Ennen Shangri-La, nyt pelon kuningaskunta

NEPALIN KUNINGAS Gyanendra hajotti helmikuun ensimmäisenä päivänä puoli vuotta aiemmin nimittämänsä hallituksen, koska se ei ollut kyennyt järjestämaan vaaleja eikä aloittamaan rauhanneuvotteluja maolaisen sissiliikkeen kanssa. Kuningas julisti hätätilalait voimaan ja itsensä uuden hallituksen vetäjäksi.

Internet- ja puhelinyhteydet Nepaliin katkaistiin, sotilaat ilmestyivät lehtien toimituksiin, alkoi puolen vuoden lehdistösensuuri.

NYT INTERNET- JA PUHELINYHTEYDET on avattu jälleen, mutta niitä tarkkaillaan. Hätätilalait ovat edelleen voimassa, monarkian vastaisuudesta epäillyt voidaan pidättää määräämättömäksi ajaksi.

Emeritusprofessori Lok Raj Baral, Nepalin entinen Intian suurlähettiläs, pidätettiin lentokentällä 7. helmikuuta hänen palatessaan Delhistä Katmanduun. Pidätyksen syynä oli suurlähettilään Intiassa antama monarkiaa arvosteleva radiohaastattelu. Poliittiset puolueet tapaavat jälleen maan alla ja aktivistit väärentävät henkilöllisyystodistuksia aivan kuin viisitoista vuotta sitten, ennen "Keväistä Heräämistä" (Spring Awakening), kuten monipuoluejärjestelmään ja silloisen kuninkaan vallan kaventumiseen johtanutta liikettä kutsuttiin.

TILANNE NEPALISSA on militarisoitunut dramaattisesti. "Viime päivien raporttien valossa näyttää siltä, että armeija jatkaa aseettomien maolaisiksi epäiltyjen ihmisten tappamista, mutta se joutuu toimimaan yhä pienemmällä alueella maolaisten vahvistaessa asemiaan. Sissit pystyvät nyt valvomaan kaikkia isoja valtateitä Katmandun ulkopuolella, ja he ovat tuhonneet siltoja ja teitä eri puolilla maata. Armeijalla on yhä paljon aseita, mutta se käyttää niitä nyt yhä vain pienenevällä alueella", raportoi Anil Bhattarai, Nepal South-Asia Centre -järjestön johtaja Katmandusta.

Sissien tiesulut vaikuttavat jo tavaroiden ja ruuan saatavuuteen pääkaupungissa. "Turvallisuusjoukot saattavat joitakin ajoneuvoja Katmanduun, mutta määrät ovat pieniä. Kohta ruuan hinta nousee rajusti", kertoo Jiten Shestra. Hän kunnostaa työkseen pääkaupungin vanhoja rakennuksia.

MAOLAISLIIKE on julistanut tärkeimmäksi tavoitteekseen monarkian poistamisen. Samalla he ovat väläyttäneet haluaan toimia yhteistyössä muiden poliittisten puolueiden kanssa demokratian palauttamiseksi. Nepalin kommunistisen maolaispuolueen palaaminen takaisin valtavirtaan on ainoa kestävä keino lopettaa sota.

Pidemmän päälle Nepal ei voi vältellä puolueuudistusta. Nykyinen perustuslaki kieltää perustamasta puoluetta, joka pohjautuu etnisyyteen, kieleen, kastiin, uskontoon tai alueeseen.

Yhteiskunnan on otettava kantaa siihen, tarjoaako laki mahdollisuuden riittävään poliittisen edustuksellisuuteen, vai olisiko puolueiden asetettava itselleen kiintiöitä parantaakseen naisten, kastittomien ja etnisten ryhmien poliittista asemaa (yksi maolaisten päävaatimuksista), sisäistä demokratiaa ja hallinnointia. Myös suhtautuminen laajaan maata kurjistavaan korruptioon on määriteltävä.

Edessä on lisäksi perustuslakiuudistus. Nykyisen perustuslain ongelmat liittyvät kuninkaan valtaan, armeijan parlamentaariseen valvontaan ja vähemmistöjen oikeuksien takaamiseen. Nykyisen lain suurimmat ongelmat ovat ehkä kuitenkin uskottavuus ja legitimiteetti.

Perustuslakia säätävä kokous voisi ehkä päättää kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan ja toimia jonkinlaisena uutena mahdollisuutena sitouttaa eri kansanryhmiä demokraattiseen järjestykseen.

SUDANIN JA BURMAN ESIMERKIT todistavat, että kansainvälisen yhteisön vetäytyminen maasta vaikeuksien tullen ei ratkaise tilannetta. Nepalissa ongelmana on ollut kuitenkin liian monen kehitysyhteistyöhankkeen jatkuminen business as usual -asenteella aivan liian kauan.

