Demokratia etenee varmoin askelin

TV2 Dokumenttiprojekti on ollut monessakin mielessä ikkuna maailmaan ja maailmasta meille. Syypää siihen lienee tuottaja Iikka Vehkalahti. Hän on lähtenyt maailmalle rohkeasti etsimään tasavertaisia yhteistyökumppaneita, joiden dokumenttien aiheet jättävät jäljen maailmaan ja maailmankuvaamme.

Askeleita tulevaisuuteen, Steps for the Future – projektin puitteissa tuotettiin 37 elokuvaa Etelä-Afrikasta. Ne kertoivat kuoleman edessä olevista Hiv/Aidsiin sairastuneista. Projekti kokosi yhteen maailman parhaita elokuvantekijöitä. Heidän töitään on esitetty yli 200 elokuvafestivaalilla ja palkittu lukuisin palkinnoin. Kymmenet miljoonat ihmiset ovat voineet dokumenttien avulla nähdä epidemian todelliset seuraukset.

Samalla hanke tarjosi kehitysmaiden dokumentintekijöille mahdollisuuksia tavata toisiaan ja oppia uutta. Rinnalla puski vielä pienempi projekti, Interesting Times, joka tuotti viisi elokuvaa Kiinasta. Stepsissä mukana olleet eri TV-yhtiöiden tuottajat kehittelivät samaan aikaan seuraavaa projektia. BBC:n tuottaja Nick Fraser on Vehkalahden mukaan ehkä pääsyyllinen siihen, että Steps for the Future ei loppunut kaukosäätimen napin painallukseen, vaan kypsytti uutta ja tärkeää, laajan Demokratia-projektin.

Vehkalahti toteaa, että demokratia dokumentin aiheena herättää helposti epäilystä, jopa kuvotusta.

-Onko teema liian yleinen? Onko se lähinnä länsimaisen elämäntavan, maailman ja arvojen markkinointia? On kuitenkin useita syitä, jotka pakottavat meidät miettimään, millaisessa maailmantilanteessa me olemme globaalisti.

Länsimaissa osa suhtautuu demokratiaan apaattisesti, jopa kielteisesti ja pitää sitä epätärkeänä, mutta muitakin tapoja tarkastella demokratiaa on.

-Useissa maissa ihmiset uhraavat parhaillaankin henkensä pyrkiessään demokraattisiin uudistuksiin. Toisille demokratia on muuttunut kirosanaksi, joillekin se merkitsee pelkkää vaalien järjestämistä. Vain yksi suurvalta käyttää vielä sanaa demokratia omassa ulkopolitiikassaan ja toiminnassaan. Miten demokraattinen on tämä selkeästi yksinapainen maailman valtajärjestelmä? Onko demokratia vain koulutetun keskiluokkaisen väestön turvallisuushakuinen hallintomalli, jolla pyritään estämään muutos? Siihen ei kuulu kansannousut, vallankumoukset ja suuret muutokset. Ehkä maapallon vailla valtaa olevasta väestöstä suuri osa haluaisi, että maapallon venettä keinutettaisiin hiukan. Ja onko äärettömässä köyhyydessä elävillä ylipäätään mitään valtaa? Toisaalta miljoonille Jumala tai pyrkimys lähestyä häntä on tärkeämpää kuin aika sekularistinen demokratia, sellaisena kuin sen tunnemme.

Vastaisku roskalle

Iikka Vehkalahti sanoo, että demokratiaan tiivistyy monia hyvin keskeisiä kysymyksiä.

-Voidaan tuottaa satoja, jopa tuhansia TV-ohjelmia ja elokuvia, jotka eivät synnytä mitään keskustelua, mutta jos tuotamme sellaista, mikä nousee esiin kulutusvirrasta, voi sillä olla suurikin keskustelua herättävä merkitys. Päätimme rakentaa prosessin, jonka kuluessa tuotetaan kymmenen kovan luokan debattia. Niiden tuloksena syntyy 10 pitkää 52 minuutin elokuvaa ja 15, lähinnä nettien kautta levitettävää, lyhytelokuvaa.

Nyt hankkeessa on mukana 12 TV-yhtiötä mm. BBC ja ARTE, YLE, Tanskan TV2 ja Sundance Instituutti. Demokratia-hanke on saanut tukea myös EBU:lta.

-Pyrimme siihen, että vuoteen 2007 mennessä, jolloin elokuvia aletaan esittää, hankkeeseen olisi sitoutunut vähintään 50 TV-yhtiötä. Sen jälkeen voimme levittää elokuvat ilmaiseksi kehitysmaiden yhtiöille. Lisäksi niitä levitetään yliopistoihin, kouluihin ja kulttuurilaitoksiin. Eri maissa projektiin sidotaan myös Radio ja erilaiset instituutiot.

