Viestintä kuuluisi kehityspolitiikan ytimeen

Kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrysen eilen esittelemä kehityspoliittinen ohjelmaluonnos katsoo yhtä hallinnonalaa ministerin työhuoneesta käsin. Se on sellaisenaan tietenkin kiinnostava ja nostalgiaa herättävä dokumentti, mutta siitä puuttuu ”ground reality” - se ei ole uskottava kaduilla. Mutta onko se uskottava edes kabineteissa?


Samaan aikaan todellisuudessa: Vuoteen 2015 on kahdeksan vuotta ja silloin pitäisi vuonna 2000 päätettyjen vuosituhattavoitteiden (MDG) olla saavutettuja. Nyt jo nähdään selviä ongelmia maailman köyhille annettujen lupausten pitämisessä.

Kaksi viidestä maailman asukkaasta saa edelleen tulla toimeen alle kahdella dollarilla päivässä. 50 maata on jäämässä jälkeen vähintään yhden MDG-tavoitteen kohdalla, niistä 24 sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maailmanpankin mukaan yli 600 miljoonaa ihmistä joutuu vielä vuoden 2015 jälkeenkin elämään alle yhden dollarin päivätuloilla.


Ilman muutosta vauhdittavia toimia monet maat jäävät asetetuista tavoitteista, varoittaa Maailmanpankki vuoden 2006 seurantaraportissaan.

Minkälaisin toimin muutosta voisi vauhdittaa ja miksi se on niin vaikeaa?

Taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen yleisesti vaikuttavista eri tekijöistä vallitsee maailmalla melko hyvä yksimielisyys, mutta asiantuntijat ovat erimielisiä näiden tekijöiden välisistä suhteista ja tärkeysjärjestyksestä.

Kansainvälisen kehitysyhteistyön donoriyhteisö on viime vuosina keskittynyt korostamaan hyvän hallinnon merkitystä. Monet kansalaisjärjestöt korostavat itsenäisen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan roolia kehityksen eteenpäinviejänä. Ekonomistit korostavat monia eri tekijöitä jatkuvan talouskasvun turvaajina.

Kansainvälinen Panos-instituutti julkaisi syksyn alkajaisiksi kiinnostavan raportin, jossa korostetaan viestinnän merkitystä kaikissa näissä prosesseissa. Raportin mukaan tehokkaat informaatio- ja viestintäprosessit ovat perusedellytys kestävälle kehitykselle, valittiinpa sitten mikä tie tai painotus hyvänsä.

Totta. Kaikki kehitykseen ja muutokseen pyrkivät prosessit ovat riippuvaisia ihmisten ja ihmisryhmien välisestä tiedonkulusta ja viestinnästä. Tämä koskee myös kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrysen eilen esittelemää ohjelmaluonnosta ”kohti kestävää ihmiskuntapolitiikkaa”.

Kohtalaisen järkyttyneenä huomaan, että nyt esitellyssä kehityspolitiikan luonnoksessa ei koko problematiikkaa tunnusteta tai tunnisteta. Unesco on ainoa YK-järjestö, jonka toiminta kootusti kohdentuu ihmismieleen, henkiseen arvomaailmaan ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Unescoa ja tukea sen toiminnalle ei ohjelmaluonnoksessa edes mainita! Tämä on oire jostain vakavammasta taudista kuin huonosta valmistelusta.

Minkälaisella ihmiskuntapoliittisella globaalikomennolla Väyrynen kääntää ”maailman kaiken kehityksen luonnontaloudellisesti kestäväksi” tai edes ”tehostaa kehitysponnistuksia erityisesti Afrikassa”, jos hänen mielestään kehityspolitiikassa tarvitaan viestintää ainoastaan kertomaan Suomen kehitysyhteistyöstä suomalaisille Suomessa?


Kehitysviestintää Suomessa on lisättävä. Sitä tekevien resursseja ja toimeksiantoa olisi syytä laajentaa merkittävästi ja samalla voitaisiin yhdessä kotimaisen viestintäalan kanssa pohtia sitä, kuinka kattavan kuvan suomalaiset viestimet antavat maailmasta ja ihmiskunnan enemmistön elämästä.

Kestävän ihmiskuntapolitiikan kannalta olennaista on kuitenkin se, että tietoa on oltava kaikkien saatavilla ja viestintäprosesseja on tuettava nimenomaan kehitysmaissa – jos mitään todellista muutosta ylipäänsä halutaan saada aikaan.

