Galápagoksen ihmeet ihmisen puristuksessa

Matkailijat asuvat risteilylaivoilla, jotka siirtyvät öisin saarelta toiselle, ja aamulla rantaudutaan johonkin noin puolesta sadasta maihinnousupaikasta ja kuljetaan pienissä ryhmissä tarkoin viitoitettuja polkuja.

"Matkailuyrittäjät tietävät, että bisneksen perusta on biodiversiteetti. Turismi sinänsä ei ole saarille suuri uhka", sanoo konsultti Klaus Talvela. Hän oli syksyllä Galápagoksella arvioimassa saariryhmän suurinta, alkuperäisten lajien suojeluun tähtäävää luonnonsuojeluprojektia.

Turismin kontrolloiminen riippuu kuitenkin siitä, miten Galápagossaarille vuonna 1978 perustetun kansallispuiston hallinto toimii.

"Siihen liittyy isoja riskejä, monenlaisia paineita ja intressejä", Talvela lisää.

KOVA VÄESTÖPAINE

Asumattomista Galápagosin saarista eivät vuosisatoihin tienneet mitään muut kuin merirosvot, valaanpyytäjät ja emämaan eli Ecuadorin (1832 lähtien) rangaistussiirtolaiset.

Nykyään köyhästä ja epävakaasta Ecuadorista kohdistuu sinne voimakas muuttopaine. Saarten noin 20 0000 asukkaaseen noussut väestö kasvaa yli kahdeksalla prosentilla vuodessa.

Turismin lisäksi he elävät maataloudella ja kalastuksella. Heistä monien mielestä kansallispuisto on turhan suuri, ja kilpikonnia hyysätään ihmisten kustannuksella.

Asutuksen myötä suojelualueelle on päässyt karkaamaan mm. aaseja, sikoja, vuohia, koiria ja yli 500 kasvilajia. Esim. saarista suurimman eli Isabellan pohjoisosassa elää nykyään 100 000 – 150 000 vuohta. Ne ovat kulkeutuneet sinne valaanpyytäjien – joiden tuoretta lihavarastoa ne olivat - myötä, tai omin jaloin joskus 1970-luvulla, saaren keskiosassa sijaitsevaa leveää, laavaperäistä kannasta uhmaten.

Ongelmana on se, että vuohet syövät samaa ruokaa kuin Isabellan noin 10 000 – 15 000 jättiläiskilpikonnaa, mutta nopeammin, ja uhkaavat tuhota sinne miljoonan vuoden aikana muodostuneen ainutlaatuisen ekosysteemin.

VUOHET VASTAAN KILPIKONNAT

Kaksi vuotta sitten GEF:n johdolla aloitettiin hanke vuohikannan hävittämiseksi. Viime vuonna saarelle lähetettiin kaksi uusseelantilaista helikopteria, 50 metsästäjää ja 70 koiraa. Tarkoitus on tuhota suurin osa vuohista helikoptereista käsin, loput maalla metsästäen ja vihoviimeiset ns. juudas-vuohien avulla.

"Noin 600 vuohta otetaan kiinni, steriloidaan, kiinnitetään kaulaan radiolähettimet ja lasketaan vapaiksi. Koska vuohet ovat laumaeläimiä, niiden avulla voidaan paikallistaa loputkin vuohet", Klaus Talvela kertoo.

Hanke on vastatuulessa. Helikoptereiden tarjouskilvassa hävisi ecuadorilainen yritys, jonka omistajiin kuuluu ilmailuhallituksen johtoa. Siksi ilmailuhallitus on viivytellyt helikoptereiden toimintalupien kanssa, ja elokuusta asti koneet ovat taas seisoneet. Vuohilla on aikaa toipua …

GEFin projektin toisena osana on karanteeni- ja kontrollijärjestelmien luominen lentokentille ja satamiin, jotta estettäisiin ainakin uusien vieraiden lajien tulo saarille, tai alkuperäisten poisvieminen matkamuistoina.

Talvela korostaa juuri YK:n kehitysohjelmalle jättämässään arviossa Ecuadorin hallituksen keskeistä roolia suojelualueen säilyttämisen onnistumisessa.

HAINEVÄKEITTOA SUOJELLUILTA MERILTÄ

Vuonna 1994 myös saariryhmää ympäröivät merivedet 133 000 km2:n laajuudelta liitettiin kansallispuistoon. Kalastus on kielletty, lukuunottamatta rekisteröidyiltä paikallisilta pienkalastajilta, tarkoin sovituissa rajoissa.

