Missä viipyy mustan Afrikan vallankumous?

Arabimaiden vallankumoukset ovat nostattaneet pieniä protesteja myös useissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa. Asiantuntijatkin arvuuttelevat vielä, syttyykö kipinöistä roihuja.

"Egypti on osa Afrikkaa, ja niillä on vuosituhansien yhteinen historia", oikeudenmukaisuutta Afrikkaan vaativan Pambazuka-nettisivuston toimittaja Firoze Manji sanoo.

Hänen mukaansa afrikkalaiset ovat seuranneet pohjoisen tapahtumia suurella kiinnostuksella ja saaneet niistä puhtia omaan toimintaansa.

Köyhä etelä samassa veneessä

Globalisaatio ja talouden liberalisointi ovat kohdelleet maapallon köyhän etelän asukkaita paljolti samalla tavalla, Manji muistuttaa.

"Köyhtyminen, kasvava työttömyys, yhä heikommat mahdollisuudet saada päättäjät vastuuseen", Manji luettelee ajan ilmiöitä.

Ja lista jatkuu: maatalouden aleneva tuottavuus, omistuksen keskittyminen ja hallitusten nöyrtyminen pohjoisen poliittisten ja taloudellisten toiveiden täyttäjiksi.

Egyptiä kurjempi öljymaa

"Tunisia ja Egypti ovat muuttuneet opposition kutsuhuudoiksi monessa maassa", Länsi-Afrikassa työskentelevä yhdysvaltalainen toimittaja Drew Hinshaw sanoo.

Hän ei hämmästyisi kansannousua esimerkiksi länsiafrikkalaisessa Gabonissa, joka on "traagisen alikehittynyt öljynviejämaa".

Hinshaw'n mukaan Gabonin kansantuote henkeä kohti on kaksinkertainen Egyptiin verrattuna, mutta väestö elää kurjuudessa.

Itsevaltainen Bongon perhe on hallinnut Gabonia paljon pitempään kuin vuonna 1981 valtaan tullut Hosni Mubarak Egyptiä. Omar Bongo oli Gabonin presidenttinä 1967-2009. Virassa jatkaa nyt hänen poikansa Ali.

Nuoret vailla työtä

Sudanin Khartumissa on nähty opiskelijamielenosoituksia öljyn ja sokerin hintatukien leikkaamista vastaan.

Etiopiassa tunnettu toimittaja Eskinder Nega pidätettiin "yrityksistä yllyttää protesteja" Egyptin malliin.

Kamerunissa oppositio on varoittanut kansannoususta, ellei hallitus alenna ruoan hintaa.

"Muuallakin Afrikassa on paljon työttömiä nuoria. Heille ei näy tulevaisuutta maassa, jota sama eliitti on hallinnut 25, 30 tai 35 vuotta", Christian Science Monitor -lehden Afrikan toimiston päällikkö Scott Baldauf sanoo.

"Nuori zimbabwelainen ymmärtää nuoren egyptiläisen turhautumisen", hän jatkaa.

Riittävätkö vaalit?

"Huonon hallinnon kuivattama puu odottaa sytyttäjää monissa Afrikan maissa. Kapinan vaatimia johtajia ja kansalaisjärjestöjä ei kuitenkaan löydy samassa määrin kuin Pohjois-Afrikasta", Baldauf miettii.

Afrikkalaisen konfliktinesto-ohjelman tutkija Emmanuel Kisiangani arvioi, että myös Afrikan monietnisyys jarruttaa kapinaa.

"Saharan eteläpuolisen Afrikan hallitukset ovat luoneet etnis-poliittisia jakolinjoja", hän sanoo.

Afrikkaan on tänä vuonna luvassa vaalit yli 20 maahan, mukaan lukien Zimbabwe ja Nigeria.

Nettijournalisti Manji epäilee, tyydyttääkö vaaliuurna ihmisiä, jotka kaipaavat demokratiaa kaikille elämän alueille.

"Kansannousut ovat herättäneet toiveen, että väki pystyy oikeasti vaikuttamaan poliittisiin kohtaloihinsa", Kisiangani vahvistaa.