Mitä ihmeen budjettitukea?

Toivoa vain sopii, että jos keskustelu jatkuu, se edes jollain lailla sivuaisi kehitysyhteistyön tämän päivän todellisuutta.

Kansalaisjärjestöille viime viikolla järjestetyssä ulkoministeriön keskustelutilaisuudessa Väyrynen totesi, että

* Kehitysyhteistyön määrärahoja pitäisi nostaa, jotta Suomi lähestyisi 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuutta.

* Suomen olisi tarjottava omaa osaamistaan kehitysmaille, nimenomaan metsätaloudessa, vesihuollossa ja maaseudun kehittämisessä.

* Kehitysmaille annettavaa suoraa budjettitukea ei sen sijaan tulisi enää lisätä, sillä suomalaisten motivaatio kehitysyhteistyöhön perustuu paljolti siihen, että voimme tarjota kehitysmaiden käyttöön suomalaista osaamista.

* * *

Väyrysellä on pitkä kokemus kehitysyhteistyöstä. Ennen nykyistä pestiään ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä hän on ollut neljä kertaa ulkoministerinä. Vuosina 1983–87 Väyrynen onnistui ulkoministerinä yli kaksinkertaistamaan kehitysavun määrän pohjustaen tietä vielä suuremmalle kasvulle Harri Holkerin sinipunahallituksen aikana.

Huippu saavutettiin vuonna 1991, kun määrärahat kohosivat 3,8 miljardiin markkaan, eli hiukan yli 0,7 prosenttiin bkt:stä. Väyrynen oli Esko Ahon hallituksessa taas ulkoministerinä neljän oppositiovuoden jälkeen, kehitysyhteistyöministerinä tosin kristillisten Toimi Kankaanniemi.

Mutta lama oli jo iskenyt, ja määrärahoja leikattiin tunnetuksi tulleella juustohöylällä. Alkuvuosina kehitysavusta höylättiin joka vuosi neljäsosa pois. Vasta tänä vuonna määrärahat saatiin nostettua lamaa edeltävälle tasolle.

* * *

Paljon on vettä virrannut maailman joissa noista ajoista, jolloin Paavo Väyrynen vastasi Suomen ulkomaanhallinnosta.

Vuonna 1991 Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön suurimpia kohdemaita olivat Tansania, Kenia ja Sambia. Tansaniassa oli tuettu paikallista metsäteollisuutta, Valmetin traktoreiden kokoonpanotehdasta ja Dar es Salaamin satamaa sekä rakennettu dieselvoimaloita.

Länsi-Kenian maaseudulla porattiin kaivoja ja kehitettiin perusterveydenhuoltoa. Sambiaan toimitettiin koulukirjoja, ja sähköverkkoa pystytettiin maan pääkaupungissa Lusakassa.

Isoja yhteistyömaita olivat myös Mosambik, Nicaragua ja Vietnam.

Maakohtaisten hankkeiden osuus kaikesta kehitysyhteistyöstä oli reilu 60 prosenttia. Suomen hankkeiden toteutuksesta vastasivat tarjouskilpailun voittaneet kotimaiset konsulttiyritykset.

YK-järjestöille ja Maailmanpankille meni vajaa 30 prosenttia kehitysyhteistyöbudjetista. Humanitaarisen kriisiavun osuus oli kahdeksan prosenttia, ja kansalaisjärjestöjen osuus reilu kolme prosenttia.

* * *

Nyt tilanne on toisenlainen. Tänä vuonna Suomen noin 750 miljoonan euron kehitysapubudjetista enää vain 26 prosenttia suunnataan suoraan niin sanottuihin kohdemaihin. Kansainvälisten järjestöjen kautta maksettava monenkeskinen apu on kasvanut kahdenvälistä apua selvästi suuremmaksi siivuksi, kun EU:n hallinnoima kehitysyhteistyö on tullut mukaan omaksi momentiksi.

Humanitaarisen avun määrä on kohonnut hiukan, ei silti yhtä paljon kuin kansalaisjärjestöjen hankkeille myönnetty tuki, joka on noussut yli kymmeneen prosenttiin.

Mutta jos on rahavirtojen suunta toinen kuin ennen, niin myös maakohtaisen avun luonne on muuttunut rajusti.

* * *

Suomen kehitysavun suurimpia kohdemaita ovat nyt Tansania ja Mosambik. Tansaniaa Suomi tukee laittamalla 11 miljoonaa euroa vuodessa suoraan valtion budjettiin, muutaman miljoonan maan kuntien kehittämiseen sekä noin miljoona euroa vuodessa metsähallinnolle.

Periaatteessa Tansania käyttää ulkomailta saadut rahat omien suunnitelmiensa toteuttamiseen, mutta rahoittajamaiden suurlähetystöjen edustajat pääsevät myös mukaan Tansanian viranomaisten kokouksiin, joissa rahojen käytöstä päätetään.

Aiemmin Suomi rahoitti könttäsummalla myös Tansanian perusopetuksen kehittämistä, jonka ansiosta tyttöjen osuus peruskoulun aloittavista saatiin lähes tasoihin poikien kanssa.

Jos ei kansalaisjärjestöjen lukuisia hankkeita lasketa mukaan, niin tällä hetkellä ainoa suomalaisia konsultteja kaipaava hanke Tansaniassa on Sansibarin saarten ympäristöhallinnon suunnitteluprojekti, jonka puitteissa laaditaan myös peruskartat koko Sansibarin alueesta. Hanketta toteuttamassa on konsulttiyhtiö Pöyry.

Mosambikin Suomelta saamasta kehitysavusta peräti 80 prosenttia on budjettitukea tai suoraa tukea maan terveyshallinnolle ja opetusministeriölle. Mosambikille on maksettu vuosittain puhdasta rahaa reilu 16 miljoonaa euroa. Tulosten kerrotaan olevan hyviä. Terveyspalvelut ovat paremmin ihmisten saatavilla, niitä käytetään enemmän ja lapsikuolleisuus on vähentynyt.

* * *

Ulkoministeriössä budjettitukea perustellaan nimenomaan sillä, että pelkillä yksittäisillä hankkeilla ei kyetä ratkaisemaan kehitysmaiden laajempia ongelmia. Hanketuella ei juuri voida maksaa sairaanhoitajien tai opettajien palkkoja, mutta koko terveys- tai opetusalaa tukemalla voidaan.

Suomalaisia osaajia taas käytetään aiempaa vähemmän, koska korkeasti koulutettuja asiantuntijoita löytyy tänä päivänä usein paikan päältä. Kun kehitysyhteistyötä tehdään mahdollisimman tehokkaasti, apu hankitaan sieltä, mistä se parhaiten ja edullisimmin saadaan. ”Esimerkiksi hätäapua ei kannata hakea toiselta puolelta maailmaa, jos sitä on saatavilla nopeammin naapurimaasta”, ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston nettisivuilla todetaan.

Julkaisija: Kansan Uutiset