Teiniraskaudet vähenevät Brasiliassa roolileikillä

Casa do Zezinho -keskuksessa käyvien nuorten parissa ei ole ollut yhtään teiniraskautta kolmeen vuoteen.

Koulutus- ja kulttuurikeskus Casa do Zezinhossa käy 1 500 lasta ja nuorta, jotka asuvat São Paulon eteläpuolen faveloissa eli slummeissa. Kolme vuotta sitten muutama 15-20-vuotias poika ja tyttö valittiin tulemaan "raskaiksi" työpajassa. Heidän tuli pitää leikkiraskauden myötä kasvavaa muovimahaa muutaman kuukauden ajan.

Odottavat nuoret joutuivat luopumaan esimerkiksi jalkapallon pelaamisesta, mikä oli erityisen turhauttavaa "raskaana oleville" pojille.

"He saivat harrastaa ainoastaan joogaa", kertoo "Dag-täti" eli instituutin perustaja ja johtaja Dagmar Garroux nauraen.

Raskas vastuu

Kuukausien odotuksen jälkeen vauva tietysti syntyy. Se on paperimassanukke, jonka nuoret ovat itse tehneet.

Syntymän jälkeen tuoreiden vanhempien on huolehdittava lapsesta, imetettävä, kylvetettävä ja vaihdettava vaipat.

Samalla he edelleen joutuvat jäämään pois tansseista ja juhlista, joita Casa järjestää - aivan kuten teiniäidit faveloissa, Garroux selittää.

Hän kertoo, että tämän ja muiden luovien aloitteiden ansiosta teiniraskauksien kierre saatiin poikki ja kondomien käyttö lisääntyi Casassa käyvien nuorten parissa.

Slummiäitiys ei houkuta

Casa do Zezinho sijaitsee pienessä keskiluokkaisessa naapurustossa, jota ympäröi kolme isoa ja tunnetusti väkivaltaista favelaa: Capão Redondo, Parque Santo Antônio sekä Jardim Ângela. Niissä asuu yhteensä yli puoli miljoonaa ihmistä.

Vauvan saaminen ajaa tytöt köyhyyteen slummeissa, joissa suurta osaa talouksista hoitavat yksinhuoltajaäidit.

Perheväkivalta, huumeisiin liittyvät rikokset sekä alhainen koulutustaso ovat faveloissa yleisiä.

Vuosien 2000-2009 välillä teiniraskauksien määrä väheni Brasiliassa 35 prosenttia. Siitä huolimatta terveysministeriö arvioi, että viidesosassa kaikista synnytyksistä äiti on yhä 10-19-vuotias.

Vallankumouksellista tasa-arvoa

Kun keskuksen perustaja Garroux tuli alueelle, hän oli tyytymätön opettaja, joka ei halunnut käyttää "typeriä", konventionaalisia opetusmenetelmiä, jotka olivat "juuttuneet 1800-luvulle". Niinpä vuonna 1994 hän perusti Casa do Zezinhon.

Hän kehitti "sateenkaariopetusmenetelmän", jota käytetään kaikissa keskuksen toiminnoissa. Menetelmä perustuu kaikkien tasa-arvoiseen kohteluun, niin tyttöjen ja poikien kuin opettajien ja oppilaidenkin. Sen mukaan opettaminen on rakkautta ja jakamista.

Tasa-arvopainotus näkyy muun muassa siinä, että pojat oppivat neulomaan ja ottavat osaa tanssitunteihin. Keskus ei myöskään syrji seksuaalivähemmistöjä, jonka ansiosta alueen nuoret homoseksuaalit ovat alkaneet tulla ulos kaapista.

Sukupuolten väliseen tasa-arvoon perustuva opetus on vallankumouksellista yhteisössä, jossa yhä uskotaan, että tytärten kouluttaminen on ajanhukkaa.

Epävirallista koulua käy 1 200 6-21-vuotiasta oppilasta, minkä lisäksi 300 nuorta aikuista käy iltakoulua. Odotuslistalla jonottaa 2 000 nuorta. Keskus edellyttää, että sen palveluja käyttävät lapset ja nuoret käyvät myös virallista koulua.