Hirmumyrsky Stanin kourissa

Turhautuminen on huipuissaan. Tie on poikki, ja Stan-hirmumyrskyn tuhoalueelle täällä Guatemalassa ei pääsisi kuin helikopterilla.

USA:sta on tullut lentoyhtiöitä apuun, mutta silti kysyntä ylittää tarjonnan moninkertaisesti. Hinnat ovat pilvissä. Taksvärkin kumppanijärjestö PAMI ei pysty maksamaan yli kymmenkertaiseksi nousseita hintoja, joten sen hankkimia ruokaa, vettä, vaatteita ja kenkiä ei saada perille.

Tv:stä tulee suora lähetys tuhoalueilta. Se vihastuttaa järjestön päämajalla: toimittajilla on varaa maksaa helikopterifirmoille. Jokaisella tuntuu olevan sukulainen, tuttava tai kollega hädässä. Lastensuojelujärjestö PAMI:n avustuskoulut ovat täynnä pakolaisia, ja henkilökunta lopen uupunut.

Ensin pelastetaan turistit, sillä vakuutusyhtiöt korvaavat heidän lennätyksensä. Myös paikallisia näkyy pelastettavan veden alle sortuvista taloista tai silloilta. Mutta sitten heidät jätetään oman onnensa nojaan pakolaiskeskuksiin. Apua niihin ei ole vielä saatu pääkaupungista.

Lentokentällä vaaleakiharainen Hans, parikymppinen saksalaisturisti, on lähellä joutua sakinhivutetuksi. Guatemalalaiset tulistuvat tajutessaan, että poika oli maksanut helikopterilennon tuhoalueelta, eikä kopterifirma ollut ottanut kyytiin muita kuin maksavia asiakkaita.

Helikopteri poistuu nopeasti, ja Hans jää yksin selvittämään miksei hänen maksamassaan kyydissä viety elintarvikkeita ja hänen mukanaan tullut yhtään huolestuneiden paikallisten sukulaista. Turvaan päässyttä Hansia käy sääliksi. Harvoin sitä nyt hengenvaarassa muita ajattelee.

***

Toisena päivänä myrskyn laannuttua trooppiseksi sateeksi PAMI:n toimistolla herää toivo. USA on antanut Guatemalan armeijalle 100 000 dollarin edestä helikopteribensaa avustuslentoja varten. Riennämme PAMI:n johtajan Myrellan kanssa tapaamaan kenraalia lentotukikohtaan. Myrella on saanut tapaamisen suhteilla, ja eurooppalainen halutaan mukaan varmuuden vuoksi.

Tapaaminen sujuu ystävällisissä merkeissä. Kenraali pitää kovasti Sibeliuksesta ja tytär H.I.M:istä. Lennot luvataan hoitaa, kunhan PAMI järjestää elintarvikkeet ja niiden jakelun paikalla. Aamulla paljastuu, että lennosta pitää maksaa noin 80 prosenttia siitä, mitä yksityiset yhtiöt nyt laskuttavat.

Neljäntenä päivänä myrskyn laannuttua PAMIn toimistolle tulee tieto, että tulvivien jokien yli pääsee nyt riippusiltoja pitkin. Täytyy vain organisoida autokuljetus joen kummallekin rannalle, ja apu saadaan perille. Puhelimet käyvät kuumina, ja ihmiset tekevät yötä myöten töitä.

***

Erään kansainvälisen, Suomessakin kolikkokeräyksiä kadulla tekevän kansalaisjärjestön toimistolla, 18-kerroksisen rakennuksen kuudennessa kerroksessa, papereita paiskotaan pöytään ja kynät lentelevät. Espanjankielinen keskustelu käy kiivaana. Kravatteja avataan, ja jakkupuvun takit heitetään pois. Välillä neuvottelut keskeytyvät naurunremakkaan, kunnes taas vakavoidutaan keskustelemaan lapsista.

PAMI ja järjestö neuvottelevat siitä, miten apua annetaan. Tärkeintä kaikille on lastensuojelu. PAMI haluaa orvoiksi jääneille myös apua järkytyksestä toipumiseen.

Kansainvälisen järjestön espanjalainen paikallisjohtaja toivoo, että PAMI järjestäisi kriisipuhelimen, ja trauma-apu voitaisiin kuitata leluilla. Työntekijöiltämme olemme kuulleet, että kouluissa joissa jopa 800 ihmistä asuu yhdessä, joka yö joku lapsi raiskataan.

Lopuksi sovitaan, että jos henkilökunta käyttää kriisialueella kansainvälisen järjestön paitoja, niin 10 000 dollarin shekki allekirjoitetaan huomenna. Tärkeää on saada sinivalkoinen logo näkymään myös Suomen uutisissa. Ulos tullessamme uupunut Myrella painaa päänsä pienen Mazdansa konepellille.

- En voi ymmärtää, miten tv-kameroille näkyminen kriisin keskellä voi olla näille ihmisille tärkeämpää kuin itse auttaminen, hän huokaa.

Yritän lohduttaa, että tulihan orvoille rahaa.

Kuljetuksistakin saa PAMI vastata, koska kansainvälinen järjestö ei ole lähettänyt tuhoalueille omaa henkilökuntaa eikä anna maastoautojaan lainaksi huonon vakuutussuojan takia.
atka tehdään vihdoin pääkaupungin Ciudad de Guatemalan keltaisilla koulubusseilla. Niissä riittää maavara, ja kun penkit revitään irti, ne ovat oivallisia kuljetusvälineitä vaikeille teille.

Kirjoittaja on Tarksvärkki ry:n hankesuunnittelija.

Julkaisija: Demari