STRESSI KIUSAA KOULULAISIA INTIASSA

Savia opettaa historiaa Bombaylaisessa kaupunkikoulussa. Luokalla on 120 oppilasta, vaikka harvoin yli sata heistä jaksaa paikalle kerralla.

"Opetus menee helposti pelkäksi luennoksi", hän sanoo. "On vaikea saada historiaa eläväksi ja kiinnostavaksi kun suurin osa ajasta menee kurinpitoon." Oppilaat ovat kuitenkin olleet innostuneita Savian aloittamista ryhmätöistä vaihtoehtoina yksitoikkoiselle luennolle.

Minä jään miettimään heidän 30 hengen pienryhmiään. Jo yhdessä olisi suomalaiselle opettajalle tarpeeksi töitä.

***

Stressi on intialaisen keskiluokan kouluissa yleinen tauti. Siitä kärsivät opettajien lisäksi myös oppilaat, yhä nuorempina. Viisivuotias Aditya- tyttö valittaa jo päänsärkyä, koska hänen täytyy joka päivä läksynä kirjoittaa vihkoon sata kertaa sinä päivänä opeteltava kirjain tai numero. Hän on esikoululainen.

Kuusivuotiaana alkaakin sitten varsinainen koulu, sitä käydään kuusi päivää viikossa usein aamuseitsemästä alkaen. Suuret luokat, ahtaat tilat ja kehnot materiaaliset resurssit eivät suinkaan lisää väsyneiden oppilaiden opiskeluintoa.

Vanhemmat puolestaan kohdistavat lapsiinsa usein ylisuuria odotuksia. Ei riitä, että lapsi menestyy koulussa hyvin, hänen pitää olla paras. Koulujärjestelmä vielä tukee tätä epätervettä kilpailua.

Psykiatri Vihang Vahian mukaan lapsilta vaaditaan "menestymistä" aivan liian aikaisin. Hän muistaa pienen potilaansa, joka vaati äitiä piiskaamaan itseään, koska luokkatovereita eli kilpailijoita lyödään myös kotona, jos suoritukset eivät ole huippuluokkaa.

Kunnianarvoisan Allahabadilaisen keskiluokkaisen perheen poika Prakash epäonnistui tasokokeissa ja pelästyneenä karkasi kotoa. Nyt hän työskentelee yövahtina. Epäonnistumiset ovat johtaneet vakavaan huumeongelmaan Bombayn kouluissa ja jopa lasten itsemurhiin.


***

Paineita lisää paljon mainostettu ja tasoltaan vaihteleva yksityinen tukiopetus, joka alkaa olla suurta muotia. Bombayssa tällaisia valmennusluokkia väitetään olevan enemmän kuin varsinaisia kouluja. Monet pitävät niitä jopa vahingollisina.

"Valmennusluokat ovat syöpä", sanoo koululautakunnan puheenjohtaja sanomalehdessä. "Emme toki vastusta lisätuloja huonopalkkaisille opettajille, mutta tämä menee välillä liian pitkälle." Eräskin opettaja oli työnsä ohella opettanut päivittäin kuutta valmennusryhmää tunkkaisessa komerossa rappusten alla.

Savian kollega Monica Bose muistelee kauhistuneena erästä isää, joka kävi kysymässä tukiopetusmahdollisuuksia juuri esikouluun menneelle pojalleen.


***

Koulutuksen korostaminen ja kiihkeä kilpailu paikasta taivaassa on tietenkin ymmärrettävää 850 miljonan asukkaan kehitysmaassa, jossa vain pienellä vähemmistöllä on minkäänlaisia mahdollisuuksia "menestyä" elämässään. Intian noin sadasta miljoonasta 6-14- vuotiaasta alle puolet käy päiväkään koulua ja heistäkin putoaa suurin osa kärryiltä alle kymmenvuotiaina. Aikuisista osaa lukea ja kirjoittaa 52 prosenttia.

Kymmenet miljoonat lapset haaveilevat edes jonkinlaisesta koulunkäyntimahdollisuudesta. Ne joilla se mahdollisuus on, ovat jo länsimaistuvan kilpailuyhteiskunnan nuorimpia uhreja. "Nuo ovat paljon onnekkaampia kuin minä" valittaa 10-vuotias Samarjit katsoessaan läksykirjojen keskeltä ikkunasta läheisen slummin poikien jalkapallopeliä.


***

Ystäväni Savian Atish-pojalla oli onnea. Isoäiti tuli kotikylästään Goalta ja toi mukanaan paikallista kuwalia-yrttiä, jolla maksatulehdus parani ällistyttävän nopeasti.

Atish joutuu nyt ottamaan luokkatovereitaan kiinni vain kuukauden verran. Huonommalla tuurilla olisi voinut mennä kokonainen vuosi hukkaan.

Luokkatovereiden näkeminen on mukavaa, mutta poika on kouluun lähtiessään vakavan tuntuinen. Takaisin oravanpyörään?

© Muista tekijänoikeudet