Meillä ja muualla tiedon lisääminen ja viestintä ovat avainasemassa myös monikulttuurisuuden tukemisessa, yhteiskuntien ja kulttuurien välisen ymmärryksen lisäämiseksi ja sitä kautta konfliktien torjumiseksi. Koulutuksessa viestinnän ja viestintäteknologian mahdollisuudet ovat huikeat. Juuri Unesco on se YK-järjestö, jolla on mandaatti ja tietotaito näissä asioissa.


Tehokas viestintä luo suhteita, synnyttää keskustelua, antaa vaihtoehtoja, mahdollistaa valistuneen päätöksenteon, auttaa rakentamaan yhteisöjä ja liittolaissuhteita, kiihdyttää ja saa aikaan muutosta. Kaikki pysyvä muutos myönteiseen suuntaan edellyttää tehokasta viestintää ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Eikä vain päättäjältä päätöksen kohteelle. Valistunutkaan diktatuuri ei pysty tätä totuutta enää kumoamaan.

Mitä siitä tulee, jos huhu on kansalaisen ja salainen poliisi hallituksen luotettavin tietolähde? Burman juntta katkaisi maansa internet- ja kännykkäyhteydet. Viestintästrategia sekin.

Kestävä kehitys edellyttää, että ihmiset voivat osallistua omaa elämäänsä koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Ihmisten täytyy saada tietoa, mutta myös oma äänensä kuuluviin. Kun Maailmanpankki vuosituhannen vaihteessa kerrankin kysyi 40.000 köyhältä ihmiseltä mitä he eniten toivovat, äänen saaminen oli tärkein asia heti välittömien perustarpeiden jälkeen.

Informaatio ja viestintä ovat hyvän hallinnon ydinasioita, keskeisiä niin poliittisen keskustelun ja vallankäytön kuin hallinnon vastuullisuuden ja avoimuuden kannalta. Ilman tietoa ja viestintää eivät kansalaiset saa tietoa oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan eikä kansalaisyhteiskunta vahvistu. Ilman niitä ei myöskään talous kehity eikä yhteiskunta sopeudu muutoksiin.


Viestintä ei ole yksisuuntainen prosessi. Politiikka on viestintää, jatkuvaa dialogia kansalaisten, heidän edustajiensa ja valtiojohdon välillä. Riippumattomalla ja ammattitaitoisella medialla on aivan erityinen rooli poliittisessa keskustelussa, mutta myös yksilöllisempi viestintä voi vaikuttaa. Kännyköitä käytetään yhä enemmän vaalien rehellisyyden valvontaan, tekstiviestikampanjat voivat kaataa diktaattorin ja bloggarit muuttavat maailmaa. Terve poliittinen prosessi edellyttää avointa viestintäympäristöä.

Hyvä hallinto edellyttää, että kansalaisten saatavilla on avointa ja luotettavaa tietoa valtion asioista ja julkisista palveluista ja että he tämän tiedon varassa pystyvät arvioimaan ja valvomaan hallituksen toimintaa. Avoin viestintä ja oikea tieto pienentävät korruption mahdollisuutta sekä tehostavat viranomaistoimintaa ja julkisia palveluita. Minkälaisen muutoksen internetiin saataville sijoitettu yksinkertainen hakemuslomake tai maarekisteri voikaan saada aikaan lukutaidottoman intialaisen pienviljelijän elämässä, kun hänen ei tarvitse tehdä viikon mittaista kävelymatkaa maakunnan pääkaupunkiin tuntemattomien virkamiesten huijattavaksi saadakseen pienlainaa varten todistuksen omasta omaisuudestaan, vaan hän voi oman kylän nettikioskista tutun luku- ja kirjoitustaitoisen kioskinpitäjän avulla tilata ja tulostaa rekisteriotteensa itse!

Uusi teknologia auttaa tässä, mutta ratkaisevaa on tahto, asenne - ja sen syntyminen taas on ihan vanhanaikainen viestintäprosessi.


