Porthanian luentosalin valkokankaalle heijastetussa kuvassa Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja PLO:n johtaja Jasser Arafat kättelevät takanaan Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton. Kuva on Oslon sopimuksen allekirjoitustilaisuudesta 13. syyskuuta 1993.

Kuvan valkokankaalle heijastanut Hagit Ofran kertoo olleensa silloin suorittamassa asepalvelustaan. ”Meidät koottiin kaikki katsomaan tv-lähetystä ja sitä katsoessani tunsin vahvasti, että nyt rauha on vihdoinkin mahdollinen.”

Ofran, joka on israelilaisen Peace Now rauhanliikkeen siirtokuntia valvovan projektin johtaja, jatkaa luentoaan kertomalla, kuinka askel askeleelta Oslon sopimuksen avaamat mahdollisuudet tuhottiin.

Jitzhak Rabin murhattiin, siirtokuntia rakennettiin Länsirannalle kiivaammin kuin aikaisemmin, palestiinalaisten intifada käynnistyi, eivätkä Oslon sopimuksen aikataulut pitäneet. Ofranin mukaan israelilaisten enemmistö ei tuolloin uskonut rauhan mahdollisuuteen.

”Israelin kansan ääni kuuluviin”

Nyt tilanne kuitenkin on muuttunut. ”Enemmistö israelilaisista hyväksyisi kahden valtion ratkaisun, jos siitä järjestettäisiin kansanäänestys”, Ofran sanoi puhuessaan sunnuntaina Suomen Sosiaalifoorumin seminaarissa.

Ofran ei ole ainoa, jonka mielestä vuosikymmeniä jatkunut Israelin ja Palestiinan välinen konflikti voidaan ratkaista. Eilisen New York Timesin uutisen mukaan 40 tunnettua israelilaista julkistaa tänään rauhansuunnitelmansa, joka on vastaus Arabiliiton vuonna 2002 tekemään ehdotukseen.

Suunnitelman allekirjoittajia ovat muun muassa Israelin tiedustelupalvelu Mossadin entinen johtaja Danny Jatom sekä sisäisen turvallisuusviraston Shin Betin aikaisempi johtaja, nykyinen pankkiiri, Jaakov Perry, joka vastikään liittyi oppositiossa olevaan Kadima-puolueeseen. Valtaosa aloitteen allekirjoittajista lukeutuu pääministeri Benjamin Netanjahusta vasemmalle.

”Nähtyämme, mitä naapurimaissamme tapahtuu totesimme, että 'nyt on aika saada myös Israelin kansan ääni kuuluviin'”, New York Timesin haastattelema Jatom perusteli suunnitelman laatimista.

Suunnitelman sisältö vastaa pitkälti Arabiliiton aikaisempaa ehdotusta. Siinä tunnustetaan palestiinalaisvaltion perustaminen Länsirannalle ja Gazan kaistalle pääosin vuoden 1967 rajojen mukaan.

Miten ratkaista pakolaisongelma?

Rajojen tarkistuksia voitaisiin tehdä maa-alueiden vaihtoina korkeintaan seitsemän prosentin osalta Länsirannan pinta-alasta. Maanvaihdot toteutettaisiin suhteessa yhden suhde yhteen.

Jerusalemia ehdotetaan kummankin valtion pääkaupungiksi siten, että kaupungin israelilaiset lähiöt sekä vanhankaupungin juutalainen osa sekä itkumuuri kuuluisivat Israeliin. Vastaavasti palestiinalaislähiöt kuuluisivat Palestiinaan ja Temppelivuori, jolla Kalliomoskeija sijaitsee, jäisi erityisalueeksi.

Palestiinalaispakolaisille ehdotetaan maksettavaksi korvauksia. YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 194 hyväksytty pakolaisten paluuoikeus toteutuisi vain pienessä mittakaavassa.

Rauhansuunnitelmaan sisältyy myös Israelin vetäytyminen Golanin kukkuloilta pääosin vuoden 1967 rajoille sekä rauhansopimuksen solmiminen Libanon kanssa ja joukkojen vetäminen Libanonille kuuluvilta alueilta.

Merkittävin ero Arabiliiton ehdotukseen on palestiinalaispakolaisten paluuoikeuden laajuus. Kun Arabiliitto haluaa ratkaista pakolaisongelman päätöslauselman 194 mukaisesti, israelilaisten rauhansuunnitelma ehdottaa, että se toteutuisi vain pienelle osalle pakolaisista.

Nähtäväksi jää, millaisen vastaanoton rauhansuunnitelma Israelissa saa. Haarez-lehden uutisen mukaan suunnitelmasta on toimitettu kopio pääministeri Netanjahulle, joka ei kuitenkaan ole julkisuudessa kommentoinut suunnitelmaa.