Arjalaisuus ja intialainen identiteetti | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Arjalaisuus ja intialainen identiteetti

Vanha teoria niinkutsuttujen arjalaisten kansojen vaelluksista on ruokkinut rasismia ja nationalismia niin Euroopassa kuin Intiassa. Viime vuosina intialainen älymystö on kuitenkin kyseenalaistanut koko teorian.

Suomalainen lukiolainen ja intialainen pikkukoululainen saavat kuulla intialaisten alkuperästä kutakuinkin samanlaisen tarinan.

Se tarina kertoo, että keskeiset osat intialaista kulttuuria ovat tuontitavaraa.

Seuraava lainaus on uunituoreesta lukion oppikirjasta, Mika Jokiahon ja Pekka Salon kirjasta Argos, Kulttuurit kohtaavat:

"Ratsain ja vaunuin liikkuva indoeurooppalainen , sotaisa paimentolaiskansa aloitti vaelluksensa nykyisen Afganistanin tienoilta Intiaan 1800 eKr. Tämän arjalaisen kulttuurin arkeologiset ja kirjalliset löydöt ovat vähäiset, mikä johtuu liikkuvasta elämäntavasta. He puhuivat sanskritia, ja heidän kulttuurissaan pyhien hymnien perinteellä oli tärkeä merkitys."

Teoria arjalaisten saapumisesta Intiaan ja Intian valloittamisesta pohjoisesta käsin on vanha ja syvään juurtunut. Sen varaan rakentuu intialainen identiteetti: hindulaisuus ja sen pyhät sanskritinkieliset kirjat tulivat vaaleaihoisten, suoranenäisten, hoikkien ja komeiden arjalaisten mukana Intian rajojen ulkopuolelta tuoden mukanaan mm kastilaitoksen ja maailman vanhimpiin kuuluvan Veda-kirjallisuuden.

Valloittajat työnsivät alkuperäiskulttuurit, ns. dravidakulttuurit, kohti etelää. Teoria pohjautuu kielitieteellisiin havaintoihin, jotka kertovat indoeurooppalaisten kielten kulkeutumisesta jostakin Keski-Aasiasta sekä itään että länteen.

Teoriaa on käytetty monenlaisiin poliittisiin päämääriin, yleensä suvaitsemattomuuden ja rasismin ruokkimiseen, niin Euroopassa kuin Intiassa.

Teoria arjalaisten invaasiosta syntyi Euroopassa 1800-luvulla. Yksi merkittävä henkilö sen syntyhistoriassa oli saksalainen, mutta lähes koko elämänsä Britanniassa vaikuttanut Max Müller, jonka ajatuksista juontaa juurensa käsitys siitä, että kieli ja rotu kulkevat käsi kädessä.

Tältä ajalta on peräisin käsitys, että indoeurooppalaisia kieliä puhuvat ovat vaaleaihoisia ja rodultaan puhtaita. Natsit nappasivat teorian omaan käyttöönsä hyvin tunnetuin seurauksin, mutta myös siirtomaa-aikainen Intia otti ilolla vastaan ajatuksen siitä, että intialaiset olivat lopultakin samaa juurta kuin siirtomaaisäntänsä britit. Näin tästä asiasta kirjoittaa intialainen Tapan Raychaudri .

"Hindujen itsetunto sai moraalisen sysäyksen professori Müllerin kirjoituksista. Hänen kielitieteelliset tutkimuksensa painottivat indoeurooppalaisten kielten yhteistä alkuperää ja arjalaisen rodun yhteisiä juuria. Tämähän merkitsi, että herrakansa ja kaukana Intiassa asustavat alemmat kansat olivat samojen arjalaisten jälkeläisiä! Tämä oivallus nosti arjalaisteoriat kukoistukseensa. Sana arjalainen alkoi ilmestyä joka käänteessä, kirjojen otsikoissa, kauppojen ja apteekkien nimissä. "

Intialaiset ajattelijat ja tiedemiehet ovat kuitenkin kyseenalaistaneet arjalaisteorian viime vuosina. On syntynyt voimakas debatti, jossa on usein vaikeaa erottaa milloin puhuvat tiedemiehet, milloin mennään politiikan puolelle.

Merkillepantavaa on kuitenkin se, että jos arjalaisten invaasioteoria syntyi Euroopassa, niin sen vastateoria on selvästi intialaista perua.