Vehkalahti painottaa hankkeen sisällöllistä arvoa.

-Kaikki vakavasti otettavat TV-yhtiöt ymmärtävät, että on tärkeää pyrkiä sitomaan tärkeiden teemojen kautta yhteen TV, radiot, kansalaiskeskustelu ja monia muita tapahtumia. Haluamme tarjota vakavamman ja laadukkaan vastapainon sellaiselle mielen agendalle, jossa mietitään riisuuko tähti rintaliivinsä tänä vai huomisiltana ja tätä miettimään valjastetaan kaupallisen TV-yhtiön iltapäivälehdet ja muu markkinointi. Demokratia projektin ohjelmin luodaan keskustelua ja agendoja vakavista ja tärkeistä asioista vastapainoksi mm. tälle tosi-TV:n hömpälle.

Toisena osana prosessia ovat ohjaajille, tuottajille ja elokuvantekijöille järjestettävät workshopit, mm. Intiassa, Kiinassa, Burmassa, Japanissa, Egyptissä ja Kanadassa.

-Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella on valtavasti dokumentintekijöitä, jotka kokevat, että heillä on tärkeitä asioita kerrottavana omasta yhteiskunnastaan ja koko maailmasta, mutta hyvin pienet taloudelliset mahdollisuudet ja vähän kontakteja sellaiseen ammatilliseen osaamiseen, jossa heidän elokuvansa voisivat kilpailla Hollywoodin sarjaohjelmien tai reality-TV:n kanssa. Tavoitteena on rakentaa ammatillista tukiverokostoa ja koulutusta.

Vikes tukee verkkohankkeita ja koulutusta

Tässä kuvaan tulee myös viestintäalan juuri perustama Vikes-säätiö.

-Kokosimme säätiön tuella eri puolilta Intiaa 25 nuorta ja lahjakasta elokuvantekijää kolmeksi päiväksi Mumbaihin. He totesivat, että tuntevat toisensa vain nimeltä ja nyt ensi kertaa heille järjestettiin tapaaminen jossa he voivat tavata toisiaan ja keskustella kansainvälisten tuottajien ja TV-yhtiöiden kanssa. Jatkoimme Kalkuttaan Satyajit Ray -instituutin samankaltaiseen tilaisuuteen, jossa YLE ja Teeman Leena Pasanen ostivat useita elokuvia näytettäviksi Suomessa. Kun yhtiöt saavat kontakteja tekijöihin, alkaa löytyä mielenkiintoista tuotantoa, josta emme ole tienneet.

Pekingiin kerätään parikymmentä kiinalaista elokuvantekijää keskustelemaan 5-6 eri TV-yhtiön ammattilaisen. Burmassa työskentelykin on vaikeaa, mutta siellä järjestrtään workshop 12 elokuvantekijälle.

Vikes-säätiön tuki ei mene elokuvien tekemiseen, vaan koulutukseen, keskustelutilaisuuksien ja verkostojen luomiseen.

-Keskeinen osa on www-sivusto, jolla käydään online-keskustelua eri kielillä, kerrotaan elokuvista ja levitetään niitä. Siitä tulevat vastaamaan suomalaiset ja BBC. Työhön haetaan tukea myös eri maiden ja kansainvälisiltä säätiöiltä. Odotamme Suomen ja pohjoismaiden hallituksilta tukea erityisesti arabimaihin suuntautuvaan toimintaan. Emme halua että projekti rajoittuu pelkästään dokumentintekijöihin, vaan että se näkyy myös radiossa sekä meillä myös YLE:n opetusohjelmissa ja sitä kautta kouluissa. Toivoisimme myös printtitoimittajien tulevan tähän prosessiin tekemään lehtijuttuja, hyödyntämään kontakteja ja laajaa tutkimusmateriaalia, jota kokoamme eri puolilla maailmaa.

Yksityistä ja universaalia

Tähän mennessä demokratia-projektiin on tullut lähes 200 ehdotusta.

-Länsimaista tulee ehdotuksia tulevaisuudesta, apatiasta tai kansalaisliikkeistä. Kehitysmaiden ehdotukset taas käsittelevät köyhyyttä tai armotonta poliittista taistelua siitä millainen järjestelmä luodaan tai mitkä voimat maata pyörittävät. Vaikeaksi hankkeiden kehittelyn tekee se, että niiden on oltava yhtä aikaa hyvin yksityisiä, mutta kuitenkin universaaleja, Vehkalahti painottaa.

