Nepalin kommunistien Manmohan Adhikari: <br> DEMOKRATIA ON VAARASSA, MUTTA ME SELVIÄMME

Demokratia on edelleen vaarassa Nepalissa.

Kuningas ei ole kukistunut, valta ei vielä ole kokonaan demokraattisen hallituksen käsissä. Silti Nepalin vasemmisto on optimistinen.

30 vuoden diktatuurin jälkeen ei kansa tule suostumaan uuteen kaappaukseen, vakuuttaa Adhikari.

Manmohan Adhikari on nepalilaisittain vanha mies, yli kuudenkymmenen, eivätkä vuodet kuninkaan vankilassa ole suinkaan parantaneet hänen terveyttään.

Silti pitkän linjan vasemmistojohtaja löytää aikaa Kansan Uutisten haastattelulle keskellä Katmandun uudelleen alkaneiden levottomuuksien. "Olisi mielenkiintoista jutella pidempäänkin, mutta ulkonaliikkumiskiellon vuoksi teidän on nyt mentävä," päättää Adhikari tapaamisen ja ryhtyy hoitamaan asioitaan kotoaan pääkaupungin epävarman puhelinverkon välityksellä. Kaduille ei kohta ole asiaa.

Kahden kuukauden kansanliikkeen jälkeen on Kuningas Birendra saatu lupaamaan demokratia ja nimittämään väliaikainen hallitus, jossa enemmistö on Kongressipuolueella ja yhtyneellä vasemmistolla. Katumellakoissa taistellaan kuitenkin vallasta. Vanha valta yrittää takaisin, selittää Adhikari levottomuuksia.

AMERIKKALAISILLA OLI
YÖNTEINEN ROOLI

- Me taistelimme kaksi kuukautta. Sinä aikana noin 400 ihmistä menetti henkensä, meitä ammuttiin jopa helikoptereista. Kuningas teki kaikkensa murskatakseen liikkeemme, kertoo Adhikari, joka muiden huippujohtajien tavoin suljettiin arestiin päivää ennen liikkeen laukaisupäivää.

- Kotimaisen joukkoliikkeen lisäksi painetta Kuningasta vastaan tuli ulkoapäin, Intiasta ja länsimaista. Kun me sitten ryhdyimme polttamaan kuninkaan ja epädemokraattisen panchayat- järjestelmän symboleja julkisesti, hän hermostui, ajatteli että nyt koko valtakunta on mennyttä.

Tällä kertaa länsimaat saavat kommunistijohtajalta kiitosta, jopa USA.

- Täytyy myöntää, että amerikkalaiset esittivät tärkeää roolia. James Baker soitti kuninkaalle ja sanoi, että tappamisen on loputtava ja monipuoluejärjestelmän tultava, kiittelee Adhikari.

Ja kun paine tuli lännestä, jonka rahoilla systeemiä on niin kauan pyöritetty, täytyi Kuninkaankin jo ajatella seurauksia. Hänen täytyi myöntyä.

- Näin meillä nyt sitten on hiukan vapautta, 30 vuoden taistelun jälkeen, myhäilee maanalaisen liikkeen veteraani. -Puolueiden toiminta on sallittu, panchayat- järjestelmä kumottu ja Kuningas on luvannut, että todellinen muutos tulee ja hän jää pelkäksi perustuslailliseksi monarkiksi. Uusi perustuslaki on luvattu ja vaalit pidetään vuoden sisällä.

NYT MAATA
ITÄISI HALLITA

Adhikari vakavoituu jälleen: -Olemme vasta siirtyneet taistelun ensimmäisestä vaiheesta toiseen. Nyt meidän täytyy varmistaa vallan vaihto. Perustuslaki täytyy kirjoittaa kokonaan uudelleen, edellisen muokkaaminen ei riitä.

