Kovaa peliä Zimbabwessa

YouTube-sivuston kautta leviää brittiläisen tv-kanavan ITN:n lyhyt videopätkä, jossa kanavan reportteri yrittää haastatella Zimbabwen presidenttiä Robert Mugabea.

”Millä perusteella pidätte itseänne Zimbabwen presidenttinä”, ITN:n toimittaja kysyi turvamiesten ympäröimältä Mugabelta maanantaina tämän saapuessa Afrikan unionin huippukokoukseen Sharm el Sheikhissä Egyptissä.

”Samalla perusteella kuin Gordon Brown pitää itseään Britannian pääministerinä”, Mugabe vastaa videolla häkeltyneenä turvamiesten siirtäessä brittitoimittajaa kauemmas.

”Me emme ole enää Britannian siirtomaa”, 84-vuotias Mugabe jatkaa hämmennyksestä toettuaan ja huutelee vielä toimittajan perään: ”Mitä tekemistä briteillä on Zimbabwen kanssa? Keitä te olette? You bloody idiots!”

* * *

Brittikanavan uutisinsertti on pelkistetty esimerkki länsimaiden ja länsimedian suhtautumisesta Zimbabween, ja myös kuvaava esimerkki siitä, miten Mugabe käyttää vastakkainasettelua hyväksi pönkittääkseen valtaansa.

Mitä enemmän Mugabea lännessä arvostellaan, sitä kiivaammin hän syyttää entistä siirtomaaisäntää ja kahdeksan vuotta jatkunutta kauppasaartoa Zimbabwen ennätysinflaatiosta ja muista ongelmista.

Nurkkaan ajettu presidentti kerää myös suosiota sillä, että hän tekee niin kuin lystää. ”Ne, jotka haluavat hyväksyä Zimbabwen vaalit, voivat tehdä sen, ja ne, jotka eivät halua, voivat jättää sen tekemättä”, Mugabe totesi viikonloppuna.

* * *

Viikko sitten pidetty presidentinvaalin toinen kierros oli epäilemättä farssi, etenkin sen jälkeen kun vaalin ensimmäisen kierroksen voittanut opposition ehdokas Morgan Tsvangirai vetäytyi väkivaltaisuuksien vuoksi kisasta muutama päivä ennen äänestystä.

Mugabe oli lopulta ainoa ehdokas, mutta Tsvangirain nimi ja kuva jäivät äänestyslipukkeisiin, koska vetäytymisilmoitus tuli liian myöhään.

Zimbabwen tv:ssä riemuittiin sunnuntaina Mugaben äänivyörystä ja ”ylivoimaisesta vaalivoitosta”. Istuva presidentti sai reilu kaksi miljoonaa ääntä, mutta Tsvangiraitakin äänesti 233 000 ihmistä opposition boikottikehotuksista huolimatta.

Eteläisen Afrikan maiden talousyhteisön SADC:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit eivät edustaneet kansan tahtoa vaalia edeltäneiden väkivaltaisuuksien vuoksi ja koska opposition vaalitilaisuudet estettiin.

Presidentti Mugaben Zanu-puolueen iskujoukot surmasivat vaalikampanjan aikana kymmeniä opposition kannattajia. Maaseudulla tuhansia ihmisiä hakattiin tai kidutettiin kostoksi siitä, että heidän vaalipiirissään oli vaalien ensimmäisellä kierroksella äänestetty oppositiota.

* * *

Zimbabwen hallituksen kannalta katsottuna pelottelukampanja oli kuitenkin menestys. Mugabe pysyi kuin pysyikin vallassa, vaikka vain harva olisi uskonut siihen vielä keväällä Zanu-puolueen menetettyä vaaleissa parlamentin enemmistön ja Mugaben koettua kirvelevän tappion presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella.

Uhkailusta ja painostuksesta huolimatta äänestysprosentti jäi silti alhaiseksi, kuten myös kevään parlamenttivaaleissa ja presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella. Molemmilla kerroilla vain 42 prosenttia äänioikeutetuista vaivautui vaaliuurnille. Maassa, jossa leipä maksaa tänä päivänä kolme miljardia paikallista dollaria, useimmilla ihmisillä on tärkeämpiä asioita mietittävänä.

Vertailun vuoksi Kenian joulukuisissa vaaleissa äänestämässä kävi 69 prosenttia äänioikeutetuista. Togon viime syksyn parlamenttivaaleissa äänestysvilkkaus oli peräti 85 prosenttia.

* * *

Mugaben voitto vaaleissa voi yllättävää kyllä myös helpottaa sovun löytämistä Zimbabwessa. Näin arvelee politiikantutkija Tom Cargill Britannian ulkopoliittisesta instituutista Chatham Housesta.

Tutkijan mukaan ulkomaiden on nyt kieltämättä hankalampi painostaa Mugabea yhteishallitukseen parlamenttivaalit voittaneen MDC-puolueen kanssa, koska Mugabe on nyt maan laillisesti valittu presidentti, siitäkin huolimatta että vaaliprosessissa oli lukuisia epäkohtia.

Mutta asian toinen puoli on se, että Mugaben voi olla helpompi suostua myönnytyksiin, kun hänen oma asemansa on taas vahvempi. Sillä onhan varmasti mukavampi luopua vallasta vapaaehtoisesti kuin tulla nöyryyttävällä tavalla syrjäytetyksi tappiollisissa vaaleissa. Mugabe on kaikesta huolimatta ”kansakunnan isä”, joka johdatti maan itsenäisyyteen vuonna 1980 valkoista rotusortohallintoa vastaan käydyn pitkällisen vapautustaistelun päätteeksi.

Varsin todennäköinen vaihtoehto lähitulevaisuudessa onkin Mugaben Zanu-puolueen ja kahtia hajonneen MDC-puolueen muodostama yhteishallitus, jossa MDC:n Morgan Tsvangirai nimitetään pääministeriksi – Kenian esimerkin mukaisesti.

Keniassa vilpillisten vaalien ja väkivaltaisuuksien jälkeen presidentti Mwai Kibaki tukijoineen suostui lopulta yhteishallitukseen parlamenttivaalit voittaneen opposition Oranssin demokratialiikkeen kanssa.

* * *

Pahin uhka sopuratkaisulle ovat nyt Britannia, Yhdysvallat ja EU, jotka vaativat Zimbabwen vastaisten pakotteiden kiristämistä entisestään. Britit ehtivät jo kieltää Zimbabwen krikettijoukkueen tulon saarivaltakuntaan.

Länsirintama kuitenkin repeilee, sillä brittiläinen kaivosjätti Anglo American suunnittelee parhaillaan Zimbabwen itsenäisyyden ajan suurinta yksittäistä investointia, 300 miljoonan euron arvoista platinakaivoshanketta. Zimbabwe on maailman toiseksi suurin platinantuottaja.

”Me emme harjoita liiketoimintaa pelkästään sen perusteella mikä on suosittua. Meidän on tehtävä ratkaisuja, joita pidämme vastuullisina”, kommentoi Anglo Americanin johtaja Mark Moody-Stuart, entinen Shellin pääjohtaja 90-luvulla nigerialaisen ympäristöaktivistin ja kirjailijan Ken Saro-Wiwan hirttämisen aikoihin.

Julkaisija: KU