-Samoja saippuaoopperoita katsotaan kaikkialla maailmassa, mutta millaista dokumenttia katsotaan silmät pyöreinä niin Manipurin pääkaupungin torilla ja slummissa, kuin USA:n bisnesmiesten ja venäläisten maanviljelijöiden joukossa? Ehdotuksista 80 prosenttia voi saman tien pyyhkiä pois, koska ne eivät ylitä tätä universaalia ja globaalista kynnystä.

-Ajattelumme on yllättävän sidoksissa omaan ympäristöömme. Usein kerrotaan pieniä ja mielenkiintoisiakin juttuja, mutta niistä puuttuu universaali taso, joka muuttaa ne globaalisti merkittäviksi. Joukossa on jo monta lupaavaa ehdotusta. Osa käsittelee suoraan demokratiaa, kuten Venezuelan Hugo Savesia käsittelevä hanke. Irakista ja Afganistanista on tehty useita hyviä ehdotuksia. Irakin kuuluisin blokkeri Salam Pax, joka piti sodan aikana nettipäiväkirjaa, aikoo pitää videopäiväkirjaa seuraavan puolentoista vuoden ajan tilanteessa, jossa elokuvantekijöiden on mahdotonta päästä ulkopuolelta maahan tekemään turvallisesti töitä.

Vehkalahti korostaa, että hanke voi olla kansakunnan kohtalon seuraamiseen ainutlaatuinen. Yksi aihe ovat entisiin sosialistimaihin nousseet 100 – 300 ihmisen utopia-yhdyskunnat.

-Ne ovat hiukan samanlaisia kuin ne, joita suomalaiset loivat viime vuosisadan alussa Amerikan mantereelle. Niille tyypillistä on usein se, että niissä on hirveän vahva johtaja. Tämä liittyy kiinteästi meidän aikaamme.

Useita dokumenttiehdotuksia on tehty Jumalasta ja Jumalan ja demokratian välisestä suhteesta.

-Provokatiivinen kysymys on, ovatko islam ja demokratia toistensa vihollisia. Yksi mielenkiintoinen mahdollisuus on Jemenistä, missä on paljon fundamentalisti-islamilaisia. Vuoden ajan uskonoppineet ja juristit käyvät vankien kanssa kameran edessä keskusteluja islamista ja koraanista.

Hyvästi demokratia – hankkeet saattavat käsitellä maapallon ilmastomuutosta, demokratian vääristymiä tai sen avautumista vain etuoikeutetulle keskiluokalle.

-Tällainen elokuvatuotanto on myös ehdottomasti tarpeen ja sitä halutaan. Yksityiskohtana voisi mainita, että Maailmanpankissa demokratiasta on tullut kielletty sana, koska niin moni järjestön jäsenmaa suhtautuu siihen syvällä epäluulolla. Voidaan myös kysyä, onko maailman suurimmaksi demokratiaksi itseään nimittävä Intia lainkaan demokratia, kun se laiminlyö täysin miljoonat köyhänsä.

Lahjakas ranskalainen dokumentaristi Thomas Balmes, jonka Säädyllinen tehdas nähtiin meillä syksyllä, miettii parhaillaan kolonialismin paluuta Papuan Uuteen Guineaan. Tuhannen heimon ja kielen uskonnollista järjestelmää muuttaa se, että Australia on palaamassa hyödyntämään luonnonvaroja ja ottamaan hallintoa omiin käsiinsä.

Yksi teema on henkilökohtainen rohkeus ja vastarinta, tapahtuipa se sitten Okinawassa tai Intian Maipurissa nälkälakkoina. Tärkeänä teemana Iikka Vehkalahti mainitsee kysymyksen ymmärtämisestä.

-Tässä on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos, oli sitten kysymys terrorismista, rikollisista, huonosti käyttäytyvästä lapsesta tai erilaisista ihmisistä. Demokratian ydinkysymys on ollut se, että hyvin erilaiset, eri tavoin ajattelevat, ihonväriltään ja ulkonäöltään erilaiset ihmiset pystyvät toimimaan ja sopimaan asioista yhdessä. Se perustuu siihen, että pystytään ymmärtämään toisen motiivit ja toimintatapa, jotta pystytään tekemään tärkeitä päätöksiä. Jos todetaan, että ymmärtäminen on vahingollista, sitä ei tarvita, vaikka tunnemme muiden maailmantilanteita vain vähän tai emme lainkaan. Tältä alueelta toivomme elokuvaa.

Julkaisija: Journalisti