Edustusrouva ja aids-taistelija

Hän on Diakonissalaitoksen kansainvälisten asioiden päällikkö ja johtaa CUAHAa eli 12 Afrikan maan ja Suomen kirkkojen hiv/aids-yhteistyöverkostoa, namibialaisen Veikko Munyikan kanssa .

Hän on taas kerran palannut palaverista Tansaniasta.

"Kansainvälisenä aids-päivänä Tansanian televisiossa nähdään ohjelma, jossa viisi hiv-positiivista eri maista – yksi heistä Suomesta – kertoo oman tarinansa. Jokaiselle käännekohtana on ollut sairaudestaan toisille kertominen. Vaikean alun jälkeen elämä on kääntynyt paremmaksi. Elämään on tullut toivoa", Rantakari kertoo.


"KIRKOISSA HIV ON VAIKEA asia, koska se liitetään seksuaalisuuteen ja häpeään. Kuitenkin avoimmuus ja yhteistyö yli kaikkien rajojen on ratkaisevan tärkeää. Yksinäisyys sattuu vielä enemmän kuin hiv. Ja suuren vihollisen voi voittaa vain voimat yhdistäen."

CUAHA-verkostoon kuuluu kirkkoja ja järjestöjä roomalaiskatolisista helluntailaisiin. Joka maasta mm. pyritään löytämään hiv-postiviisia, jotka ovat valmiita ryhtymään "toivon lähettiläiksi". Hyvänä esimerkkinä tästä ovat jo 20 afrikkalaista pappia, ugandalaisen tuomiorovastin johdolla.

"Taistelemme myös hellittämättä lääkehoidon saamiseksi köyhienkin ulottuville."


MAAILMASSA ON 42 MILJOONAA hiv-tartunnan saanutta. Heitä hoitavien uupumus nousi myös esiin Tansaniassa. Elämästä on kadonnut rytmi, arjen ja juhlan vaihtelu. Arki on hätätilaa ja juhlia ovat enää hautajaiset.

"Etsimme afrikkalaisia keinoja hoitaa hoitajia", Rantakari sanoo.

Myös moni etäämmältä asioita seuraava lamaantuu suur-epidemian edessä. Mutta yksilön auttamisen arvo ei vähene miljoonista muista tarinoista, tragedioista.

"Toimin 1980 Kalkutassa Äiti Teresan vapaaehtoisena. Äiti Teresa sanoi, että maailman murheet näyttävät rannattomilta ja helposti voipuu niiden edessä. Näin ei tarvitse tehdä. On otettava ne askeleet jotka ovat minulle mahdollisia. Koko maailman taakkaa ei voi kantaa."


NAIMISISSA RANTAKARI ON ollut yli 35 vuotta. Hän tapasi puolisonsa heti ensimmäisenä päivänä kun Rovaniemeltä tulleena aloitti opintonsa Helsingin Kauppakorkeakoulussa. Puoliso on diplomaatti.

1990-luvulla perhe asui Sambiassa ja Tansaniassa. Birgitta Rantakari veti sujuvasti kahta roolia. Molemmissa maissa hän oli aloittamassa toimintaa orpojen ja prostituoitujen parissa, mm. Äiti Teresan sisarten kanssa. Tässä yhteydessä vastaan tuli myös aids-kysymys.

Samaan aikaan hän toimi edustusrouvana ja johti korkean tason kansainvälistä naisverkostoa.

"On ollut hyvin mielenkiintoista oivaltaa miten erilaiset järjestelmät toimivat ja miten niitä voi yhdistää. Syyllisyys omasta hyväosaisuudesta ei kantaisi pitkälle ja eri rooleissa voi toimia samojen päämäärien hyväksi."

"HALUAN ELÄÄ INTENSIIVISESTI. Kuten monet hiv-potilaat ovat minulle sanoneet: Haluan, että kuolema löytäisi edestänsä elävän ihmisen", Birgitta Rantakari, 56, sanoo.

Hänellä on neljä lasta, joista nuorin on adoptoitu Intiasta. Diakonissalaitoksella hän on ollut yli 30 vuotta.

Julkaisija: HS