Yhteiskuntaamme leimaa talouden kasvupakko. Jos talous ei kasva muutamaa prosenttia vuodessa, työttömyys lisääntyy, julkinen talous kriisiytyy ja tunnelma muuttuu kaikin puolin synkistelyksi. Mutta entä jos kasvun mahdollisuudet on käytetty loppuun? Jatketaanko kriisiytyvän nykymallin tiellä aina umpikujaan asti vai valitaanko kasvupakosta vapautettu yhteiskunta?

Syy kasvun mahdottomuuteen liittyy energian, talouden ja ympäristön tilan kolmiyhteyteen. Koettu talouskasvu on suurimmalta osalta seurausta fossiilisen energian valjastamisesta, ja niiden käytöstä syntyvät päästöt ajavat ympäristön ihmiskunnalle vahingolliseen epätasapainon tilaan.

Kolmen vuosisadan talouskasvu on seurausta teollisen energian, ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden valjastamisesta ihmistyön jatkeeksi. Jos öljyn, kivihiilen ja maakaasun tuottamaa työtä verrataan ihmisvoimaan, maapallon asukkailla on tänään käytössä keskimäärin kymmeniä palvelijoita.

Ihmiskunnan aikaansaamassa 'edistyksessä' teknologian kehitystä olennaisempaa on ollut tehokkaiden ja helposti saatavilla olevien energialähteiden saatavuus. Höyrykone ilman kivihiiltä, polttomoottori ilman öljyä tai lennätin ilman sähköä eivät olisi johtaneet kummoisenkaan työn tuottavuuden parantumiseen ja talouskasvuun.

Helpon energian aikakausi on päättynyt

Helppojen fossiilisten energialähteiden varaan rakennettu vauraus on tullut tiensä päähän, sillä uusiutumattomina luonnonvaroina niiden saatavuus on äärellistä. Ihmiskunta on ollut neuvokas ja ottanut ensimmäisenä käyttöön parhaat hiilikaivokset ja öljykentät. Kun hiiltä on käytetty kolme vuosisataa ja öljyä yli sata vuotta, kaikki rikkaimmat ja helpoiten hyödynnettävät paikat on kaluttu.

”Öljyn hinta on jälleen rikkonut sadan dollarin rajan, joten seuraava maailmanlama ei taida olla kovinkaan kaukana.”

Nyt jokainen tonni ja tynnyri täytyy hankkia yhä hankalammasta paikasta. Tämä johtaa siihen, että energian saamiseksi täytyy käyttää entistä enemmän energiaa. Tämä nettoenergian laskeva suuntaus on hyydyttänyt maailmantaloutta 1970-luvulta asti ja tulee leimaamaan tulevaisuutta yhä voimakkaammin.

Vielä nopeammin ja dramaattisemmin maailmantalouteen vaikuttaa öljyn tuotantohuipun saavuttaminen. Tällä tarkoitetaan hetkeä, jolloin öljyn tuotanto kääntyy geologisista syistä laskuun.

Useiden arvioiden mukaan raakaöljyn osalta tämä tuotantohuippu ohitettiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Loputkin asiantuntijat ennustavat huipun koittavan kuluvan vuosikymmenen aikana.

Koska öljy on maailman teollisen energian lähteistä merkittävin ja ominaisuksiltaan poikkeuksellisen monipuolinen, tällä on suuria vaikutuksia kaikkeen talouteen.

Öljyn tuotannon hiipuminen kysynnän kasvaessa johtaa voimakkaisiin hintapiikkeihin ja niihin liittyviin lamakausiin. Vuoden 2008 finanssikriisi on tästä hyvä esimerkki.

Ensin raakaöljyn hinta nousi 147 dollariin tynnyriltä, sitten finanssijärjestelmän heikoimmat lenkit alkoivat katkeilla. Tapahtumien kulku ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, sillä useimmiten maailmanlaajuista talouslamaa on edeltänyt öljyn hinnan nopea nousu.

Öljyn hinta on jälleen rikkonut sadan dollarin rajan, joten seuraava maailmanlama ei taida olla kovinkaan kaukana.

Energiankulutus ympäristöongelmien syynä

Teolliseen energiaan perustuva kasvu on mahdotonta myös ympäristösyistä. Ihmiskunnan käyttämästä teollisesta energiasta yli neljä viidesosaa on fossiilisia polttoaineita. Näiden miljoonien vuosien aikana muodostuneiden hiilivetyjen vapauttaminen lyhyessä ajassa ilmakehään tekee maapallon ilmastosta tukalan ihmisille ja muille nisäkkäille.

Jos haluamme välttää tuhoisan ilmastokaaoksen, öljyn, kivihiilen, maakaasun ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi parin vuosikymmenen aikana lopettaa ja loput esiintymät jättää maankuoren alle.

”Yhdysvalloissa kriisi..., Kreikassa... ja Irlannissa. Suurimpien ylilyöntien jälkiä on korjattu viime aikoina, mutta kyse on ollut vain pahimpien oireiden hoitamisesta. ”

Koska fossiiliset polttoaineet ovat energiasisällöiltään ja käytettävyydeltään poikkeuksellisin hyvä, niitä ei voida mitenkään korvata muilla tunnetuilla energialähteillä. Ydinvoima, tuulivoima, biopolttoaineet ja vapaa vesivoimakin ovat kaikki nettoenergiaominaisuuksiltaan fossiilisia polttoaineita heikompia. Jos nykyistä energiankulutuksen tasoa halutaan ylläpitää ilman fossiilisia energialähteitä, muut ympäristöongelmat ja luonnonvarojen saatavuuden rajat tulevat hyvin pian silmille.