- Tällä hetkellä meillä ei ole perustuslakia. Adhikari antaa rivien välistä ymmärtää että viime päivien levottomuuksien vuoksi joitain perustuslain pykäliä saatettaisiin rustata hyvinkin lähiaikoina kontrollin saamiseksi Kuninkaalta hallituksen käsiin.

- Meidän täytyy myös hallita maata. Sehän on meille aivan uusi kokemus. Kun liike pistettiin alulle, emme me osanneet kuvitella että tämä kävisi näinkin nopeasti ja kivuttomasti.

- Mutta tällä hetkellä vallassa ei ole oikein kukaan. Eilen poliisi ei kuunnellut sisäministeriä ja ampui taas kansaa kaduilla.

- Tämä on väliaikainen hallitus, jonka päätehtävänä on uuden perustuslain valmistelu ja vapaiden vaalien järjestäminen. Sen täytyy siis hankkia olemassaololleen oikeutus, todistaa kansalle olevansa luottamuksen arvoinen.

SALALIITTO
N OLEMASSA

- Mutta kun Nepal on perinteisesti feodaalinen maa, eivät ne jotka ovat 30 vuotta mielivaltaisesti saaneet hallita tule luopumaan oikeuksistaan suosiolla. Salaliittoja demokratiaa vastaan on olemassa, se on näinä päivinä nähty, ja niitä tulee olemaan jatkossakin. Ja näissä salaliitoissa Palatsi on mukana.

- Kuvitelkaa vain, miten muuten voisi olla mahdollista, että poliisi ei tottele sisäministeriä, kieltäytyy tekemästä työtään? Ja jos me nyt tuomme armeijan kaduille, siitähän vasta meteli syntyy. Armeija, komennossa maassa, jonka hallitus väittää olevansa demokraattinen? kauhistelee Adhikari.

Demokratialiikkeen johtajat pitävät levottomuutta suuren mullistuksen jälkeen luonnollisena. Kun Rana-diktatuuri kukistettiin 50- luvulla Kongressipuolueen ja Kuninkaan yhteisvoimin, oli silloinkin ensin levottomuutta ja kaduilla kaaos.

- Tämä muistuttaa sitä hyvin paljon. Uusi tilanne pitkän sortohallinnon jälkeen tuo nimenomaan taantumuksen voimat kaduille mellakoimaan, selittää Adhikari.

- Uskon että saamme tilanteen hallintaamme, kunhan hallitus vain kykenee toimimaan ja pitämään kansan leivässä ja perustavaroissa ja lisäksi pitämään omat lupauksensa perustuslaista ja vaaleista.

- Demokratia edelleen vaarassa. Eilen ei kaduilla ollut lakia eikä järjestystä -ja sen sai aikaan Kuninkaan palatsi. Itse asiassa koko poliisivoimat olivat siinä mukana, hän väittää.

Kiinni saadut mandaleit eli maksetut levottomuuksien lietsojat pakotettiin kertomaan kuka heidät oli pestannut ja paljonko heille maksettiin. 300 rupian (40 markkaa) päiväpalkka ja 200 000 rupian henkivakuutus riittivät houkutukseksi.

KANSANTURVAJOUKOT
ÄIRINTÄÄ VASTAAN

Demokratialiikkeen johto kehotti kansalaisia puolustamaan itseään huligaaneja vastaan. Haastattelua tehtäessä oli edellisenä päivänä seitsemän poliisia hakattu kuoliaiksi Tekun kaupunginosassa. Siitä alkoivat uudet levottomuudet ja ammunta.

Tavalliset ihmiset reagoivat tähän, pidättivät huligaanit ja toivat heidät poliisille. Poliisi kieltäytyi ottamasta heitä vastaan ja aloitti omat mielenosoituksensa.

- Hallituksen täytyy nyt edetä kahta tietä samanaikaisesti. Ensinnäkin sen pitää varmistaa oma legitimiteettinsä kansan silmissä. Kansan valtuutus sillä jo on, koska vasemmisto ja Kongressi johtivat liikettä, nyt sen täytyy omalla toiminnallaan osoittaa olevansa sen arvoinen, ei asettumalla Kuninkaan armoille vaan toimimalla, vaatii Adhikari.