Tähän sääntöön löytyy toki poikkeuksiakin: brittiläinen antropologi Edmund Leach kirjoitti vuonna 1990 arjalaisteorian kyseenalaistavan esseen Arjalaisten invaasio neljän vuosituhannen aikana (Aryan Invasion over Four Millenia). Amerikkalainen indologi David Frawley saikin sitten aikaan jo varsinaisen myrskyn kirjallaan Vedojen arjalaiset ja sivilisaation synty (Vedic Aryans and the Origin of Civilization), jonka hän kirjoitti vuonna 1995 intialaisen matemaatikon ja kielitieteilijän N. S. Rajaramin kanssa.

"On kulunut yli sata vuotta siitä, kun kuuluisa teoria arjalaisten invaasiosta Intiaan löysi tiensä historiankirjoihin. Nyt nähdään, että arjalaisten invaasioteoria oli tarkoitushakuinen osa Intian siirtomaahistoriaa. Teoria keksittiin, jotta Intian menneisyys saataisiin palvelemaan Euroopan etuja ja helpottamaan siirtomaavaltaa sekä kristinuskon leviämistä. Vasta viime aikoina teoriaan on alettu soveltaa vakavaa kritiikkiä. Syynä tähän viivytykseen ovat olleet enemmänkin poliittiset kuin tieteelliset tekijät."

Tämä väite ei aivan pidä paikkaansa, sillä useampikin intialaisista Veda-kirjallisuuden tutkijoista, filosofeista ja itsenäisyystaistelijoista on arvostellut arjalaisteoriaa ainakin puoli vuosisataa sitten.

Näin ovat tehneet mm. Sri Aurobindo, Swami Vivekananda ja kastittomien aseman parantamista ajanut, yksi Intian perustuslain luojista B. R. Ambedkar. Viimemainittu kirjoitti näin:

"Invaasioteoria on täysin keksitty. Sen keksiminen oli suoraa seurausta siitä ajattelusta, että indo-germaaninen kansa edustaa puhtaimmillaan arjalaisen rodun jälkeläisiä. Teoria perustuu pelkkiin olettamuksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Teoria on tieteen irvikuva, sillä sen lopputulos oli päätetty ensin ja tosiasiat valittiin sitten tukemaan lopputulosta.
inun näkemykseni mukaan:
Veda-kirjallisuus ei tunne sellaista rotua kuin arjalainen rotu.
Vedoissa ei ole mitään todisteita minkäänlaisesta valloituksesta pohjoisesta käsin
Ei ole mitään todisteita siitä, että arjalaiset ja Intiassa väitetyn valloituksen aikaan asuneet dravidat olisivat olleet eri rotua."

Näiden merkkimiesten ajatukset kuitenkin peittyivät eurooppalaisen keskustelun alle. Itsenäisyystaistelun aikoihin Intialla ei luonnollisesti ollut omaa tiedeyhteisöä, vaan ensimmäiset intialaiset tiedemiehet saivat koulutuksensa Britanniassa.

Yhä useammat indologit ovat kuitenkin alkaneet etsiä intialaisen identiteetin juuria Intian sisäpuolelta eikä ulkopuolelta. Etelä-Intiassa sijaitsevan Pondicherryn Ranskan instituutin indologia-osaston johtaja S.P. Narang edustaa näkemystä kahden ääripään välillä.

"Kauan sitten eli yhtenäinen ryhmä ihmisiä. Ryhmä oli yhtenäinen kulttuurisesti, antropologisesti ja sosiologisesti, mutta sen yhtenäisyys on todistettu kielitieteellisin menetelmin. Emme tiedä täsmällisesti, missä ryhmä asui, asuiko se Intiassa, Afganistanissa vai Keski-Aasiassa. Sen kuitenkin tiedämme, että ryhmän jäsenet liikkuivat paikasta toiseen. Tuohon aikaan ihmiset liikkuivat pitkiä matkoja, kävivät kauppaa keskenään. He liikkuivat alueella, joka oli huomattavasti nykyistä Intiaa suurempi; siihen kuuluivat nykyisen Iranin alue, Afganistan, Indonesian saaret. Tätä yhtenäistä ihmisryhmää alettiin kutsua arjalaisiksi. Kukaan ei oikein tiedä, liikkuivatko he lännestä itään vai idästä länteen, vai molempia."

Professori Narangin mukaan sana arjalainen ei kuitenkaan viitannut ihmisten rotuun tai ihonväriin. Sanskritinkielessä sanalla oli aivan toinen merkitys.

