Pitkään Jemeniä tutkineelle akatemiatutkija Susanne Dahlgrenille Jemenin mielenosoitusten kiihtyminen ei ole tullut yllätyksenä.

Dahlgren on tutkinut etenkin Etelä-Jemenin yhteiskuntaa 1980-luvun lopulta alkaen ja asunut maassa useaan otteeseen. Hän on nähnyt tyytymättömyyden itävän jo vuosia.

“Ihmiset ovat nähneet, kuinka presidentti panee ison siivun maan tuloista omaan taskuunsa ja käyttää valtion kassaa lahjoakseen liittolaisiaan ja vastustajiaan. Jotta ne varat saataisiin kansalliseen kehitykseen, järjestelmä on välttämätöntä puhkoa”, Dahlgren toteaa.

Tammikuusta lähtien Jemenissä on järjestetty jatkuvasti mielenosoituksia, joihin on osallistunut kymmeniätuhansia ihmisiä.

Protestit ovat äityneet väkivaltaisiksi, sillä presidentti Ali Abdullah Saleh on lähettänyt kaduille vastamielenosoittajia sekä päästänyt kovaotteiset turvallisuusjoukot ja tarkka-ampujat taltuttamaan protesteja. Kymmeniä mielenosoittajia on kuollut ja satoja on loukkaantunut.

Kahtiajakautunut maa

Mielenosoitukset lähtivät leviämään Etelä-Jemenistä, joka on ollut pitkään tyytymätön asemaansa. Nyky-Jemen syntyi vasta vuonna 1990, kun Pohjois- ja Etelä-Jemen yhdistyivät yhdeksi valtioksi. Jo vuonna 1994 alueet ajautuivat lyhyeen sisällissotaan ja Etelä-Jemen yritti itsenäistyä, tuloksetta.

“Sisällissodan jälkeen Etelä-Jemenissä on koettu, että pohjoinen on miehittänyt sen. He vertaavat tilannetta Englannin siirtomaa-aikaan”, Dahlgren kuvailee.

"Jemeniläiset ovat tyytymättömiä samoihin asioihin kuin monien muidenkin arabimaiden asukkaat - korruptioon ja köyhyyteen."

Etelän armeijasta erotetut upseerit ja sotilaat ryhtyivät jo vuonna 2007 järjestämään mielenosoituksia Etelä-Jemenissä. Heihin liittyi työttömiä nuoria ja myöhemmin muita ryhmiä. Näin syntyi löyhästi organisoitunut etelän liike, joka vaatii protesteillaan alueen itsenäistymistä.

Arabimaailman viimeaikaisen kuohunnan seurauksena protestit ovat levinneet etelästä poikkeuksellisesti myös Pohjois-Jemenin kaupunkeihin, kuten pääkaupunki Sanaahan sekä Taiziin. Protestoijat ovat vaatineet korruptiosta ja sukulaistensa suosimisesta syytetyn presidentti Salehin eroa.

Yhteinen tyytymättömyys

Jemeniläiset ovat tyytymättömiä samoihin asioihin kuin monien muidenkin arabimaiden asukkaat - korruptioon ja köyhyyteen. Esimerkiksi Maailman ruokaohjelman WFP:n mukaan lähes kolmasosa jemeniläisistä kärsii ruokapulasta ja melkein puolet elää alle kahdella dollarilla päivässä.

Maan talous on kuralla, sillä vähäiset öljyvarat ovat hupenemassa. Joidenkin arvioiden mukaan työttömiä on jopa 40 prosenttia väestöstä.

Työttömyys koskettaa erityisesti nuoria, sillä lähes kaksi kolmasosaa jemeniläisistä on alle 24-vuotiaita. Parinkymmenen vuoden kuluttua jemeniläisiä uskotaan olevan tuplasti nykyiseen 24 miljoonaan verrattuna.

Samaan aikaan kun elinolosuhteet kurjistuvat, presidentti Saleh keskittää vallan ja vaurauden itselleen.

"“Jemen on maailman toiseksi raskaimmin aseistettu maa. Mikä tahansa vallankumous täällä tulee olemaan väkivaltainen ja johtaa luultavasti sisällissotaan”

“Vuoden 2008 tilastojen mukaan korruptio maksaa Jemenille neljä miljardia dollaria vuodessa. Se on pois kaikilta ministeriöiltä – terveydestä, koulutuksesta, hyvinvoinnista”, toteaa Jemenin pääkaupungissa Sanaassa työskentelevä Yemen Times -lehden toimittaja Iona Craig.

Vuodesta 1978 ensin Pohjois-Jemeniä hallinnut ja nykyisin koko maata hallitseva Saleh on peukaloinut parlamenttivaalien tuloksia, tiukentanut lehdistönvapautta ja nimittänyt sukulaisensa ja heimonsa luottomiehet hallinnon keskeisiin virkoihin.

Dahlgrenin mukaan Saleh onkin vain jäävuoren huippu, jonka erottaminen ei yksin riitä muuttamaan Jemenin tilannetta.

“Kun mielenosoittajat Jemenissä huutavat iskulauseita Salehin häipymisestä, he oikeastaan tarkoittavat koko järjestelmää. Mielenosoittajat eivät suinkaan halua Egyptin mallia, jossa armeija ottaisi vallan, sillä armeijan johdossa ovat Salehin sukulaiset. Silloin seurauksena olisi vielä hirveämpi tilanne”, Dahlgren selittää.

”Käärmeet” yhdistyvät

Presidentti Saleh on joskus sanonut Jemenin hallitsemisen olevan kuin käärmeiden päiden päällä tanssimista – niin monta ryhmää maassa on otettava huomioon.

Nyt “käärmeet” näyttävät olevan yhdistymässä. Esimerkiksi etelän mielenosoittajat ovat ilmoittaneet tukevansa pohjoisen vaatimuksia erottaa presidentti ja jättäneet itsenäistymisvaatimukset sivuun.

“Se on rohkaisevaa. Jos erilaiset poliittiset voimat kautta maan yhdistyvät, se on iso askel kohti mädän hallinnon syrjäyttämistä”, Dahlgren toteaa.

Myös oppositio sekä pohjoisessa omaa sotaansa käyvät shiialaiset huthilaiskapinalliset ovat ilmoittaneet seisovansa mielenosoittajien takana.

Erityisen mielenkiintoista Dahlgrenin mukaan on, että myös Jemenin vaikutusvaltaiset heimot ovat alkaneet valita puoliaan. Heimot käyttävät Jemenissä maaseudulla usein enemmän valtaa kuin keskushallinto, ja presidentti onkin usein lahjonut ne puolelleen.

“Nyt isoimmat heimoyhteenliittymät ovat ilmoittaneet tukevansa mielenosoittajia. Se on suuri isku presidentille, sillä Jemenissä yksikään hallitsija ei voi hallita ilman luottosuhdetta isojen heimojen kanssa”, Dahlgren toteaa.

Sanaassa asuva Iona Craig ei usko, että jemeniläiset kykenevät silti samanlaiseen vallankumoukseen kuin egyptiläiset tai tunisialaiset. Maassa ei ole samanlaista koulutettua keskiluokkaa eikä mielenosoitusten kannatus ole ollut yhtä laajaa. Lisäksi riskit ovat suuret.

“Jemen on maailman toiseksi raskaimmin aseistettu maa. Mikä tahansa vallankumous täällä tulee olemaan väkivaltainen ja johtaa luultavasti sisällissotaan”, Craig toteaa.