamilinationalistisen LTTE:n välillä. Nyt sama presidentti ajaa politiikkaa, joka kerää kritiikkiä sekä maan vähemmistöiltä että kansainväliseltä yhteisöltä.

Vaikka aseet onkin laskettu, humanitaarinen konflikti jatkuu maassa.   Sri Lankan ihmisoikeustilanne ei ole reilun vuoden aikana juuri kohentunut. Ihmisoikeusloukkaukset ovat kohdistuneet enimmäkseen maan suurimpaan etniseen vähemmistön, tamileihin, mutta myös toimittajiin, lääkäreihin, juristeihin ja avustusjärjestöjen työntekijöihin.

"Ihmisoikeusloukkaukset varjostavat pahasti Sri Lankan demokratiakehitystä, mutteivät ole sille ylittämätön este", arvelee maansa ihmisoikeustilannetta viimeisten kymmenen vuoden ajan seurannut K.M. Rukshan Fernando. Hän vastaa Law and Society Trust -järjestössä toiminnasta, jolla pyritään suojelemaan vaarassa tai maanpaossa olevia ihmisoikeuspuolustajia ja toimittajia.

Enemmistöjen demokratiaa

Demokratian periaatteisiin kuuluu, että kansalaisilla on oikeus tasavertaiseen kohteluun yhteiskunnassa. Kuitenkin esimerkiksi tamilipoliitikkojen ei anneta osallistua politiikan suunnitteluun tai toteutukseen Sri Lankan pohjois- ja itäoissa, joilla suurin osa maan tamiliväestöstä asuu.

”Monet tamilit kokevat, ettei heitä edusta kukaan. Pohjoisen ja itäisten alueiden johtajat ovat singaaleeseja ja asevoimien jäseniä. Viime presidentin vaaleissa pohjoisen äänestysprosentit olivat alhaiset, paikoin vain 12 prosenttia”, kertoo Fernando.

Viime vuosina tehdyt lainmuutokset ovat lujittaneet nykyisen hallinnon toimeenpanovaltaa sen sijaan, että ne olisivat tunnustaneet vähemmistöoikeudet ja helpottaneet vähemmistöjen poliittista osallistumista. Fernando kutsuu maansa hallintojärjestelmää majoritarianismiksi viitaten ajatukseen, että päätökset tehdään maan enemmistöjen ehdoilla.

Kuolleitakin syrjitään

YK ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt uskovat, että sekä LTTE että hallituksen joukot olivat sodanaikaisten humanitaaristen rikosten takana. Oikeuksia vahingoittava syrjintä on yhä laajaa, ja suuri osa tapauksista jää yhä selvittämättä.

Tuhansia tamilinuoria on pidätetty ilman syytteitä ympäri maata. Pidätyksien perusteena on usein epäilys yhteyksistä LTTE:hen, ja toiminta oikeutetaan kahdella uudella lainmuutoksella terrorismin ehkäisyn ja hätätoimien nimissä. Fernandon mukaan monet näistä nuorista ovat vangittuina ilman mahdollisuuksia olla yhteydessä lakimiehiin tai lainsuojaa tarjoaviin instituutioihin.

Aseellisessa konfliktissa menehtyi useita tuhansia ihmisiä. The Times -lehti arvioi YK-lähteisiinsä tukeutuen, että luku olisi noin 20 000. Maassa on myös suuri määrä kadonneita, ja siten mahdollisesti menehtyneitä. ”Srilankalaiset ovat eriarvoisessa asemassa vielä kuoltuaankin. Tamilit jäävät singaleeseja useammin ilman kuolemantodistusta ja mediahuomiota”, toteaa Fernando.

Kansainvälinen yhteisö yskii

Sri Lankalla oli toukokuussa 2009 sodan jäljiltä noin 300 000 pakolaista. Tämän vuoden heinäkuun lopulla väliaikaisleireillä asui vielä reilu 37 000 ihmistä. Humanitaarisen avun parissa toimivilla kansainvälisillä järjestöillä sekä YK:lla on ollut merkittävä rooli kodittomiksi jääneiden elinolojen turvaamisessa ja avun koordinoimisessa.

YK:n humanitaarisen avun osasto OCHA:n mukaan humanitaarisen avun työntekijät tarvitsevat yhä matkustusluvan voidakseen liikkua maan pohjoisosissa. Puolustus-ministeriö on myöntänyt kansalais-järjestöille lupia kahdesta neljään viikon ajalle. YK:n toimijoille on myönnetty lupia enimmillään kolmen kuukauden oleskeluun.

Kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden pääsy maahan on ollut kiellettyä lokakuusta 2007 lähtien. Presidentti Rajapaksa on antanut ymmärtää, etteivät ulkomaalaiset tutkijat ole vieläkään tervetulleita maahan selvittämään sodan jälkiä. Pitkälti vastalauseena tälle Euroopan Unioni ei ole enää elokuun jälkeen myöntänyt maalle erityistullihelpotuksia.

”On hyvä, että kansainvälinen yhteisö reagoi Sri Lankan ihmisoikeustilanteeseen”, sanoo Rukshan Fernando. ”Tärkeää olisi myös demokratisoida instituutioita ja tarkistaa lainsäädäntöä tietyiltä kohdin. Ihmisten ajatusmallejakin tulisi haastaa, mutta siinä on vielä aika paljon tehtävää.”