- Toisaalta samalla kun hallituksen pitää vakuuttaa kansa, sen pitää nojata kansaan, viedä huolensa ja ongelmansa myös ihmisille. 'Kuulkaa, tämä homma on nyt vaarassa, tämä on teidän hallituksenne ja teidän tulee puolustaa sitä'. Jos Palatsista vaarannetaan demokratia ja Kuningas temppuilee, se pitää paljastaa.

- Yleinen vaikutelma maassa on, että kovaa linjaa palatsissa edustaa ja ajaa Kuningatar. Kuningas on hieman pehmeämpi, koska hän tietää jo, että jos hän perääntyy julkisista lupauksistaan, hänen käy huonosti. Kuningatar elää vielä siinä harhakuvitelmassa, että kykenisi manipuloimaan tilannetta. He olivat hankkineet itselleen monopolin kaikkeen ja onhan se erittäin epämukavaa luopua absoluuttisesta vallasta... Kuningatar siis yhä taistelee, kertoo Adhikari.

Katmandun huhumylly tuottaa toinen toistaan uskomattomampia tietoja. Viimeisimmän mukaan Kuningatar olisi aamulla ampunut Kuningasta käsivarteen ja onnistunut tappamaan henkivartiokaartin kapteenin.

KAUPPASOTA
NTIAN KANSSA

Nepal on pieni maa kahden aasialaisen supervallan välissä. Taloudellisesti se on täysin riippuvainen Intiasta, josta suurin osa kulutustavaroista ja polttoaineista on tuotu.

Viime vuoden marraskuussa syntynyt kauppasota Intian kanssa nosti elintarvikkeiden hintoja huimasti ja vaikeutti tavallisten ihmisten elämää huomattavasti. Kolmestatoista rajanylitysasemasta vain kaksi on avoinna ja tuotanto Nepalin monilla alueilla on yhä pysähdyksissä raaka-aineiden puutteen vuoksi.

- Supervaltana Intialla on tietty pyrkimys saada Nepalilta erityisetuja, mutta vaikka me emme olekaan kaikesta yhtä mieltä, meidän täytyy elää heidän kanssaan hyvinä naapureina, luotsaa Adhikari tulevaa ulkopolitiikkaa.

- Meillä on näkemyseroja kauppa- ja kauttakulkupolitiikassa sekä turvallisuuspolitiikassa. Me emme voi sallia Nepalin julistamista osaksi Intian turvallisuuspiiriä, mitä kiinalaiset siihen sanoisivat? He toisivat oman turvallisuusintressinsä esiin ja me olisimme keskellä kukkotappelua. Sitä me haluamme välttää.

- Kauttakulkukysymyksessä Intian käytös ei ollut täysin tervetullutta. Me olemme pienempi ja köyhempi maa, heiltä voisi odottaa hieman enemmän antamismielialaa kuin ottamista, pohtii Adhikari.

- Toisaalta suhteissa Intiaan edellinen hallitus teki emämunauksia. Vuosien mittaan he antautuivat Intialle kaikessa, vuosien -56, -65 ja -73 sopimuksissa suostuttiin siihen, että Nepal on osa Intian turvallisuusintressiä. He eivät voineet enää perääntyä siitä. Tämän hallituksen tulisi toimia toisin.

- Kauppa- ja kauttakulkukysymyksessä tehtiin myös virheitä. On totta, että meidän pitäisi pyrkiä vapauttamaan itsemme Intian väärästä taloudellisesta painostuksesta, mutta se täytyy tehdä taitavasti. Ei mitään saada aikaan tuomalla kaduille väkijoukko huutamaan Intian vastaisia iskulauseita, vaan etenemällä hitaasti, askel askeleelta.

