Kehitysmaiden demokratiat kansanvallan suojelijoina

Moninapaisen maailmanjärjestyksen syntyminen antaa länsimaisille demokratioille syytä sekä optimismiin että huoleen, kirjoittaa Demo ry. heinäkuussa julkaistusta Carnegie Endowmentin ja FRIDE-ajatushautomoiden raportista.

Raportissa pohditaan sitä, tulevatko suuret, kehittyvien talouksien demokratiat - Brasilia, Indonesia, Intia, Etelä-Afrikka ja Turkki - tukemaan jatkossa demokratian kehittymistä ja edistämään ihmisoikeuksia maailmalla.

Huolena on, että Kiinan kaltaisten autokratioiden menestys vie maailmalle epädemokraattista mallia länsimaisten demokratioiden vaikutusvallan heiketessä.

Toisaalta juuri suuret kasvavien talouksien demokratiat voivat auttaa demokratian vakiinnuttamisessa lähiympäristöönsä ja siten yhä uusiin maihin. Raportissa päätellään, että "potentiaalia on, mutta sitä täytyy jalostaa".

Demokratian ja ihmisoikeuksien, ainakin nimellisen, korostamisen ohella, kaikkien raportissa käsiteltyjen maiden sitoutumisesta demokratian tavoitteisiin löytyy myös puutteita.

Esimerkiksi ystäväpolitiikan seurauksena demokratiat ovat välttäneet julkisesti tuomitsemasta muiden maiden ihmisoikeusrikkomuksia ja epädemokraattisia käytäntöjä. Muun muassa Etelä-Afrikka ei ole suostunut myöntämään Zimbabwen ja Myanmarin ihmisoikeusrikkomuksia, ja Indonesia oli yksi kolmesta valtiosta, joka äänesti Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomuksien tuomitsemisesta vastaan. Intia ja Turkki taas ovat kansainvälisen kritiikin kohteena omista ihmisoikeustilanteistaan erityisesti Kashmirissa ja kurdialueilla.

Maat ovat myös usein epäluuloisia läntistä demokratiatukea kohtaan, koska eivät luota länsimaiden aikeisiin kehitysmaissa.