"Sana arjalainen tarkoitti hyvin käyttäytyvää, jaloa ihmistä. Sanaa käytetään tässä merkityksessä useimmissa indoeurooppalaisissa kielissä, myös sanskritissa. Sana merkitsee siis jalojen ihmisten yhteisöä. Kiistanalainen sanasta tuli vasta sen jälkeen, kun sitä Saksassa alettiin käyttää rotukäsitteen yhteydessä"

Tosin, Max Müllerkin viimeisinä elinvuosinaan pyörsi käsityksensä siitä, että indoeurooppalaisilla kielillä olisi jotain tekemistä rodun kanssa. Lumipallo oli kuitenkin lähtenyt jo vierimään ja hänen täyskäännöksensä kaikui kuuroille korville.

Kannattipa sitten arjalaisten invaasioteoriaa tai teoriaa siitä että arjalaiskulttuuri on syntynyt nykyisessä Intiassa tai lähellä sitä, joutuu monenlaisten vastaamattomien kysymysten eteen.

Harvardin yliopiston professori Edwin Bryant käy kirjassaan Veda-kulttuurin alkuperän takaa-ajo (The Quest for the Origin of Vedic Culture) kärsivällisesti läpi molempien teorioiden vahvat ja heikot kohdat.

Ilmiselvästi kielitiede ja arkeologia ovat ristiriidassa keskenään. Invaasioteoria on rakennettu kielitieteen varaan, mutta arkeologiasta se saa vain vähän selvää tukea. Tuki tulee yllättävältä taholta.

"Hevosella on keskeinen ja arvostettu asema Veda-kirjallisuuden mytologiassa. On kohtuullista olettaa, että jos Veda-kulttuuri kehittyi Indus-laaksossa, sieltä olisi löytynyt hevosen jäänteitä. Sellaisia jäänteitä ei kuitenkaan ole kiistattomasti löytynyt. Hevosen puuttumisesta Indus-kulttuurissa on siksi tullut arjalaisteorian ristiriitaisuuksien symboli. Ja hevosesta puolestaan on tullut intialaisten arkeologien eniten etsimä eläin."

Vastapuoli eli arjalaiskulttuurin intialaista syntyperää tukeva teoria puolestaan esittää omaksi arkeologiseksi tuekseen sen, että Indus-kulttuurin jäänteistä ei ole löytynyt merkkiäkään hevosilla ja vaunuilla saapuneiden barbaarien valloituksesta: ei taistelujen merkkejä, ei väkivaltaisesti kuolleita ihmisiä eikä aseita.

Tätä pidetään osoituksena siitä, että arjalaiset itse asiassa olivat sama kansa kuin Indus-laakson asukkaat tai että nämä kaksi kansaa elivät samaan aikaan rinnakkain. Jos jompikumpi näistä käsityksistä pitää paikkaansa, vaille selitystä jää se tosiasia, että indoeurooppalaisia kieliä puhutaan lähes koko Euroopassa.

Arvostettu suomalainen indologi, professori Asko Parpola, on niin ikään osallistunut arjalaisteoriasta käytävään keskusteluun intialaisessa Frontline-lehdessä (Frontline, Nov 11-24, 2000).

Parpola on selkeästi invaasioteorian kannalla. Hänen kantansa perustuu kielitieteeseen sekä yhtäläisyyksiin, joita Veda-kirjallisuudella on mm iranilaisen ja kreikkalaisen taruston kanssa.

Oli totuus arjalaisten alkuperästä mikä tahansa, arjalaisteorialla on ollut suuret poliittiset vaikutukset ja se on kirjoittanut kokonaisia lukuja historiankirjoihin.

Sen vaikutus Euroopan lähihistoriaan on kiistämätön, mutta se on lisännyt väestönosien vastakkainasetteluja myös Intiassa. Se tuki pappisluokan ja muiden yläkastisten asemaa jo siirtomaa-aikana ja myöhemmin Etelä-Intian dravida-kansojen poliittiset johtajat ovat käyttäneet sitä separatismivaatimuksiensa tukena.

Arjalaisten intialaista alkuperää tukeva teoria puolestaan on vahvistunut samaan aikaan hindunationalismin nousun kanssa ja hindufundamentalistit ovat etsineet uudesta teoriasta tukea ideologialleen, joka on johtanut useisiin verisiin yhteenottoihin hindujen ja muslimien välillä.