Kuninkaan, armeijan ja maolaisten kiristyvä ote oli havaittavissa viimeistään, kun kuningas yksinvaltaisesti hajotti parlamentin lokakuussa 2002 ja kuninkaan hallitukseen nimittämä edustaja alkoi viime vuonna puhua paluusta autoritääriseen hallintoon.

Hankkeet ovat toimineet konfliktista tai poliittisesta umpikujasta huolimatta, eivät sen ratkaisemiseksi. Kehitysyhteistyö on näin jopa saattanut pidentää konfliktia.

Maolaiset lähestyivät viime vuoden aikana Katmandua, he pysäyttivät kaupungin toiminnan moneen otteeseen julistamalla sen saartoon. He ovat myös toistuvasti esittäneet pyynnön YK:n ryhtymisestä kiistan välittäjäksi, neuvottelujen järjestämisestä ja perustuslain uudelleen kirjoittamisesta.

MONET EUROOPAN MAAT ovat halunneet löytää konfliktiin neuvotteluratkaisun, ne ovat olleet valmiita tunnustamaan myös maolaiset neuvottelukumppaneiksi. Nepalin kansalaisyhteiskunta on vaatinut kehitysyhteistyön ja ennen kaikkea sotilaallisen tuen lopettamista Nepalille. Intia on tuominnut kuninkaan vallankaappauksen ja kieltäytyi osallistumasta alueellisen järjestön SAARC:n kokoukseen. Intian uudella hallituspuolueella, Kongressipuolueella, on vanhat siteet Nepalin Kongressipuolueeseen ja edeltäjäänsä BJP:tä demokratiamyönteisempi asenne Nepalia kohtaan. Intian hallitus on huolissaan siitä, että sen omat äärivasemmistolaiset liikkeet, naksaliitit, hermostuvat, jos Intia tukee Nepalin kuninkaan yrityksiä lopettaa maolaiskapina sotilaallisesti.

HETI VALLANKAAPPAUKSEN JÄLKEEN kansainvälisissä lehdissä pohdittiin, haluaisivatko "tavalliset nepalilaiset" sittenkin ennen kaikkea palauttaa järjestyksen ja puhaltaa riitelevien poliittisten puolueiden pelin poikki, vahvan "isän käden" mukaan.

Jiten Shestra raportoi ensimmäisissä kaappauksen jälkeisissä sähköpostiviesteissään, kuinka vihdoinkin virastojen virkamiehet tulevat töihin aamuyhdeksältä ja kohtelevat ihmisiä kohteliaasti. Tämä oli kuninkaan käsky. Näin on käynyt monien muidenkin maiden autoritäärisissä vallankaappauksissa Francon Espanjasta Pinochetin Chileen. Järjestys tuntuu hyvältä, ainakin niin kauan kuin sitä ei uhmaa.

Itse asiassa "tavalliset nepalilaiset" arvostelivat kuninkaan toimia rajusti jo ennen vallankaappausta. Viime vuoden lopussa valmistui Nepalin kaikkien aikojen ensimmäinen koko maan kattanut mielipidetiedustelu. Sen mukaan 84 prosenttia nepalilaisista tuomitsee kuningas Gyanendran päätöksen hajottaa parlamentti lokakuussa 2003. Huolimatta kansalaisten pettymisestä poliittisiin puolueisiin, 62 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että "demokratia on aina parempi kuin muut hallitusmuodot", vain kymmenen prosenttia halusi autoritäärisen hallinnon.

Tutkimuksessa kysyttiin myös nepalilaisten mielipidettä perustuslain uudistamisesta. 51 prosenttia vastaajista, joilla oli mielipide asiasta, kannatti kokonaan uutta perustuslakia, vain yhdeksän prosenttia halusi säilyttää nykyisen perustuslain. Kolme neljännestä suosi perustuslakia säätävän parlamentin valitsemista, ja vain 13 prosenttia kannatti kuninkaan koolle kutsuman perustuslakikomitean nimittämistä. Tulokset antavat kuitenkin selkeän kuvan kansalaismielipiteen suunnasta.

EHKÄ KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN, myös EU:n ja Suomen – EU:n jäsenenä – olisi aika tarkistaa mantraansa sekä perustuslaillisen monarkian että monipuoluejärjestelmän tukemisesta Nepalissa. Nämä kaksi eivät ole enää pitkään aikaan mahtuneet samaan lauseeseen. Puhe kuninkaasta "vakauttavana voimana" maassa, joka on viimeiset kymmenen vuotta käynyt sisällissotaa ja kärsinyt kolme vuotta poliittisesta valtatyhjiöstä, kuulostaa yhä absurdimmalta. Tämä monarkia voi hyvin jäädä Nepalin viimeiseksi, myös siihen vaihtoehtoon kansainvälisen yhteisön olisi suhtauduttava vakavasti. Nepalin demokraattisia voimia, joita siis on, ei pidä jättää yksin.

Julkaisija: Voima