Somalimaa valmistautuu rauhassa vaaleihin

Parhaillaan Somalimaassa valmistaudutaan ensimmäisiin monipuoluevaaleihin.

Joulukuun 15. pidettävissä paikallisvaaleissa Somalimaa siirtyy klaanijärjestelmästä monipuoluejärjestelmään. Kansa on muutoksen takana: toukokuussa 2001 järjesteyssä kansanäänestyksessä 97 prosenttia parimiljoonaisesta väestöstä kannatti uutta perustuslakia, joka vahvistaa uuteen hallintomuotoon siirtymisen.

Helmikuussa pidetään parlamenttivaalit ja sen jälkeen presidentinvaalit.

Nyt presidenttinä on Dahir Riyale Kahin. Hän astui virkaan toukokuussa, kun pitkäaikainen presidentti Mohamed Ibrahim Egal menehtyi sairaskohtaukseen. Egal kuului Somalimaan suurimpaan klaaniin Issaaqeihin. Kahin kuuluu vähemmistöklaaniin.

Kun Egal kuoli, koko Somalimaa pysähtyi ja pelko jo voitettujen klaanierimielisyyksien uudelleen puhkeamisesta heräsi. Vallanvaihto sujui kuitenkin kivuttomasti. Issaaqit tukivat uutta presidenttiä. Näyttää siltä, että pieni Somalimaa on todella onnistunut vakiinnuttamaan rauhan alueellaan.

VALTIOLIITOSSA TOISEN LUOKAN KANSALAISINA

Mikään ulkovalta ei ole tunnustanut Somalimaan itsenäisyyttä.

"En ymmärrä miksi itsenäisyyttämme ei tunnusteta. Meillä on rauha, toimiva hallinto, omat rajat. Saimme itsenäisyytemme jo vuonna 1960 Isolta-Britannialta. Liittyminen eteläisen Somalian kanssa valtioliitoksi oli oma päätöksemme - mikä sitten pian osoittautui katastrofiksi", vaalikomission jäsen Shukri Ismail sanoo.

Somalimaa oli vuoteen 1960 saakka Englannin suojelualue. Sen eteläpuolinen Somalia kuului Italialle. Myös Italia myönsi Somalialleen itsenäisyyden vuonna 1960, viisi päivää Englannin jälkeen.

Siitä, miten valta uudessa valtioliitossa aiottiin jakaa, ei tehty mitään sopimusta. Kävi niin, että eteläisestä Somaliasta tuli määräävä osapuoli. Kaikki ministeriöt, suurlähetystöt, yliopistot ja työpaikat keskittyivät etelään, eritoten pääkaupunkiin Mogadishuun. Pohjoisen edustajat saivat parlamenttipaikoista alle kolmanneksen.

Myös kehityshankkeet ohjautuivat etelään. Pohjoisen somalit, jotka olivat mieltäneet Somalimaan ja Somalian kahdeksi tasavertaiseksi valtioksi ennen yhdistymistä, huomasivat joutuneensa toisen luokan kansalaisiksi.

KEHITYSAVUSTA ASE POHJOISTA VASTAAN

Vuonna 1969 kenraali Siad Barre kaappasi vallan Somaliassa.

1974-75 Somaliaa koetteli ankara kuivuus. 1978 Etiopiaa vastaan hävityn Ogadenin sodan seurauksena maahan virtasi puolitoista miljonaa pakolaista: Ogadenissa asuneita somaleita.

Barren hallitus sai ulkomailta paljon kehitysapua nälkä- ja kuivuusongelmiinsa. Osa avustusrahasta kääntyi Somalimaan Issaaqeja vastaan, jotka yhä avoimemmin vastustivat etelän komentoa. Vuonna 1981 perustettiin Somalimaan kansallinen vapautusliike SNM. Sotilashallitus kiristi sortotoimia. Kidutuksista ja siviilien joukkomurhista tuli Somalimaan arkea.

Vuonna 1988 SNM hyökkäsi Barren joukkoja vastaan Somalimaan suurimmissa kaupungeissa. Sotilashallituksen vastaiskussa pääkaupunki Hargeisa pommitettiin maan tasalle. Somalian sisällissota alkoi.

Sodan aikana Somalimaasta pakeni lyhyessä ajassa noin 600 000 ihmistä, valtaosa Etiopiaan.

SOMALIMAASSA SOVINTOON OMIN VOIMIN

Somalimaasta alkaneeseen taisteluun sotilasdiktatuuria vastaan liittyivät mukaan myös keskisen ja eteläisen Somalian vapautusliikkeet. Tammikuussa 1991 Siad Barre syrjäytettiin vallasta. Toukokuussa samana vuonna Somalimaa sanoutui irti valtioliitosta ja julistautui itsenäiseksi.

Taistelujärjestö SNM luovutti vallan klaanien vanhempien muodostamalle neuvostolle. Sen johdolla aloitettiin pitkälliset sovintoneuvottelut. Kaikki pohjoisen klaanit eivät olleet kannattaneet irtautumista etelästä. Erimielisyydet kärjistyivät vuosina 1992 ja 1995-96 sodan partaalle. Taas ihmisiä pakeni Etiopiaan.

"Klaanijärjestelmä kuitenkin toimi kuten sen pitääkin eli sovittelevasti", Shukri Ismail sanoo. Käännekohtana olivat Boramassa 1993 pideyt, viisi kuukautta kestäneet rauhanneuvottelut, jonka seurauksena vähemmistöjen edustusta parlamentissa lisättiin.

Somalimaassa ollaan ylpeitä siitä, että itsenäisyyteen ja rauhaan on päästy omin neuvoin. Kaikki sovintoneuvottelut on käyty omalla maaperällä ja ilman ulkovaltojen asioihin puuttumista, toisin kuin Somaliassa, jossa sotimiselle ei loppua näy.

NAISTEN SUURI MAHDOLLISUUS

Vaaleihin osallistuu kuusi järjestöä. Vaalien jälkeen niistä kolme suurinta voi rekisteröityä puoleiksi. Naisia on ehdolla yhteensä parisenkymmentä. Yksi suurimmista muutoksista klaanijärjestelmään verrattuna on juuri se, että naisetkin voivat alkaa toimia politiikassa.

"Klaanijärjestelmässä hyvää on se, että klaani toimii jäsentensä vakuutuksena ja turvana. Huonoa on se, että naiset eivät voi toimia klaanin edustajina", Shukri Ismail - vaalikomission ainoa naisjäsen - sanoo.

Ismail on myös naisjärjestöjen kattojärjestön Nagaadin ex-puheenjohtaja. Nagaadissa on tehty paljon työtä sen puolesta, että naiset äänestäisivät vaaleissa naisia. Naiset ovat ajaneet isoilla autoilla Hargeisan katuja ja kovaäänisten kautta lausuneet runoja ja kehottaneet äänestämään naisia.

Klaanijärjestelmä on ollut hyvin demokraattinen - miesten kannalta: kaikilla miehillä on klaanipäälliköiden johtamissa kokouksissa puheoikeus. Vain kaikki naiset ovat olleet päätöksenteon piirin ulkopuolella.

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: STT