Hindunationalistien ajatuksenkulku on sellainen, että jos hindulaisuuden juuret sittenkin ovat Intiassa, kaikki muut ryhmät ovat ulkopuolisia eivätkä kuulu intialaiseen yhteiskuntaan

Hindunationalismin syntyessä 1920-luvulla käsitys arjalaisten ulkopuolisesta alkuperästä oli kuitenkin vielä rikkomaton ja kelpasi sekin niille, jotka halusivat kylvää ympärilleen suvaitsemattomuutta.

Edwin Bryant kirjoittaa:

"Ei ole epäilystäkään siitä, että hindunationalismi eli hindutva-ideologia on valjastettu vahvistamaan Intian hindujen ja muslimien välisiä vastakkainasetteluja. Yhtäläisyydet Euroopassa luodun arjalaisten ja juutalaisten kahtiajaon sekä Intiassa esiintyvän hindujen ja muslimien kahtiajaon välillä ovat selvät. Yksi seuraus tästä yhtäläisyydestä on se, että monet sellaisetkin tiedemiehet, jotka muutoin olisivat valmiita tarkastelemaan indo-arjalaisuutta uudestaan, varovat tekemästä sitä, jotteivät antaisi lisää aihetta väestönosien väliseen vastakkainasetteluun."

Bryant varoittaakin painokkaasti indologiseksi McCarthismiksi kutsumastaan ilmiöstä: siitä että vanhan arjalaisteorian kyseenalaistaja heti leimataan nationalistiksi tai fundamentalistiksi. Itse hän ei kirjassaan asetu tukemaan kumpaakaan teoriaa, mutta kehottaa todistusaineiston tutkimiseen vailla ennakkoluuloja. Hänen kirjansa osoittaa myös selvääkin selvemmin sen, että haluttaessa mitä tahansa teoriaa voidaan käyttää minkä tahansa päämäärän tukemiseen.

Ehkä arjalaiskeskustelun painopisteen siirtyminen Euroopasta Intian älymystön keskuuteen heijastaa paitsi Intian nationalismin vahvistumista myös terveen itseluottamuksen kasvua viidenkymmenen vuoden itsenäisyyden aikana. Professori Narang katsoo, että kiistassa on kysymys ennen muuta intialaisesta identiteetistä.

"Kyse on identiteettiongelmasta, tosin uskontoon ja tieteeseen sekoittuneena. Me olemme intialaisia. Miksi meidän pitäisi sanoa, että olemme tulleet isänmaamme ulkopuolelta? Intia on meidän maamme. Poliitikot puhuvat siitä, että olemme tulleet Pakistanista, Iranista, Irakista, milloin mistäkin. Mutta meillä on pitkät juuret Intiassa ja meidän pitäisi olla siitä ylpeitä. Koko arjalaiskeskustelu heijasteleekin poliittisia ongelmia paljon enemmän kuin tieteellisiä ongelmia. "

Jaana Kanninen 15.6.2005 / Kolmannen maailman puheenvuoroja / YLE Radio 1

___________

Lisälukemista:

Edwin Bryant, "The Quest for the Origins of Vedic Culture", Oxford University Press, 2003

Michael Danino, Sujata Nahar, "The Invasion that Never Was",The Mother's Institute of Research, Delhi, 2001

Laurie L. Patton, Edwin Bryant, "Indo-Aryan Controversy: Evidence and Inference in Indian History", Routledge /Curzon, 2005

Navaratna S. Rajaram, David Frawley, "Vedic Aryans and the Origins of Civilization", Voice of New India, New Delhi, 1995

Edmund Leach, "Aryan Invasions over Four Millenia", ( Emiko Ohnuki-Tierney, Culture Through Time: Anthropological Approaches), Stanford University Press, pp. 227-245,1990

Asko parpola: Deciphering the Indus Script, Cambridge University Press, 1995

Asko Parpola, Early Contacts between Uralic and Indoeuropean, Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksia, vol. 242, 2001

Frontline-aikakauslehti Volume 17 - Issue 20, Sep. 30-Oct. 13, 2000 Volume 17 - Issue 23, Nov.11-24, 2000

www.flonnet.com

Hindu-lehdessä käyty keskustelu www.hinduonnet.com

Harvardin professorin Michael Witzelin ajatuksia löytyy osoitteesta: http://www.people.fas.harvard.edu/%7Ewitzel/mwbib.htm

Julkaisija: Yle1

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia