Mediaspektaakkeli Persianlahdella

Niin se oli Hiroshiman ja Nagasakin pommitustenkin yhteydessä. New York Timesin tiedetoimittaja William L. Lawrence kuvasi jo niitä edeltäneen Alomogordon ensimmäistä vetypommikokeen kauneutta "mahtavan sinfonian suureksi finaaliksi" ja vetypommin sienipilveä "valtavaksi vapaudenpatsaaksi". Koko spektaakkeli oli hänen mielestään kuin "Michaelangelon visiosta".

Tuntuuko tutulta? Katselitko tammikuussa televisiota?

***

Syyskuussa 1945 pommitetussa Hiroshimassa vieraillut amerikkalainen reportteriryhmä oli japanilaisten mukaan "ollut kovin tyytyväinen kaupungin täydellisen tuhon johdosta".

Suomalaiset lehdet tuolta ajalta pitäisi joskus käydä läpi. Times of India otsikoi etusivullaan elokuussa -45: "ERINOMAISIA TULOKSIA NAGASAKISSA". Saman sivun alareunassa oli pieni uutinen uraanin maailmanmarkkinahintojen huimasta noususta.

Kuinka moni muistaa ensimmäisen kolmen Persianlahden sotaviikon aikana lukeneensa valtalehdistä kriittisiä äänenpainoja, kun amerikkalaiskenraalit ylpeilivät 80- prosenttisella osumatarkkuudellaan Irakin pommituksessa?

Paljonko amerikkalaiset sanoivatkaan tappaneensa irakilaisia siviilejä pommituksissa?

***

13.9.45 New York Times otsikoi juttunsa: "HIROSHIMAN RAUNIOISSA EI RADIOAKTIIVISUUTTA"!

Samoin kävi Vietnamissa. Kun USA jäi kiinni kaasuaseen käytöstä vietnamilaisia vastaan, kansainvälinen Time-aikakauslehti ilmoitti sen olevan "kokeilu, jossa ei käytetä kuolettavia kaasuja". (Jutun oli tiettävästi laatinut nuori sotakirjeenvaihtaja Peter Arnett, sama mies joka on nyttemmin CNN:n Baghdadin kirjeenvaihtajana noussut maailman otsikoihin itsekin.)

Taas kerran olemme todistamassa sodankäyntiä, joka ei tuota kuolemaa.

Minkälaisia riskejä on mahtanut aiheuttaa amerikkalaisten harrastama Irakin ydinvoimaloiden pommittaminen? Ei minkäänlaisia, jos kenraali Schwartzkopfia on uskominen, he nimittäin pommittavat niitä kovin varovasti!

Mikä mahtaa olla vastaus muutaman vuoden kuluttua, sitä voisi hyvin kysellä jo nyt.

***

Niin Hiroshiman jälkeen kuin Vietnamin sodankin alkuvaiheessa mielipidetutukimukset osoittivat amerikkalaisten tukevan kaikin voimin sodanjohtonsa ponnisteluja. Massiivinen propaganda Hiroshiman pommin jälkeen toi ydinaseen käytölle kansan 85-prosenttisen tuen, koska sillä oli saatu konflikti nopeasti loppuun.

Sittemmin on käynyt selväksi, että sotaa jopa pitkitettiin, ettei Japani vain ehtisi antautua ennen tuota voimannäyttöä, jota koko maailma nykyään vuosittain muistaa hiljaisella hetkellä.

Pitääkö rauhanliikkeen kasvaa aina jälkiviisaudesta? Että järjestetään muistopäiviä sellaisille katastrofeille, joita ei kyetty ajoissa pysäyttämään?


**

Sotateollisuuden ja median avioliitto ei suuressa maailmassa, varsinkaan Yhdysvalloissa, ole pelkkä rakkaussellainen. Viime vuosikymmeninä aseteollisuus ja informaatioteollisuus ovat kietoutuneet toisiinsa sellaisin riippuvuussitein, että ainakin medialta luulisi menevän uskottavuus.

Esimerkiksi vain, jättiläismäisen NBC- televisioyhtiön omistaa vielä suurempi RCA, joka puolestaan on yksi Pentagonin suuria alihankkijoita. RCA:n puolestaan omistaa General Electrics, yksi kolmesta suurimmasta aseiden valmistajasta USA:n sotavoimille.

Kuinka puhdasta objektiivisuutta odotamme tiedonvälityksessä yhtiöltä, jonka käskijöillä on sananmukaisesti rahansa pelissä jokaisessa Irakiin suunatussa Tomahawk- risteilyohjuksessa?

***

Suomalaiselta medialta tämä suora napanuora puuttuu, mutta asenteissa emme jää jälkeen. Uutisvälityksessä olemme pitkälle riippuvaisia kansainvälisistä (läntisistä) toimistoista ja muista medioista. Analyyseissä meillä noudatetaan samoja linjoja ja puolustetaan samoja arvoja kuin niissä.

Voisihan sen tietysti rehellisyyden nimissä suoraan tunnustaakin: Maailmanmitassa USA ja sen ympärilleen kasaamat liittoutuneet sotivat persianlahdella periaatteessa niiden elämänarvojen puolesta, joita Suomikin edustaa.

Meillä ei siis pitäisi olla mitään tekosyitä olla lähettämättä joukkojamme Irakia kurittamaan. Jos me oikeasti olisimme puolueettomia tai edes rauhantahtoisia, meillä olisi jotain sanottavaa siihen, miksi tätä sotaa käydään. Ei vain siihen, miten rangaistus annetaan.

Arvojen tarkistus taitaa olla liian suuri vaatimus?

© Muista tekijänoikeudet