Köyhyyden kahdet kasvot

Katmandu - Vihreä Lanka/ Juha Rekola

-Jos haluat tietää, mitä köyhyys on, katso minua, sanoo Bhardeon laaksossa Lalitpurissa asustava 84- vuotias Maila Tamang, joka pitää vaimoineen vuohia ja viljelee maissia.

Heidän tilansa on tyypillinen huonosatoinen maatilkku ja vanhukset joutuvat palkkaamaan apua senkin hoitoon. Maissisato riittää alkusyksyyn saakka ja seuraavaan satoon asti pariskunta elää kyläläisiltä ostamillaan tai lainaamillaan viljanjyvillä.

Maila on invalidisoitunut ja vaimo Kanchi kerää polttopuita ja hakee päivittäin kahdesti vettä harjun takaa runsaan kilometrin päästä.

-Isäni oli köyhä ja minä olen köyhä. Niin se vaan on, selittää maila, joka vielä kymmenen vuotta sitten myi menestyksellisesti polttopuita lähikylässä.

-Ennen söin kokonaisen lautasellisen ruokaa päivässä. Nykyään syön vain puoli lautasellista tai vähemmän, mutta kun minä kuolen koko kylä tulee hautajaisiini. Miksi minä haluaisin muuttaa pois?

Maila ja Kanchi rakastavat omaa maatilkkuaan ja savimajaansa niin paljon, että ovat kieltäytyneet muuttamasta pois, Katmandun esikaupunkiin, jossa sukulainen olisi valmis ottamaan heidät luokseen asumaan. Kotona asiat ovat sittenkin paremmin.


Kerjäläispoika
atmandussa

Hänen nimensä on Amit Maharjan, ikää noin kahdeksan vuotta. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka kauan hän on elättänyt itseään kerjäämällä Katmandun kaduilla. Hän tietää vain alkaneensa kerjätä sinä päivänä, kun äiti jätti hänet yksin.

Amitilla oli kerran perhe, isä, äiti ja sisko. Kotia heillä ei koskaan ollut, vaan perhe eli kadulla pienen temppelin vieressä säkkikankaan päällä.

Amit muistaa isänsä jotenkuten. Kun poika oli pieni, tämä pidätettiin syytettynä läheisen temppelin jumalkuvien ryöstämisestä. Isää pidettiin vankilassa kauan ja kun hänet lopulta vapautettiin syyttömänä, oli vankila jo tehnyt tehtävänsä. Isä kuoli pian vapauttamisen jälkeen.

Sillä välin pikkusisko oli jo kuollut kadulle johonkin tautiin, josta Amit ei tiedä mitään. Äiti ja poika elivät kadulla yhdessä, kunnes eräänä päivänä äiti ei palannutkaan. Hänelle kerrottiin äidin lähteneen pois. Minne, siitä Amitilla ei ole aavistustakaan.

Amitista tuli koditon, yksinäinen kerjäläinen. Hänet tuotiin huonossa kunnossa CWIN:in, Katmandun katulasten parissa sosiaalityötä tekevän pienen järjestön toimistoon. CWIN yrittää saada hänet sijoitettua lasten orpokotiin, mutta byrokratia ei vielä ole suostunut ottamaan vastaan poikaa, jolla ei ole papereita.

Amit ei vieläkään puhu kovin paljoa.


© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: Vihreä Lanka