Yksi journalismin suurimmista haasteista tulevalla vuosikymmenellä on vapautuminen yritysten kontrollista, sanoi intialainen journalisti P. Sainath keskiviikkona pidetyssä maailma.netin 10-vuotisjuhlassa. Hänen mukaansa yritysten vaikutusvalta journalismiin on tyrmäävä.

"Yritykset ovat kietoutuneet kaikkeen, jota kutsumme journalismiksi", Sainath toteaa.

Hän kritisoi esimerkiksi vuoden 2008 maailmantalouden romahduksen uutisointia. Se oli ennustettavissa, mutta sitä valtamedia ei huomannut.

"Talousjournalismilla on valtavat resurssit, mutta mitä se antoi vuonna 2008: ei kuiskaustakaan. Alle kuukausi ennen romahdusta media uutisoi, että maailmantaloudessa ei ole koskaan mennyt paremmin. Romahduksen jälkeen media on kyllä kertonut, mikä meni vikaan", Sainath kritisoi.

Hän on huolissaan medioiden yhteyksistä elinkeinoelämään. Esimerkiksi hän antaa yhdysvaltalaisen tv-kanava NBC:n, jonka omistaa muun muassa aseita valmistava General Electrics.

"Se on vaikuttanut sotauutisiin", Sainath sanoo.

Riippumattomuus uhattuna

Sainath on tullut tunnetuksi erityisesti kotimaansa Intian köyhän maaseudun kuvaajana. Hänet on palkittu useaan otteeseen kansainvälisillä journalistipalkinnoilla.

Sainath kritisoi myös kotimaansa mediaa. Hän kertoo, että esimerkiksi maailman suurin englanninkielinen sanomalehti, Times of India, myy niin sanottuja maksettuja uutisia – mainoksia, jotka esitetään journalistisessa muodossa.

"Esimerkiksi vaaliehdokkaat voivat ostaa positiivista julkisuutta. Sillä tienataan miljardeja rupioita", Sainath selittää.

Hän pitääkin journalismin riippumattomuutta suurena haasteena tulevaisuudessa.

"Olemmeko journalisteja vai pikakirjoittajia?"

Kehitysmaajournalismi kärsii talouskriisistä

Talouskriisi on vaikuttanut mediaan myös viemällä toimittajien työpaikkoja. Tilaisuudessa puhuneen Viestintä ja Kehitys -säätiön puheenjohtajan, Journalistiliiton asiamiehen Juha Rekolan mukaan ensimmäisenä talouskriisistä kärsii kehitysmaajournalismi.

"Suomesta hävisi vuodessa 400 journalistisen alan työpaikkaa, Yhdysvalloissa yli 30 000. Se tarkoittaa, että töihin jääville tulee lisää töitä, enemmän julkaisualustoja, vähemmän aikaa tarkistaa faktoja. Tutkiva journalismi ja ulkomaanjournalismi, etenkin periferiassa olevat alueet, kärsivät."

Tilastollisia todisteita asiasta ei vielä ole, mutta Rekola muistuttaa esimerkiksi Suomen keskisuurten maakuntalehtien päätöksestä yhdistää ulkomaansivunsa.

"Moninaisuus, aiheet ja lähteet vähenevät. Syntyy vaikutelma siitä, että aineistoa on hirveän paljon, vaikka se tulee suunnilleen yhdestä tuutista. Tieto maailmasta vähenee ja kapenee."

Rekola uskoo, että vielä muutama vuosi sitten pelätty kansalaisjournalismi voi olla ammattijournalismille suuri mahdollisuus. Alun perin toimittajat kokivat uhkaavana sen, että kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Sittemmin pelot ovat hälvenneet.

Rekolan mielestä vastakkainasettelun sijasta pitäisikin löytää uusia yhteistyön muotoja kansalaisjournalismin ja ammattilaisjournalismin välillä. Esimerkiksi Irakin ja Afganistanin sotien salaisia asiakirjoja vuotanut Wikileaks-tapaus on hänen mielestään hyvä esimerkki.

"Wikileaks antoi dokumentit valtamedialle, ja ammattilaiset työstivät tietoja. Se on erinomainen yhteistyöidea", hän toteaa.