Kastittoman kosketus kammottaa yhä Intiassa

(Vellakulam, Intia) Dhanalakshmi oli saanut kutsun hyvän ystävänsä kotiin. Matka pysähtyi kuistille, kun vanhemmat ilmoittivat, että heidän kotiinsa ei kastiton astu.

"Juoksin itkien kotiin. Kun katsoin taakseni, näin heidän pesevän sitä kohtaa kuistista, jossa olin seissyt", Dhanalakshmi kertoo.

Tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten, kun Dhanalakshmi oli 16-vuotias. Vielä silloin Dhanalakshmi syytti kaikesta syrjinnästä isäänsä: "Miksi sinun pitää olla kastiton?"

Tapahtuman jälkeen tytöt ovat pysyneet ystävinä mutta pitävät yhteyttä vain kirjeitse. He tapaavat toisiaan, ainoastaan jos sattuvat samaan bussiin.

Erilliset teekupit

Kastisyrjintä ei ole vieläkään kadonnut kokonaan Dhanalakshmin kotiseudulta Etelä-Intian maaseudulta. Joissain kylissä kahvilat tarjoavat teen kastittomille eri kupeista kuin korkeakastisille ja kastittomien pitää kävellä korkeakastisten alueella paljain jaloin. Jos kastiton pysähtyy bramiinitaloon pyytämään vettä, hänelle ei aina anneta mukia, vaan vesi saatetaan kaataa kämmenille.

Nyt Dhanalakshmi ja muut kastittomat kuitenkin nousevat yhä useammin vastarintaan. He tiedostavat entistä paremmin oikeutensa ja uskaltavat usein myös vaatia niitä.

Kaksi vuotta sitten Dhanalakshmi oli riisinkorjuussa korkeakastisten talossa. Emäntä ei antanut hänen siskolleen ruokaa suoraan käteen vaan pudotti sen korkealta.

"Hän ei halunnut koskettaa saastaisena pitämäänsä kastitonta. Suutuin ja läimäytin häntä naamalle, koska olimme tehneet kovasti töitä. Vaadin häneltä anteeksipyyntöä, mutta hän vain itki. Naisen poika tuli pyytämään hänen puolestaan anteeksi, ja pyysin itsekin anteeksi lyöntiä. Tunsin oloni niin surkeaksi, että en pystynyt syömään lainkaan."

Omassa kylässään Dhanalakshmi kohtaa suoranaista syrjintää enää hyvin harvoin. Lähinnä vanhat ihmiset katsovat kastittomia karsaasti ja kieltäytyvät koskettamasta heitä. "Tunnen itseni tasa-arvoiseksi", hän sanoo.

Omat asuinalueet

Kastittomat ja korkeakastiset elävät kuitenkin Dhanalakshmin kylässä kuten muuallakin maaseudulla omaa erillistä elämäänsä. Heillä on omat asuinalueensa, perinteensä ja temppelinsä. Korkeakastisten alue erottuu kaikkialla vauraampana ja siistimpänä kuin kastittomien alue. Jos kastiton yrittäisi ostaa talon korkeakastisten alueelta, hänelle kieltäydyttäisiin myymästä.

"En ole koskaan käynyt korkeakastisten temppelissä, koska minua ei kiinnosta mennä sinne", sanoo Dhanalakshmin sisko Ampega.

Kaikki kastittomat eivät uskalla vastustaa syrjintää yhtä rohkeasti kuin Dhanalakshmi. "Kastittomilla ei yleensä ole omaa maata, joten he ovat riippuvaisia korkeakastisista. Jos kastiton nousee vastarintaan, hän ei enää saa työtä", sanoo Arul Lawrence, joka vetää kastittomien oikeuksia puolustavaa Rural Awareness Group for Action and Movement -järjestöä.

Väkivalta lisääntynyt

Kastiristiriidat ovat Lawrencen mukaan muuttuneet entistä väkivaltaisemmiksi. Yhteenottoja syntyy, kun kastittomat eivät niele syrjintää nöyrinä. Useimmin riita saa alkunsa julkisen omaisuuden, kuten kaivojen, käytöstä.

"Pelkästään Tamil Nadun osavaltiossa yhteenottoja esiintyy päivittäin. Kastittomien omaisuutta tuhotaan ja heitä pahoinpidellään, raiskataan ja murhataan", Lawrence sanoo.

Lisäksi yhteenottojen taustalla on usein politiikka. "Viime syksynä eräs kastiton mies asettui ehdokkaaksi kylävaltuustovaaleissa. Korkeakastiset ärsyyntyivät ja tuhosivat 150 kastittomien taloa. Yhteenotossa kuoli yksi nainen", Lawrence kertoo.

Sosiaalinen nousu ärsyttää

Kastittomat ovat perinteisesti tehneet ruumiillista työtä. Elumalai Jayaraman rikkoo perinnettä pitämällä pientä kyläkauppaa.

Hän on saanut huomata, että joidenkin korkeakastisten on vaikea sulattaa kastittoman sosiaalista nousua. Osa korkeakastisista kieltäytyy ostamasta Jayaramanilta mitään. Hän on myös kokenut jatkuvaa uhkailua ja kiusantekoa. Viime syksynä Jayaramanin oljet poltettiin, ja aiemmin häneltä on tuhottu kastelumoottori. Parhaillaan hän käy oikeutta kauppansa tontista.

Jayaraman on kuitenkin nyt vahvemmilla kuin kauppiasuransa alussa. "Minulla on tukenani useita muita kastittomia kauppiaita, kansalaisjärjestöjä ja viisi vahvaa lasta."

Koiranakin parempi

Vaikka kastittomat tuntevat jo hyvin oikeutensa, kaikki eivät kuitenkaan vielä osaa olla ylpeitä taustastaan. Ampega sanoo suoraan, että olisi mieluummin bramiini, ja samoilla linjoilla on myös Jayaraman.

"Minulla on ollut niin paljon vaikeuksia, että olisin mieluummin vaikka koira kuin kastiton. Koirat sentään pääsevät sisälle korkeakastisten kotiin", hän naureskelee.


Tuhansia vuosia vanha järjestelmä

Intian 3000 vuotta vanha kastijärjestelmä perustuu hindujen pyhiin Veda-kirjoihin. Vuoden 1950 perustuslaki lakkautti järjestelmän ja kielsi kaiken syrjinnän kastin perusteella. Käytännössä kasti kuitenkin vaikuttaa yhä merkittävästi ihmisten elämään.

Kasteja on yhteensä tuhansia , mutta ne jakautuvat neljään pääkastiin eli varnaan. Varnoja ovat pappiskasti bramiinit, sotilaskasti ksatriat, kauppias- ja maanviljelijäkasti vaishat ja palvelijakasti sudrat.

Pääkastien alapuolelle jäävät kastittomat, joita pidetään synnynnäisesti saastaisina. Heitä on noin viidesosa Intian väestöstä.

Ihmisen kasti määräytyy isän mukaan ja pysyy koko elämän samana ammatista ja koulutuksesta riippumatta. Nykyisin suurin osa intialaisista työskentelee muussa kuin kastilleen perinteisesti kuuluvassa ammatissa.

Intian kristityillä ei ole virallisesti kasteja, mutta hierarkia ja syrjintä vastaavat hindujärjestelmää. Muslimit ja buddhalaiset elävät kokonaan kastijärjestelmän ulkopuolella.

Kaupungeissa syrjintää esiintyy vähemmän kuin maaseudulla, mutta sielläkin kastittomat ovat köyhempiä ja tekevät enimmäkseen ruumiillista työtä.


© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: Lapin Kansa