Kansalaisyhteiskunnan verkot on kaikkialla kudottu ihmisten välisellä viestinnällä. Yksittäiset ihmiset, ihmisryhmät, järjestöt, liikkeet ja instituutiot luovat vahvassa kansalaisyhteiskunnassa valtavaa sosiaalista pääomaa ja luottamusta yhteisten asioiden hoitoon pääasiassa viestinnän keinoin jakamalla tietoa. Siellä, missä ihmiset ovat aktiivisesti mukana vapaassa keskustelussa heitä itseään koskevista asioista, yhteiskunnalliset asenteet ja yksilölliset toimintatavat muuttuvat varmemmin ja nopeammin kuin siellä missä tällaista debattia ei käydä.

Kansalaiset käyttävät saatavilla olevaa tietoa kekseliäästi. Intialaiset viljelijät todistivat Google Earthin avulla, että heidän maansa ovat viljelykäytössä eikä joutomaana hallituksen pois annettavissa. Samalla, alun perin hupiohjelmaksi kuvitellulla välineellä kyetään seuraamaan kylien tuhoamisia ja väestönsiirtoja Darfurissa ja Burman viidakoissa.


Myös taloudellinen kehitys on kaikilla tasoillaan riippuvainen viestinnästä. Viestintää tarvitaan köyhän viljelijän tuotteiden markkinointiin yhtä lailla kuin vahvistamaan ministerin argumentaatiota kauppaneuvotteluissa. Avoin tiedotusilmapiiri ja läpinäkyvät viestintäjärjestelmät luovat edellytyksiä talouskasvulle ja reiluille markkinoille. Viestintäteknologian kumous tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös pienille ja keskisuurille yrityksille, siinä missä isommillekin. Kännykkä avaa huikeasti uusia mahdollisuuksia, eikä se lankapuhelinverkostojen puuttuessa ole sellainen ylellisyystuote kuin minä se Suomessa koettiin vielä 10 vuotta sitten.

Koska markkinat eivät aina tasapuolisesti huolehdi köyhimpien tarpeista, on julkisen vallan tehtävä sääntelyllä ja muin keinoin varmistaa, että relevantti tieto- ja viestintäteknologia on kaikkien ulottuvilla. Tämä on meillä tietysti sekä kehitysyhteistyötä että ulkomaankauppaa, mutta sen pitäisi olla myös mitä suurimmassa määrin globaalipolitiikkaa. Osaksi WTO:ta liitetty kansainvälinen patentti- ja tekijänoikeussuoja pitävät nykyisellään huolen siitä, että hyöty ei jää köyhille. Suomen kehityspolitiikka voisi tällaistakin asiaa.


Medialla on kaikessa ylläkuvatussa erityisen keskeinen roolinsa. Joukkotiedotusvälineet tarjoavat foorumin poliittiselle keskustelulle ja myös muokkaavat asenteita. Lehdistönvapaus ja omistuksen monimuotoisuus ovat perusedellytyksiä vallan vahtikoiran roolin toteutumiselle. Journalistinen ammattitaito ja eettiset periaatteet, työn turvallisuus ja säädylliset työolosuhteet ovat oleellinen osa riippumattoman ja laadukkaan journalismin agendaa, jonka tarkoitus on turvata moniäänisyys myös sisällössä, se että köyhimpien ja haavoittuvimpien ihmisryhmien ääni näkyy ja kuuluu viestimissä. Tämä monipuolinen yleisön palveleminen ei voi olla vain julkisen palvelun tehtävä. Laatujournalismista täytyy tehdä oikea kilpailuvaltti myös taloudellista voittoa tavoittelevalle medialle.

Viestintäalalla löytyy myös paljon kaivattua suomalaista osaamista ja kokemusta. Suomi on jatkuvasti sananvapauden ja lehdistönvapauden kärkimaita ja kuuluu vähiten korruptoituneisiin yhteiskuntiin. Journalistinen ammattikoulutus ja eettinen itsesääntelyjärjestelmä ovat meillä kansainvälisesti katsottuna korkealaatuisia ja toimivia. Tietotekniikan alalla Suomi tunnetaan maailmalla Nokian lisäksi Linuxin kotimaana.

Suomen kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö viestivät jotakin joka tapauksessa, halusi ulkoministeriö sitä tai ei. Satsaamalla tietoon, viestintään - ja viestimiin – tuetaan dialogia, keskustelua ja muutosta. Suomessa ja kehitysmaissa.


elsingissä 3.10.2007
uha Rekola
uheenjohtaja, Viestintä ja kehitys –säätiö Vikes
uha.rekola@journalistiliitto.fi