Internet tuli Tansaniaan

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa Iringassa, muutaman kymmenen tuhannen asukkaan pikkukaupungissa Tansaniassa opettamassa internetin käyttöä ja digitaalista mediaa tiedotusopin opiskelijoille paikallisella Tumaini-yliopistolla.

Kokemus on ollut antoisa. Opiskelijat ovat innokkaita ja nopeita oppimaan, vaikka lähtötaso ja käytössä olevat resurssit eivät aina ole kovin kummoisia.

Opetuskeikka on osa suomalaisten journalistijärjestöjen Viestintä ja kehitys -säätiön eli Vikesin kehitysyhteistyöhanketta. Kun hanketta puolitoista vuotta sitten käynnistettiin, Tumaini-yliopistolla oli Tansanian mittakaavassa varsin hienot tietokoneluokat sekä toimiva internetyhteys, mutta opettajat eivät juuri osanneet hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia. Tiedotusopin opiskelijoille ei lainkaan opetettu internetin käyttöä.

Nettiyhteys oli myös sen verran hidas, että internetin hyötyjä oli vaikea ymmärtää. Vikesin hankkeen aluksi verkon kaistanleveys kaksinkertaistettiin, sillä seurauksella että internetin käyttö koko yliopistolla moninkertaistui.

* * *

Ennen yliopistolle tuloa vain noin puolet opiskelijoista on koskaan käyttänyt tietokonetta. Ensimmäisen syksyn atk-kursseilla yliopiston kaikki opiskelijat oppivat tekstinkäsittelyohjelman alkeet, mutta sen jälkeen opiskelu on hyvin teoreettista. Radiotyötä on opetettu ilman nauhureita ja tv-työtä ilman kameraa.

Internetkurssilla onkin lähdettävä liikkeelle perusasioista. Yhtenä päivänä käytimme melkein koko tunnin yksinkertaisten faktojen etsimiseen. Opiskelijat googlasivat eri maiden pääkaupunkeja, presidenttejä ja asukaslukuja. Seuraavalla tunnilla haettiin tansanialaisten viranomaisten, järjestöjen ja yritysten yhteystietoja nettisivuilta.

Vähitellen ruvettiin syventymään kansainvälisiin uutissivustoihin ja afrikkalaisiin verkkoportaaleihin.

Kurssin välikokeessa opiskelijat saivat hakea netistä tietoa naapurimaan Kenian tulevista vaaleista sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista Kilimanjarovuoren ympäristöön ja paikallisiin elinkeinoihin.

Viime viikolla opiskelijat kävivät editoimassa nettitietosanakirja Wikipedian Iringan kaupungista kertovaa sivua.

* * *

Hankkeen aikana olen myös saanut seurata aitiopaikalta digitaalisen median rynnistystä Tansaniaan. Kun vielä viime vuonna Tumaini-yliopistolla opetettiin valokuvausta filmikäyttöisellä kameralla ja opiskelijat saivat harjoitustöissään käyttää yhteensä neljä filmiruutua, tänä päivänä monella opiskelijalla on oma digikamera, muutamalla jopa kannettava tietokone.

Myös Vikesin hankkeen alussa lahjoittamat muutamat digikamerat ovat ahkerassa käytössä.

Vielä vuosi sitten koko Tansaniasta löytyi hallituksen nettisivujen ohella vain yksi mediatalo, jolla oli jokseenkin toimiva verkkopalvelu. Nyt jo toistakymmentä sanomalehteä julkaisee juttunsa netissä, ja alan pioneerista IPPmedia.comista on kehittynyt monipuolinen verkkoportaali, jolta pääsee chattifoorumeille tai saman firman omistamien maan suosituimpien tv- ja radiokanavien sivustoille.

* * *

Internetin käytön opetteleminen vaati kuitenkin aikaa ja myös journalistista etiikkaa. Hyvä osoitus tästä oli, kun Tansanian suurimpiin kuuluva englanninkielinen päivälehti julkaisi viikon ajan printtilehden ulkomaansivuilla BBC:n edellispäivän verkkouutisia sanasta sanaan lähdettä mainitsematta.

Eräs uuden sukupolven haasteista on myös toimittaa internetiin tavallisille ihmisille relevanttia suahilinkielistä tietoa ja vaikkapa viranomaislomakkeita ministeriöiden ja virastojen verkkosivuille. Lukuisten kansalaisjärjestöjen ylläpitämät hienot sivut on usein suunnattu englantia hallitsevalle pienelle vähemmistölle.

Uusin innovaatio ovat Tansanian suurimpien pankkien vastikään avaamat verkkopankit, joiden avulla ihmiset voivat käydä nettikahvilassa hoitamassa raha-asiansa tarvitsematta jonottaa pitkiä aikoja pankissa.

Median puolella myönteisimpiä esimerkkejä lienevät eräät paikalliset blogit. Täällä Iringassa asuva toimittaja ja aikuiskouluttaja Maggid Mjengwa päivittää joka ilta blogiaan, jolle hän postittaa lyhyen kommentin kera valokuvia arjen iloista ja suruista niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Mjengwan blogin vierailijamäärä ylittää jo Tansanian suurimpien päivälehtien levikin.

* * *

Jos internetin tulo mullistaa täkäläistä mediaa, niin matkapuhelimet ovat muuttaneet tavallisten ihmisten elämää vielä sitäkin enemmän. Eikä pelkästään kaupugeissa, vaan myös maaseudulla.

Paikallinen päivälehti julkaisi talousliitteessään reportaasin 56-vuotiaasta rouva Rosemarystä, syrjäkylän asukkaasta, joka sijoitti säästöistään reilu 20 euroa halvimpaan tarjolla olevaan Nokian puhelimeen. Summa on varsin huomattava maassa, jossa maaseudun asukkaiden enemmistö elää yhä pitkälti omavaraistaloudessa, alle euron päivätuloilla.

Vielä muutama vuosi sitten kyläläisten oli puhelinsoittoa varten matkustettava sata kilometriä lähimpään kuntakeskukseen, mistä löytyi toimiva lankapuhelin. Nyt rouva Rosemary voi soittaa tyhjän puhelun pojalleen kaupunkiin, ja hetken päästä poika soittaa takaisin.

Toiset kyläläiset, joilla ei ole varaa omaan puhelimeen, maksavat reilu 50 senttiä minuutilta saadessaan soittaa Rosemaryn kännykästä sukulaisilleen. Tällä tavoin kännykkä maksoi itsensä takaisin parissa kuukaudessa.

Julkaisija: Kansan Uutiset