Sri Lankan sotalesket kokoavat sirpaleita

Huolehtiminen kahdeksasta teinistä ei ole helppo tehtävä 70-vuotiaalle srilankalaiselle isoäidille, jota kutsutaan tässä Yamunadeviksi.

Lapsista neljä menetti molemmat vanhempansa vuonna 2009 päättyneen Sri Lankan sisällissodan loppuvaiheessa. Toisilla neljällä on isä elossa.

"Minulla ei ole valinnanvaraa, jonkun on huolehdittava heistä", sanoo Yamunadevi, joka asuu pohjoisella Mullaithivun alueella.

Hän pelkää, ettei pysty kauaa tukemaan nuorten koulunkäyntiä.

Miehet kuolleet tai kateissa

Tarina on yleinen Sri Lankan yli 20-vuotisen sodan koettelemissa pohjois- ja itäosissa. Vanhat ja nuoret naiset joutuvat huolehtimaan perheistä, koska miehet ovat kuolleet tai kateissa.

Tamilitiikereiksi kutsuttu LTTE-sissiliike kävi sotaa tamilivähemmistön oman valtion puolesta. Valtaväestönä olevien singaleesien johtama armeija kukisti kapinan.

Pelkästään elokuusta 2006 toukokuuhun 2009 kodeistaan pakeni 300 000 ihmistä. Valtaosa on sittemmin palannut kyliinsä, mutta ongelmat eivät ole ohi.

Tilastojen mukaan sota-alueille jäi yli 89 000 kaksi-kolmekymppistä leskinaista, joista monilla on useita lapsia.

Valtaosa heistä on sissien leskiä, lasten ja naisten asioiden apulaisministeri M.A.M. Hizbullah kertoo.

Elinkeinoja viritellään

Ministeriö on pyytänyt naapurimaalta Intialta apua leskille. Intia on seurannut aina tarkkaan Sri Lankan tapahtumia, sillä sen alueella asuu myös tamileja.

Omaehtoistakin apua viritellään. "Aiomme perustaa tänne vaatetehtaan", Kilinochchin aluevirkamies Roopavathi Ketheeswaran kertoo.

Hänen mukaansa naisten on vaikea löytää säännöllistä työtä, ellei hankkeita räätälöidä heidän tarpeidensa mukaan.

Jos työtä löytyykin, tulot voivat jäädä surkean pieniksi. Ravindranathan Valarmadu, 17, ansaitsee reilut 12 euroa kuussa keräämällä taloista maidon kuutena päivänä viikossa.

Miesvaltainen järjestelmä

Lesket ja kadonneiden miesten vaimot jonottavat Vaharain alueen virastotalolla apua moninaisiin ongelmiin. Taloushuolien ohella elämää voi hankaloittaa henkilöpapereiden tai maanomistuskirjojen katoaminen.

"Leskien ja yksinhuoltajien kohtalo on vaikea tamilien perinteisesti miesvaltaisessa järjestelmässä", toimistoa hoitava Rasanayagam Rahulanayani myöntää.

Saroja Devi, 27, on kahden lapsen äiti, jonka mies katosi perheen paetessa sotaa pohjoisesta.

"En tiedä, onko hän edes elossa", Devi sanoo. Hän jatkaa kuitenkin etsimistä ja yrittää samalla elättää perheensä.

"Autan sukulaisiani pellolla ja saan heiltä vähän rahaa", kertoo Devi, joka on jo myynyt kaikki korunsa hengenpitimiksi.

Samassa tilanteessa on Navunda Sudha, 29, joka uskoo miehensä olevan valtion vankilassa. Hän anoo valtion tukea ompelukoneen ostoon.