Maailmalla on kuitenkin kova kysyntä mm. hummereista, merikurkuista ja haikaloista, joita näillä vesillä on (ollut) runsaasti. Suojellun merialueen rajalla kiertää koko ajan suuria teollisia kalastuslaivoja, joille pienkalastajat toimivat alihankkijoina. He pyytävät niille esim. haita valtavilla metalliverkoilla, leikkaavat kaloista vain selkäevän – aasialaista herkkua, haineväkeittoa varten – ja heittävät raadellun kalan takaisin mereen. Verkkoihin jää samalla paljon pingviinejä, delfiinejä, hylkeitä ja kilpikonnia.

Ecuadorin merivoimien tehtävänä on meripuiston valvominen. Mutta käytännössä laitonta kaupallista kalastusta katsotaan läpi sormien. Kalastajat ovat järjestäytyneet vahvaksi puolueeksi ja saaneet äänensä kuuluviin Ecuadorin parlamenttiin valittavien kahden kansanedustajan kautta. Maan presidentin ja Galápagossaarten kalastajien intressit ovat usein menneet yhteen, luonnonsuojelun kustannuksella.

Kalastajat ovat saaneet tahtonsa läpi myös kalastuskiintiöiden ja lisenssien suhteen. Joitakin vuosia sitten he kidnappasivat kansallispuiston työntekijöitä vaatimustensa vauhdittamiseksi, ja voittivat. Kiintiöitä lisättiin, vaikka kalakannat ovat hälyttävästi laskemassa.

"Kansallispuiston johtoon kohdistuu kovia paineita. Tilannetta kuvaa se, että kuluneen vuoden aikana puiston johto on vaihtunut kahdeksan kertaa", Klaus Talvela kertoo.

Hänen mukaansa kalastuksen rajoittaminen on mahdollista vain kansainvälisen painostuksen avulla.

"Aasiasta tuleva kulinaristinen kysyntä sanelee paljon mitä Galápagossaarilla tehdään."

UUSI JÄTTIRAHASTO SUUNNITTEILLA

Yhtenä vahvana vaikuttajana saarilla on myös kansainvälinen tiedeyhteisö, Charles Darwinin tutkimussäätiön kautta. Saaret ovat saaneet runsaasti kehitysapurahoitusta etenkin biodiversiteettiin liittyviin tutkimushankkeisiin.

"Tiedemiesten mielestä parasta olisi, jos kaikki saarelaiset lähetettäisiin takaisin mantereelle, heitä lukuunottamatta", Talvela naurahtaa.

Hän kertoo, että YK:n pääsihteeri Kofi Annan kävi Galápagossaarilla vuosi sitten ja lähetti sen jälkeen sinne edustajanaan mm. Rion kestävän kehityksen huippukokouksen puheenjohtajana toimineen Maurice Strongin. Tämä on ehdottanut 100 miljoonan dollarin Galápagossaarten rahaston perustamista, luontoon ja saaren asukkaisiin liittyvien kehityshankkeiden rahoittamiseksi.

"Jos kyseessä olisi joku muu kuin Strong, pitäisin ajatusta järjettömänä. Nyt siihen kai on suhtauduttava vakavasti, vaikka summa on mielettömän suuri, ja aina sinne missä on yhtäkkiä paljon rahaa, tulee paljon niitä, jotka vain haluavat rahat itselleen", Talvela sanoo.

TAUSTAA

Galápagossaaret sijaitsevat 970 kilometriä Etelä-Amerikan mantereesta länteen, kolmen merivirran ja kolmen mannerlaatan risteyskohdassa. Noin 120 saarta käsittävästä, kaikkiaan yli 7800 neliökilometrin laajuisesta alueesta 97 prosenttia on kansallispuistoa ja kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

Saarilla tavataan mm. jättiläiskilpikonnia, maa- ja meri-iguaaneja, turkishylkeitä?? ("furseals") ja lentokyvyttömiä merimetsoja – eläin- ja kasvilajeja, joita ei ole missään muualla maailmassa.

Charles Darwin vietti Galápagossaarilla viisi viikkoa vuonna 1836 ja julkaisi tutkimusmatkan tuloksena Lajien synty –teoksen vuonna 1859. Siinä esitetty evoluutioteoria herätti heti valtaisan huomion; teoksesta on tullut koko modernin länsimaisen biologian lähtökohta.

Julkaisija: Helsingin Sanomat