- Sen sijaan he eräänä kauniina aamuna - enkä todellakaan tiedä kuka neuvoi heitä siihen - nostivat Intian tuotteiden tariffia niin huimasti, että Intia tunsi itsensä nurkkaan ahdistetuksi. Se oli itse asiassa taloussodan julistus Intiaa vastaan, joka vastasi ilmoittamalla, että ok, teidän pitää maksaa kaikki dollareissa ja me lopetamme polttoaineen, hiilin, lääkkeiden jne.. tuonnin.

- Seuraus oli loukkaantunut boikottireaktio, aivan kuten Moskova nyt yrittää painostaa Liettuaa. Kellä on voimaa, voi katsoa olevansa oikeutettu sitä käyttämään.

KIINAN JA
NTIAN VÄLISSÄ

- Tällä hetkellä me haluaisimme rauhoittaa tilanteen ja saada aikaa neuvotella uusi sopimus. Jos sopimusta jatkettaisiin vuodella, me voisimme yhdessä miettiä, mitä myönnytyksiä voimme Intialle tehdä ja mitä emme. Jos Intia avaisi rajan, meidän olomme helpottuisi. Ja jos hallitus poistaisi ylimääräisen tariffin intialaislta tuotteilta, saisimme ostaa niitä kaupasta neljänneksen nykyistä halvemmalla.

- Kansallisista eduistamme emme voi tinkiä, mutta muuten olemme kyllä valmiita sopeutumaan sopimuksessa Intian kanssa, liennyttää Adhikari.

- Myös Kiinan kanssa haluamme pitää hyvät ja rauhalliset suhteet. Toisaalta meidän on pakko, toisaalta se on myös osa kulttuuriperintöämme. Mehän olemme maa, jossa kaksi suurta kulttuurisuuntaa, Intian suunnasta ja Kiinan suunnasta kohtaavat. Jotkut meistä ovat lähempänä Kiinaa, jotkut Intiaa ja meidän pitää vähän tasapainottaa näitä vaikutuksia.

- Kiinan on myös pakko suhtautua meihin ystävällisesti. He eivät voi avoimesti puuttua pienen naapurimaansa asioihin, koska se näyttäisi rumalta. Toisaalta he eivät halua luoda ongelmia pisimmälle Tiibetin vastaiselle rajalleen, mitä rauhallisempaa tällä rajalla on, sen parempi Kiinalle.

KEHITYSAPU MENI
UNINGASPERHEELLE

Yhtenä maailman köyhimmistä maista ja länsimaille sopivana vastaanottajana Nepal on saanut vuosien mittaan huomattavan määrän kehitysapua. Sen perille menemisestä niin Kongressilla kuin vasemmistollakin on selvät mielipiteet.

- Me olemme saaneet 30 vuoden aikana niin valtavasti ulkomaista apua, että sillä luulisi pienen maan kehittyneen aika lailla, sanoo Adhikari. Mutta suurin osa rahoista on mennyt kuninkaan ja kuningattaren kontrollissa sveitsiläisiin pankkeihin. Se on suuri syy siihen, että ihmiset ovat vihaisia kuningattarelle, joka on ollut kaiken ulkomaisen avun valvoja. Hänestä on tullut Imelda Marcosin kaltainen hahmo ja vihattu kotimaassaan.

- Korruptio on ollut Palatsin peruselintarvike koko ajan. Poliittisen vallan lisäksi he ovat monopolisoineet talouden käsiinsä. Yli 60 prosenttia ulkomaanavusta on mennyt projektien ulkopuolelle ja kansa on köyhtynyt samalla kun kuningassuvusta on tullut maailman rikkaimpiin kuuluva perhe.

ELINTÄRKEÄ
HTENÄISYYS

Demokratialiikkeen symboliksi on noussut yhtenäisyys vasemmiston ja Kongressin välillä. Jopa Kongressin johto ja rivijäsenet sanovat, että ainakin parissa seuraavissa vaaleissa puolueiden pitää toimia yhdessä nyt alustavasti voitettua taantumusta vastaan.