Öljyn energiantuotannon hyötysuhde on korkeampi kuin minkään muun energian tuotantomuodon. Hyötysuhdetta mitataan niin sanotulla Energy Returned on Energy Invested -arvolla. Öljyn EROEI-arvo on ollut parhaimmillaan lähes 100. Ydinvoiman EROEI on noin 10, tuulivoima lähentelee kahtakymmentä. Biopolttonesteiden EROEI on vain noin 1,2.

Vapaaksi kasvupakosta

Ilmeisin ratkaisu aikamme energiapulmiin on vähentää energiankulutusta. Tähän ei olla toistaiseksi ryhdytty, koska teollisen energian käyttö ja bruttokansantulo ovat lujasti kytköksissä toisiinsa.

Tuon kytköksen ydin ovat aiemmin kuvailtu teollisen energian tekemä työ. Jos robottityön määrää vähennetään tai entistä suurempi osa robottityöstä kohdistuu robottien ravinnon hankkimiseen, ihmistyönkin tuottavuus hiipuu ja talous kääntyy laskuun.

Euromaiden talouskriisit kertovat juuri tästä. Kasvua tarvitaan paikkaamaan kuplaa, mutta kasvua ei enää ole. Muut euromaat pitävät pahimpien kriisimaiden kulisseja pystyssä, mutta ovat kykenemättömiä tunnustamaan sitä, että ellei suuntaa muuteta, sama kohtalo on kohta kaikilla.

Kasvu on sallinut elämisen tulevaisuuden tuloilla ja jatkuvan velanoton. Yhdysvalloissa kriisi..., Kreikassa... ja Irlannissa. Suurimpien ylilyöntien jälkiä on korjattu viime aikoina, mutta kyse on ollut vain pahimpien oireiden hoitamisesta. Sama tauti kalvaa kaikkia länsimaita.

Kasvupakosta vapautuminen onkin kestävän tulevaisuuden ydin. Tämä tarkoittaa maltillista vallankumousta, sillä kasvupakkoinen yhteiskunta on rakennettu palvelemaan pääomaa. Suuri osa aikamme instituutioista on valjastettu tuottamaan lyhytnäköisiä voittoja niille, joille on syystä tai toisesta kertynyt rahaa tai muuta omaisuutta.

Tälle omaisuudelle vaaditaan usean prosentin tuottoja joka vuosi ilman että sen eteen ollaan valmiita tekemään työtä. Kun tälle yhä kasvottomalle pääomalle on vielä päätynyt hyvin paljon yhteiskunnallista valtaa, ihmiskunnan tulevaisuutta varjostava kasvupakko on saatu näyttämään ainoalta mahdollisuudelta tavalta järjestää yhteiskunta.

Kasvupakosta vapautetun yhteiskunnan rakentaminen tarkoittaa siirtymää nykyisestä rikkaiden vallasta (plutokratia) kansanvaltaan. Suoran demokratian käytännöt, julkisen vallan ulottaminen talouteen ja omistussuhteiden tasa-arvoistaminen ovat tällaisia toimia.

Aivan välttämättömänä toimena tarvitaan uudenlaista tulonjakoa, jolla rikkaiden tuloja ja varallisuutta on syytä leikataan reippaasti monesta syystä. Ensinnäkin rikkaimpien väestöryhmien aiheuttama ympäristökuormitus on moninkertainen kestävään tasoon nähden. Tämän leikkaaminen muun muassa progressiivisten verojen ja maksujen avulla ei aiheuta hyvinvointimenetystä, sillä rikkaiden kulutus kohdistuu perustarpeiden kannalta joutavaan luksuselämään kuten väljään asumiseen, runsaaseen matkantekoon ja ison ekologisen selkärepun sisältävään ruokavalioon.

Koska väestöllä on taipumus tavoitella ja jäljitellä rikkaiden elämäntapaa, rikkaiden tulojen leikkauksella saadaan kohtuullisempi ideaali. Kaiken lisäksi suhteellisten tuloerojen pienentäminen lisää tutkimusten mukaan kaikkien hyvinvointia.

Maailman väestöstä miljardi rikkainta voidaan lukea pahiten ylikuluttavaan luokkaan. Suomalaisista yhdeksän kymmenestä lukeutuu tähän kategoriaan. Tämän ryhmän energiankulutus täytyy saada kymmenen prosentin vuosittaiseen laskuun siihen asti, että taso on ekologisesti kestävä ja oikeudenmukainen.

Mitä on siis tehtävä? Länsimaiden on päästävä eroon kasvupakostaan. Meidän on opittava toimimaan ilman lupausta jatkuvasta kasvusta, koska se lupaus on osoittautumassa tyhjäksi. Muutos tulee olemaan suuri, ja niin on haastekin. Mitä aiemmin tartumme haasteeseen, sitä hellävaraisemman muutoksen voimme toteuttaa.

Hyviäkin puolia on.

Talouslaskun oloissa ympäristönsuojelu on helpompaa kuin talouskasvun. Ihmisten hyvinvointikin saattaa parantua ilman kilpailun ja kulutuksen oravanpyörää. Tärkeintä talouden kääntyessä laskuun onkin pitää huolta niistä ihmisistä, joilla jo nyt on liian vähän. Jos kasvuyhteiskunnan mantra on ollut kilpailu, tulee tasa-arvon olla kasvun jälkeisen maailman tärkein periaate. Tässä huomion kiinnittäminen Gandhin tapaan heikoimmassa asemassa oleviin on mainio ohjenuora.

Marko Ulvila on tamperelainen isännöitsijä, tietokirjailija, ja degrowth-aktivisti