YK:n johdolla vedetyt kansainväliset neuvottelut ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi ovat päätyneet ongelmiin asialistoista ja luottamuksen puutteesta.

Esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Antto Vihman mukaan ilmastoneuvottelut ovat kadottaneet Cancúnin osapuolikokouksessa joulukuussa 2010 tavoitetun optimistisen hengen.

Vihman instituutille kirjoittaman arvion mukaan kesäkuussa Bonnissa järjestetyt virkamiestason neuvottelut päättyivät poliitikkojen turhautuneisuutta peitteleviin puheenvuoroihin, sillä monet tekniset asiat, kuten tulevan ilmastorahan hallinnan määrittely sekä kehitysmaiden raportoinnin suuntaviivojen laatiminen, jäivät edelleen ratkaisematta.

”Jonkin verran tuloksia saatiin aikaan - erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevissa asiakohdissa. Toisaalta monet teknisetkin asiat jäivät ratkaisematta periaatteellisten poliittisten erimielisyyksien vuoksi. --- Joulukuisen Durbanin osapuolikokouksen valmistelussa Bonnin istunto jäi parhaimmillaankin puolitiehen”, kirjoittaa Vihma.

Eripuraa asialistoista

Vihma on huolissaan ilmastokokouksissa viime vuosina voimistuneista ”agendatappeluista” - Bonnissa ainoastaan kokouksen etenemisen organisoimiseen käytettiin neljä ensimmäistä päivää. Vihman näkemyksen mukaan pitkittyneet taistelut työjärjestyksestä heijastelevat syviä poliittisia ristiriitoja ja uhkaavat ilmastoneuvottelujen uskottavuutta: kokouksiin käytettäviä resursseja on vaikea perustella ulkopuolisille, jos neuvottelut näyttävät keskittyvän muuhun kuin itse asiakysymyksiin.

Järjestäytymisen vaikeudet kietoutuvat Vihman mielestä kokouksen sisältöön, jota leimaa vahvat poliittiset erimielisyydet ilmastorahoituksen suuruuden ja kehitysmaiden raportointivelvollisuuden suhteen. Entistä tiukemman linjan tuntuvat valinneen suuret kehitysmaat, kuten Kiina, joka Vihman mielestä ”kokee Cancúnissa linjatun ilmastopolitiikasta raportoimisen sekä näistä raporteista käytävän kansainvälisen keskustelun uhkaavaksi” ja siksi viivyttää neuvotteluja. Myös keskeiseen rahoituskysymykseen joustamattomasti suhtautuva Yhdysvallat sekä kolmanneksi Saudi-Arabia vaikeuttavat Vihman silmissä asenteillaan neuvottelujen kulkua.

”Kolmas tekijä on Saudi-Arabian pyrkimys hidastaa ja mahdollisuuksien mukaan myös estää ilmastoneuvotteluiden eteneminen. Tällaiselle häiriköinnille avautuu poliittista tilaa nimenomaan silloin, kun suurten pelaajien näkemykset ovat kaukana toisistaan”, toteaa Vihma.

Myös YK:n entisen ilmastopäällikön Yvo de Boerin mielestä ilmastoneuvottelut ovat ”syvissä ongelmissa”. De Boerin mukaan ilmastoneuvotteluja hidastaa kehitysmaiden käsitys, että teollisuusmaat ovat toistuvasti rikkoneet antamansa lupaukset.

Negatiivisen ilmapiirin ja häiriköinnin takana vaikuttaa olennaisesti epävarmuus Kioton sopimuksen tulevaisuudesta. Teollisuusmaat eivät ole valmiita sitoutumaan sopimukseen, kehitysmaat puolestaan eivät ole de Boerin mielestä halukkaita siirtämään sitä syrjään. Sopimuksen jatkon ratkaiseminen on de Boerin mielestä kuitenkin ilmastoneuvottelujen olennaisin kysymys.

Poliittiselle kulttuurille tuuletusta

Vihma muistuttaa, että YK:n ilmastosopimusjärjestelmällä ei ole varaa pitää paikkaansa maailmanpolitiikassa itsestäänselvyytenä, vaan sen on pystyttävä saamaan aikaan todellisia muutoksia. Hänen mielestään neuvottelujen ongelmana on jo pitkään ollut virkamiesten haluttomuus hoitaa ministeritasolla tehtyjä linjauksia. Hän kaipaakin neuvotteluihin uutta, vähemmän epäluuloista poliittista kulttuuria, selkeämpää työnjakoa ja avoimuutta toimintaan.

”Pidemmällä aikavälillä ilmastoneuvotteluissa tarvitaan uutta poliittista kulttuuria, joka suhtautuu vähemmän epäluuloisesti ministeritason päätöksiin ja poliittiseen ohjaukseen. Myös läpinäkyvyyden lisääminen voisi tuoda lisää painetta niille maille, jotka ovat joustamattomia työjärjestyksen sopimisessa”, kirjoittaa Vihma.