- Tavalla tai toisella Kuningas tulee luomaan oman poliittisen voimansa vaaleihin, ennustaa myös Adhikari. -Jo nyt puhutaan panchayat- puolueen perustamisesta, ja heillä tulee olemaan rahaa käytössään huomattavasti.

- Meidän strategiamme on lyödä tulevissa vaaleissa taantumus, saada riittävä oma edustus valittavaan parlamenttiin ja olla häiritsemättä Kongressin menestystä. Koska, jos Kongressi lyödään vaaleissa, vasemmisto ei kykene yksin toimimaan demokratian selkärankana, tällä hetkellä me emme tavoittele enempää kuin oman osuutemme.

VASEMMISTO JA KONGRESSI
OVUSSA VAALEIHIN

Jos kaikki menee demokratialiikkeen suunnittelemalla tavalla, Nepalin tulevaisuus todella ratkaistaan vuoden sisällä pidettävissä ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Ja vaalit ratkaistaan maaseudulla, jossa asuu 95 prosenttia kansasta suuren osan edelleen pitäessä Kuningasta Vishnu- jumalan henkilöitymänä.

- Mutta Kuningas ei silloin itse voi enää johtaa poliittista puoluetta, koska hän perustuslaillisena monarkkina ei voi osallistua politiikkaan, väittää Adhikari. -Panchayat- järjestelmän lakkauttamisen jälkeen he ovat myös vailla julkista johtajaa. Kuninkaan täytyy löytää vanhan vallan puolueelle toinen johtaja.

Maaseudulla ja kylissä vasemmisto ja Kongressi eivät ole vielä ehtineet luoda kovinkaan vahvaa organisaatiota. Demokratialiike oli ennen kaikkea kaupunkien asukkaiden liikettä ja nyt organisointityö on vasta alussa.

- Missä ikinä me emme saa jalansijaa Kongressin kanssa, siellä kuningas on läsnä ja siellä hänen rahansa tulee tekemään työtään, ennustaa Adhikari.

- Siellä, missä me olemme yhdessä, voimme eristää taantumuksen, mutta jos vasemmisto ja Kongressi lähtevät kulkemaan eri teitä, en osaa sanoa, mitä tulee tapahtumaan.

VASTAVALLANKUMOUKSEN
HKA EDELLEEN OLEMASSA

Demokratialiike haluaa pitää kuninkaan perustuslain alaisen monarkkina. Kuningasvalta on kaikesta huolimatta ollut yhdistävä tekijä monikansallisessa maassa.

- Kuninkaasta me emme voi luopua kokonaan. Sille vaatimukselle ei saisi koko kansan tukea, sellainen on traditio tässä maassa.

- Mutta vastavallankumouksen uhka on edelleen olemassa. Mutta olen optimisti, koska Kuningas on eristyksissä sekä kotimaassa, että kansainvälisesti. Jopa amerikkalaiset ovat sanoneet minulle, että jos vanha valta tulee takaisin, he joutuvat arvioimaan tukensa uudelleen.

- Mutta häikäilemättömät ihmiset voivat tehdä mitä tahansa, se vaara on aina olemassa. Mutta yleisesti ottaen, olkaamme optimisteja. Kansa ei demokratialiikkeen jälkeen sietäisi vastavallankumousta, Intia ei sitä sietäisi eikä USA. Kenen tukeen Kuningas voisi luottaa ryhtyessään häikäilemättömiin ja epätoivoisiin yrityksiin valtansa palauttamiseksi?

- Jotkut tekijät ovat meidän puolellamme, jotkut meitä vastaan, mutta viime kädessä menestys riippuu meidän omasta taidostamme maan hallitsemisessa, päättää Adhikari.

- Tämä on taistelun kysymys, enkä minä olisi niin hermostunut.

© Muista tekijänoikeudet